Minna Punakallio 22.6.2022

Kuntatalouden kehitysarvio vahvistui, mutta näkymä 2024 jälkeen huolestuttaa

Kevään kuntatalousohjelma ja sen esittelemä kuntatalouden kehitysarvio laadittiin jälleen hyvin poikkeuksellisissa tunnelmissa. Myönteistä on, että kuntatalouden tila on vahvistunut viime vuosina merkittävästi ripeän koronaelpymisen ja kunnille myönnettyjen valtion koronatukien vuoksi. Vahvoja kuntien tilinpäätöstietoja vuosilta 2020–2021 varjostaa kuitenkin jo tieto, että taloutta viime vuosina pönkittäneet tekijät ovat väistymässä nopeasti.

Euroopassa käytävä sota, hintojen, kustannusten ja korkojen vauhdikas nousu sekä ekonomistien väläyttelemä talouskasvun nopea hidastumisen riski tulevat väistämättä välittymään kuntatalouden tilaan tulevina vuosina. Mitä ilmeisemmin myös nopeammin kuin kevään ennusteessa uskallettiin edes arvailla.

Epävarmuus tulevasta, koronapandemian jatkuminen, odotettua kalliimpi palkkaratkaisu sekä lähestyvä sote-uudistus valtavine työmäärineen aiheuttavat loppuvuonna yhä harmaita hiuksia ja epävarmuutta niin kuntien työntekijöille kuin kuntaennusteiden tekijöille.

Toisaalta matkan varrelle voi tulla myös positiivisia yllätyksiä. Yksi villi kortti on alkuvuonna erinomaisena pysynyt työllisyyskehitys ja mitä todennäköisemmin siihen liittyvä vahva kunnallisverojen kehitys alkuvuonna. On vielä hyvin epäselvää, pitäisikö verotuloennusteita rukata alas- vai jopa ylöspäin.

Painelaskelmatyyppinen kuntatalousohjelman kehitysarvio on kuitenkin hyvä lähtökohta tulevien talousraamien kehystämiseen. Lukuisista epävarmuuksista huolimatta tuore kuntatalouden ennuste on vuosikatteella tai jopa rahoitusjäämällä mitattuna varsin vahva.

Vuosikate pyörii tulevina vuosina neljän miljardin euron tuntumassa, ja sillä pystytään kattamaan poistot ja investoinneistakin valtaosa. Näin siitäkin huolimatta, että kuntatalouden tuloista ja menoista noin puolet siirtyy ensi vuonna uusille hyvinvointialueille.

Ennustevuosiin kohdistuu kuitenkin paitsi lukuisia epävarmuuksia myös joitain kertaluonteisia, tulosta parantavia poikkeustekijöitä. Yksi on sote-uudistuksen muutosajankohdan veroperustemuutoksiin liittyvä, kuntien verotuloja jälkikäteen 2023–2024 kasvattava verohäntä. Kuntatalouden tilaa voivat kertaluonteisesti kaunistaa myös toimintojen yhtiöittämiset ja omaisuuden myynnit. Katse tuleekin suunnata epävarmuuksistakin huolimatta poikkeusvuosia pidemmälle, vuosiin 2024–2026.

Valtiovarainministeriön kansantalouden tilinpidon mukaisen paikallishallinnon kokonaistulojen ja -menojen nettoluotonannon ennuste eli rahoitustasapaino on 2024–2026 reilut 1,5 miljardia euroa miinuksella.

Kuntapäättäjien onkin pidettävä tulevissa talousarvioneuvotteluissa kukkaronnyörit tiukalla, jotta tulojen ja menojen rakenteellista epätasapainoa pystytään oikeasti oikaisemaan. Kertaluonteiset myyntitulot tai verohännät eivät saa peittää alleen kuvaa talouden todellisesta tilasta. Apuun on turha huutaa myöskään valtiota. Valtiolla nettoluotonanto huitelee tulevina vuosina yli 7 miljardin euron alijäämässä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on pääekonomisti Kuntaliitossa.

Twitterissä: @MinnaPunakallio