Miten EU tukee kuntien sopeutumista ilmastonmuutokseen?

EU-komissio on julkaisemassa uusia linjauksia, joiden tavoite on edesauttaa unionin sopeutumista ilmastonmuutokseen. Suomen kunnissa osataan jo kirjoittaa samankaltaisia suunnitelmia, mutta toimeenpano on vasta alussa. Voiko EU auttaa meitä?  

Lisääntyvät rankkasateet, vähemmän lunta, pitkittyneet lauhkeat talvet, pidemmät helleaallot – kaikkea tätä Suomen kunnat kohtaavat ilmastonmuutoksen takia, erityisasiantuntija Pauliina Jalonen luettelee. Konkreettiset sopeutumistoimet ovat kuitenkin vielä harvassa.  

– Suomessa on oltu hitaita puuttumaan tähän. Poliittisessa keskustelussa aihe ei ole vielä riittävän kiireellinen, Jalonen arvioi.  

Suomen ensimmäinen kansallinen strategia ilmastonmuutoksen sopeutumiseen julkaistiin jo vuonna 2005. Kansallinen sopeutumissuunnitelma ja tiekartta vuoteen 2030 julkaistiin vuonna 2022. Riittäviä resursseja strategioiden ja suunnitelmien toteuttamiseen ei kuitenkaan löydy.  

– Yksittäiset projektit eivät riitä. Sopeutumisen tulee olla systemaattista ja yhteiskunnan läpileikkaavaa. Sillä, että ei sopeuduta, on hintansa: usein varautuminen tulee edullisemmaksi kuin vahinkojen korjaaminen, Jalonen sanoo. 

EU:ssa työ ilmastonmuutoksen tuomia uusia haasteita vastaan on alkanut näkyvästi viime vuosina. Euroopan tuhoisat tulvat, kuivuudet ja metsäpalot sekä unionin riskiarvio vuodelta 2024 ovat johtaneet siihen, että komissio nosti asiaa agendalleen. Loppuvuodesta 2026 odotetaan ensimmäistä EU-kehystä vastauksena haasteisiin.  

Miksi kunnan pitää varautua ilmastonmuutokseen?  

• Kuntien ilmastoresilienssi on muutoskestävyyden rakentamista ja kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sekä varautua sääolosuhteisiin. Suomessa ilmasto lämpenee keskimääräistä voimakkaammin, vaikka vuosien välinen luontainen vaihtelu on yhä suurta.  
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei tarkoita, ettei olisi tärkeää vähentää päästöjä ja rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Siksi päästöjen vähentäminen on välttämätöntä.  
• Monilla suomalaisella kunnilla ja kaupungilla on jo omia sopeutumissuunnitelmia: Syken mukaan lähes 80 prosentilla isoista, 48 prosentilla keskikokoisista ja 35 prosentilla pienistä kunnista on suunnitelma valmiina tai työn alla. 
• Hulevesisuunnittelu ja viheralueiden lisääminen kaupunkialueilla ovat hyviä esimerkkejä sopeutumistoimista. Kunnat varautuvat myös erilaisiin säiden aiheuttamiin häiriötilanteisiin varautumissuunnitelmilla.  

Viesti Brysseliin: Kunnat tekevät suurimman työn 

Ilmastonmuutoksen haitat kohdataan ensin paikallisesti kunnissa. Tampereella rakennetaan lisää varjopaikkoja päiväkoti­lapsille, Kotkassa on istutettu mikrometsiä pörriäisille ja Raaseporissa mietitään, mitä tehdään lisääntyneille vesimäärille. Nämä ovat kuitenkin vain pintaraapaisuja.  

– Jos ilmastonmuutoksen riskejä ei huomioida paikallisesti, ongelmat kasautuvat ja näkyvät vakavammin ruoantuotannon ja veden saatavuudessa, energian ja puolustuksen voimavaroissa, toimitusketjuissa ja hinnoissa sekä taloudellisessa vakaudessa, Jalonen sanoo.  

EU-komission kehitteillä olevan kehyksen tavoitteena on luoda kunnianhimoisempi lähestymistapa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Kehys on tarkoitus hyväksyä loppuvuodesta 2026. Kuntaliitto on talven aikana vaikuttanut sen valmistelutyöhön.   

Kuntaliiton kärkiviesti Brysseliin on, että paikallisiin toimenpiteisiin täytyy ohjata resursseja ja paikallishallinnon toimintaympäristö ja vastuu on ymmärrettävä sekä kansallisesti että unionin laajuisesti. 

Yksin ei saa ihmeitä aikaan: ilmastonmuutoksen sopeutuminen vaatii yhteistyötä sekä paikallisella tasolla eri tahojen kanssa että EU-tasolla paikallisten viranomaisten ja Euroopan komission välillä. 

Näin kuntien tarpeet tulevat kuuluviin:  

1. Ehdotamme, että EU velvoittaa jäsenmaat tuottamaan ilmastoriskitietoa. Jotta ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin voidaan reagoida paikallisesti, kunnilla on oltava tietoa ja dataa ilmastoriskeistä ja vaikutuksista omalla alueellaan. Tieto pitää olla eri toimijoiden, kuten maankäytön suunnittelijoiden, rakennuttajien ja paikallisten päättäjien, käytettävissä ja ymmärrettävissä. 
2. Uudessa EU-kehyksessä tulee selkeyttää riskinomistajuutta, jotta tehokkaat toimet voidaan varmistaa. Kuntaliitto näkee, että EU voisi edellyttää jäsenvaltioita määrittelemään ilmastoriskeihin liittyvät vastuut. Riskinomistajuus kertoo tahon, jolla on vastuu ja valtuudet hallita tiettyä riskiä ilmastonmuutoksen tuomaa riskiä, kuten hulevesitulvia. 
3. EU-komissio haluaa, että tulevat ilmasto-olosuhteet huomioidaan kaikessa EU:n lainsäädännössä. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että ilmastoresilienssi huomioidaan sektorirajat ylittävästi. Silloin sopeutumisen toimenpiteet integroituvat muuhun suunnitteluun ja toimeenpanoon. 

Lue lisää:

Ilmastonmuutos ja kunnat (2025) 

Kuinka kunnat kohtaavat ilmastonmuutoksen? (2020)