Rautateiden henkilöliikennepalvelujen käyttäjien edustajien kuuleminen 2025

EU on edistänyt rautatiekilpailua sääntelymuutoksin jo 1990-luvulta alkaen. Suomessa rautatieliikenteen sääntelyelin valvoo rautatiemarkkinoiden toimivuutta, tasapuolisuutta ja syrjimättömyyttä. Raideliikennelain mukaan sääntelyelimen on vähintään kahden vuoden välein kuultava tavara- ja henkilöliikennepalvelujen käyttäjien edustajia. Lausuntopyynnön tarkoituksena on kerätä näkemyksiä henkilöliikenteen markkinoiden nykytilasta ja kehittämistarpeista.

Kuntaliitto on vastannut lausuntopalvelussa Lausunto - Lausuntopalvelu lausuntopyynnön kysymyksiin seuraavasti:

Palveluiden toimivuus ja saatavuus: Miten arvioisitte rautatiemarkkinoiden toimivuutta henkilöliikennepalveluissa Suomessa yleisesti? Mikä toimii hyvin, mikä huonosti? Tuleeko uusia palveluratkaisuja riittävästi tarjolle? Miten tyytyväisiä edustamanne tahot ovat junalla liikkumiseen ja palvelujen tarjontaan asemilla? Kaipaavatko he vaihtoehtoisia palveluja/palveluntarjoajia rautateille?

Suomessa VR:n matkustajamäärät ovat kasvaneet koronavuosien jälkeen siitä huolimatta, että työmatkustaminen junalla on vähentynyt. Markkinaehtoisessa liikenteessä kehitys on ollut siten myönteistä ja tukee henkilöjunaliikenteen roolia osana kestäviä matkaketjuja. HSL-alueen kaupunkijunaliikenne vastaa merkittävästä osasta Suomen henkilöjunamatkoista ja toimii hyvin integroituna osana seudullista joukkoliikennettä. 

Lisäksi Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt VR:n kanssa ostoliikennesopimuksen, joka kattaa vuodet 2022–2030. Sopimuksen tarkoituksena on turvata henkilöjunaliikenteen palvelut markkinaehtoisesti kannattamattomilla reiteillä, joita ei voitaisi ylläpitää pelkillä lipputuloilla. Näkemyksemme mukaan ostoliikenteeseen liittyvät näkemykset vaihtelevat alueittain: osa kunnista pitää nykyistä palvelutasoa tyydyttävänä tai kohtuullisena, osa toivoo yhteyksien pitkäjänteisempää kehittämistä, kun taas toiset jäävät siitä syrjään.

Yhtenä keskeisenä puutteena pidämme sitä, ettei Suomessa ole muodostettu tavoitteellista ja kokonaisvaltaista näkemystä henkilöjunaliikenteen palveluiden, niitä mahdollistavan infrastruktuurin sekä valtion rahoituksen tavoitteista ja tasosta. Kehittämisen tulisi perustua johdonmukaiseen ja pitkäjänteiseen suunnitteluun, joka ulottuu yli hallituskausien. Junaliikenne on valtakunnallinen kysymys, joka kuuluu valtiolle, eikä alueiden saavutettavuus junalla voi riippua kuntien rahoituksesta. Junaliikenteellä on tärkeä merkitys alueiden saavutettavuudelle ja vetovoimalle. 

Asemanhaltijan rooli on Suomessa edelleen määrittelemättä. Tehtävää tulisi tarkastella laajemmin kuin pelkkien lakisääteisten velvoitteiden kautta, erityisesti nyt kun hallitus tavoittelee kilpailun lisäämistä raideliikenteessä. Asema-alueiden kehittämistä ja esimerkiksi kunnossapidosta sopimista vaikeuttaa se, että samoilla asemilla toimii useita valtiotoimijoita ja muita tahoja, joiden intressit voivat olla ristiriitaisia. Asemanhaltijan määrittelyn tulee tukea raideliikenteen käyttöä ja edistämistä, sillä nykyisin matkustajien tarpeet jäävät asemien palvelujen, kuten odotustilojen järjestämisessä, liian vähälle huomiolle. 

Asema-alueiden omistusta tulisi keskittää raideliikenteen käyttöä edistävälle valtiotoimijalle, ja vastuut määritellä selkeästi niin asiakkaille kuin yhteistyötahoille kuten kunnille. Jos markkinoille halutaan useampia operaattoreita, on välttämätöntä varmistaa, että palvelupaikkojen tuki- ja huoltopalvelut sekä tilojen tarjoaminen lipunmyyntipisteille ja automaateille tehdään tasapuolisin ja yhtäläisin ehdoin.

Kuntien toimivalta asema-alueilla liittyy erityisesti kaavoitukseen, rakentamisen ohjaukseen ja maapolitiikkaan. Kunnilla tai niiden joukkoliikenneviranomaisilla ei ole riittäviä resursseja tai asiantuntemusta asemanhaltijan tehtävien hoitamiseen. Asema-alueet ovat kiinteä osa rataverkkoa, eikä niitä voi tarkastella erillään siitä. Valtiolla tulee jatkossakin olla kokonaisvastuu, ja sen roolia on vahvistettava ja selkeytettävä erityisesti lainsäädännön muutosten ja markkinoiden avaamisen myötä.

Junamatkustamisen esteettömyyden ja toimivuuden parantaminen on jatkuvaa työtä.  Tämä koskee asemien saavutettavuutta eri kulkumuodoilla, liityntäpysäköintiä, kävely- ja pyöräilyreittejä, matkustajapalveluita, opastusta, laiturialueita sekä esteettömiä ratkaisuja junakalustossa, mukaan lukien tilat polkupyörille, pyörätuoleille ja lastenrattaiden kuljetukseen. Kunnat toivovat, että valtio keskittää asema-alueiden omistusta raideliikennettä edistävälle toimijalle ja vahvistaa yhteistyötä kuntien kanssa matkaketjujen sujuvuuden parantamiseksi. 

Palveluiden hinnoittelu: Onko henkilöliikennepalvelun hinnoittelu mielestänne kilpailukykyistä verrattuna muihin kulkumuotoihin? Kaipaavatko edustamanne tahot vaihtoehtoja lippujen hinnoitteluun? 

Henkilöjunaliikenteen hinnoittelu ei ole kaikilta osin kilpailukykyistä verrattuna yksityisauton käyttöön. Hintojen kohtuullisuus on keskeinen edellytys sille, että junaliikenne on saavutettavaa kaikille väestöryhmille. Markkinaehtoisessa liikenteessä dynaaminen hinnoittelu suosii aikaisin varaavia matkustajia, mutta voi tehdä viime hetken matkoista ja vilkkaiden yhteyksien lipuista kalliita erityisesti pienituloisille ja lapsiperheille.

Uusien palveluntarjoajien tulo markkinoille voisi lisätä palvelu- ja hinnoittelumallien monipuolisuutta erityisesti vilkkaimmilla yhteysväleillä, joilla kysyntä on suurinta.

Junaliikenteen hintojen kohtuullisuus on keskeinen edellytys ilmasto- ja liikennepoliittisten tavoitteiden saavuttamiselle. Valtion veroratkaisuilla voidaan ohjata kuluttajia ympäristöystävällisiin valintoihin esimerkiksi alentamalla joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten arvonlisäveroa. Valitettavasti Suomessa tätä arvonlisäveroa korotettiin 1.1.2025 alkaen 10 prosentista 14 prosenttiin.

Lippujärjestelmät: Ovatko digitaaliset lippujärjestelmät helposti saavutettavia ja helppokäyttöisiä? Miten helppoa matkaketjun järjestäminen on?

Digitaaliset lippujärjestelmät ovat parantaneet palveluiden ja matkustamisen sujuvuutta. Niiden saavutettavuutta on kuitenkin edelleen kehitettävä, jotta ne palvelisivat myös käyttäjäryhmiä, jotka ovat erilaisista syistä johtuen digitaalisesti heikommassa asemassa. Keinoina ovat esimerkiksi selkeät käyttöliittymät, monipuolinen kielivalinta, vaihtoehtoiset maksutavat ja asiakaspalvelun saatavuus.

Henkilöjunaliikenteen matkaketjuja ja aikataulutusta suhteessa muihin liikkumispalveluihin kuten linja-autoliikenteeseen tulee parantaa. Matkaketjujen sujuvuus edellyttää lippujärjestelmien yhteentoimivuutta ja kitkattomia rajapintoja eri toimijoiden välillä. Tämä koskee esimerkiksi henkilöjunaliikenteen ja seudullisten järjestelmien integraatiota.

Orpon hallituksen esittämä muutos sidosyksikkösääntelyyn – erityisesti vaatimus siitä, että julkisyhteisön omistus sidosyksikössä olisi vähintään 10 % – vaikuttaisi merkittävästi useilla kaupunkiseuduilla käytössä olevaan Waltti -lippu- ja maksujärjestelmään. Kaupunkiseutujen joukkoliikennelippujen yhteentoimivuus heikentyisi, sillä yhteensopivan lippujärjestelmän tarjoaminen estyisi osalle kaupungeista ja kaupunkiseuduista. Waltti on rakennettu tukemaan kaupunkien välistä yhteentoimivuutta, mikä on keskeistä matkaketjujen toimivuudelle. Sidosyksikkösääntelyn kiristyminen uhkaa tätä tavoitetta, ja johtaa erillisiin järjestelmiin, jotka eivät välttämättä saumattomasti keskustele keskenään. 

Sidosyksikkösääntelyn kiristyminen vaikeuttaa myös henkilöjunaliikenteen ja kaupunkiseutujen joukkoliikenteen integraation kehittämistä, eikä tue matkustajien tarpeita yhdistettyjen matkojen suunnittelussa ja toteutuksessa. Rautatieliikenteen näkökulmasta muutos tarkoittaa useita erilaisia integraatioita eri kaupunkiseutujen järjestelmiin, mikä kasvattaa teknistä kompleksisuutta ja sitä kautta kustannuksia matkaketjujen myyjille - olipa kyseessä rautatieoperaattori tai kolmas osapuoli.

Kysymys 4. Palveluiden tulevaisuuden näkymät: Miten edustamanne tahot toivoisivat henkilöliikenteen rautatiemarkkinoiden kehittyvän tulevaisuudessa? Minkälaisiin asioihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota?

Kannatamme kilpailun edellytysten vahvistamista henkilöjunaliikenteessä. Se voi parhaimmillaan edistää palveluiden ja kuluttajien vaihtoehtojen monipuolistumista sekä parantaa julkisten hankintojen onnistumista ja lähijunaliikenteen kehittämistä. Onnistuminen näissä tavoitteissa riippuu siitä, miten markkinoiden avaaminen toteutetaan. Uudistuksen tulisi parantaa henkilöjunaliikenteen saavutettavuutta ja matkustamisen sujuvuutta, eikä synnyttää uusia esteitä, kuten lisääntyvää junanvaihtotarvetta tai yhteentoimimattomuutta lippujärjestelmien välillä.

Orpon hallitus päätti kesäkuussa 2025, että ostoliikenteen kilpailutuksen lähtökohtana on valtion nykyinen ostoliikenne. Kilpailutusta valmistelee Traficom. Kuntien tulisi tammikuun 2026 loppuun mennessä päättää sitovasti, haluavatko ne rahoittaa lisäliikennettä alueellaan osana ostoliikenteen hankintaa.  Kunnat rahoittaisivat kokonaan sekä lisäpalvelun että sen tuottamisessa tarvittavan junakaluston vuokran valtion junakalustoyhtiöltä. Kunnilta vaadittava päätöksenteon aikataulu on erittäin haastava. Tuleva kustannustaso sisältää epävarmuutta liikennepalveluiden ja kaluston osalta. Kalustoinvestoinnit ajoittuvat jo 2020-luvulle, mutta liikennöinnin kustannukset realisoituvat vasta 2030-luvulla. Valtion kalustoyhtiön rahoituspohja on epäselvä, ja riittämätön pääomitus voi siirtää kustannuksia kunnille kaluston vuokrien kautta. Tiedossa ei myöskään vielä ole, millainen junakaluston kokonaisuus yhtiölle muodostuu (nykyisen kaluston elinkaaren jatkaminen, uusi kalusto). 

Pidämme tärkeänä, että kunnilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä henkilöjunaliikenteen palveluiden ostoissa Traficomin kanssa. Henkilöjunaliikenteen järjestäminen on kallista ja vaatii erityisosaamista. Junaliikenteen kehittäminen edellyttäisi valtiolta vahvaa rahoitusta, kalustoyhtiön pääomittamista ja tukea kunnille sekä selkeitä ennakoitavia pelisääntöjä ja realistista aikataulua kunnallisen päätöksenteon tueksi.

Kysymys: Mitä muita näkemyksiä ja ajatuksia haluatte kertoa rautateiden henkilöliikenteen markkinoista?

Yhteenvetona korostamme, että henkilöjunaliikenteen kehittäminen edellyttää valtiolta vahvaa tahtotilaa, riittävää rahoitusta ja pitkäjänteistä suunnittelua. Ostoliikenteen yhteyksien kehittämiseen tarvitaan selkeä strategia. Asema-alueiden hajautunut omistus ja epäselvät vastuut heikentävät matkustajien palveluita ja vaikeuttavat kuntien mahdollisuuksia kehittää aseman ympäristöjä. Valtion tulee kantaa kokonaisvastuu asemanhaltijan tehtävistä ja keskittää omistusta raideliikenteen käyttöä edistävälle toimijalle. Esteettömyys, matkaketjujen sujuvuus ja lippujärjestelmien yhteentoimivuus vaativat tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Kilpailun lisääminen henkilöjunaliikenteessä tarjoaa mahdollisuuksia, mutta sen onnistuminen vaatii selkeitä tavoitteita, huolellista valmistelua ja riittävää resurssointia sekä suhteessa kuntiin ennakoitavia pelisääntöjä ja realistisia odotuksia. Sidosyksikkösääntelyn kiristyminen vaikeuttaisi kaupunkiseutujen ja henkilöjunaliikenteen lippujärjestelmien integraatiota. 

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirjo Sirén                                              Johanna Vilkuna                   
johtaja, yhdyskunta ja ympäristö          Kehittämispäällikkö