Kohti nykyistä strategisempaa suunnittelukokonaisuutta

Kunta- tai hyvinvointialuestrategia. Talous- ja toimintasuunnitelma. Hyvinvointisuunnitelma. Lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelma. Suunnitelma ikääntyvän väestön toimintakyvystä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. 

Siinä listaa osasta kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteisistä suunnitelmavelvoitteista, joita eri puolilla maata nyt valmistellaan ja viedään päätöksentekoon. Lainsäädännöllisesti nämä muodostavat toisiinsa linkittyvän kokonaisuuden, mutta näkyykö tämä suunnitelmien valmistelussa? Ja huomioidaanko kunnissa ja hyvinvointialueilla alkuunkaan toisen tekemää valmistelutyötä ja strategioiden painopisteitä?

Edellä mainitut suunnitelmat muodostavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta keskeisen suunnitelmakokonaisuuden, mutta voisiko asiaa tarkastella siitä lähtökohdasta, että ne tarjoaisivat samalla pohjan viedä käytäntöön valtuuston hyväksymää strategiaa ja sen linjauksia? Suunnitelmakokonaisuudella voidaan jalkauttaa strategian tavoitteita ja toteuttaa näin kuntalaissa ja hyvinvointialuelaissa annettua perustehtävää asukkaiden hyvinvoinnin edistämisestä. Ja parhaimmillaan edistää ja selkiyttää kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä ja roolinjakoa. 

Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että monissa organisaatioissa suunnitelmia laaditaan edelleen toisistaan irrallisina kokonaisuuksina ja prosesseina. On vaikkapa keskushallinnon toteuttama strategiaprosessi, hyvinvointivastaavan vetämä hyvinvointisuunnitelmatyö ja sivistyspalveluissa tehty lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Pahimmillaan samat henkilöt istuvat mukana kaikissa edellä mainituissa prosesseissa, mutta niitä tarkastellaan irrallisina osina eri näkökulmista ja päädytään eri suunnitelmissa erilaisiin, päällekkäisiin tai jopa keskenään ristiriitaisiin tavoitteisiin. Kunnan tai hyvinvointialueen johtamista moinen menettely ei ainakaan tue.

Kun vaikeuskerrointa hieman lisätään, niin esimerkiksi kuntien ja hyvinvointialueiden strategioissa ei juurikaan ole huomioitu toistensa tekemisiä, vaikka asukkaat ovat samoja - hyvinvointialueella toki useamman kunnan alueelta. Jotenkin ajattelisi, että kuntien ja hyvinvointialueen toimintaympäristöt ja haasteet ovat ainakin samansuuntaisia, jolloin ehkä tarvetta yhteensovittamiselle voisi olla.

Lainsäädännön moninaisuus aiheuttaa varmasti osan suunnitelmien yhteensovittamiseen liittyvästä haasteesta. Useampaan lakiin on kirjattu hieman eri sanankääntein erilaisia suunnitelmavelvoitteita ja niiden laatimiseen liittyviä yhteistyövelvoitteita tietyistä kuhunkin lakiin sopivista näkökulmista. Kuntien suunnitelmavelvoitteita on ”piilotettu” vahvasti sote-sidonnaiseksi koettuun lainsäädäntöön ja niin edelleen. Mutta lakien ja suunnitelmien eriytyneisyys ei missään määrin estä yhtenäistä prosessia, jonka myötä kunnassa tai hyvinvointialueella tehdään yhdenmukaista strategiaan pohjautuvaa suunnitelmakokonaisuutta. Ja se lienee ainoa vaihtoehto vaikuttavaan ja aidosti johtamista tukevaan suunnitelmatyöhön. Muutoin suunnitelmilla tulee herkästi toteutettua ainoastaan lainsäädännössä asetettu minimi suunnitelman teosta. Siitä ei liene kenellekään suurta hyötyä.

Jospa suunnitelmakokonaisuutta lähdettäisiinkin toisistaan irrallisten suunnitelmien sijaan lähestymään strategiaprosessien osana. Kunnat ja hyvinvointialueet, ja parhaassa tapauksessa myös maakunnan liitto, pohtisivat muutaman yhteisen tavoitteen, jota kaikki organisaatiot edistävät. Kuntien ja hyvinvointialueen sekä maakunnan suunnitteluasiakirjoissa edistettäisiin yhteisiä tavoitteita ja höystettäisiin niitä omaan toimintaan sopivilla tavoitteilla. Kunnat ja hyvinvointialueet huomaavat ottaa mukaan myös järjestämislain velvoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen huomioinnista osana strategiaa. Hyvinvointisuunnitelmissa syvennetään ja täydennetään strategian tavoitteita ja esimerkiksi ikäihmisten ja lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa taas noudatetaan edellä mainittujen suunnitelmien linjaa ja täydennetään ja konkretisoidaan niitä toimialan toimintaan. 

Ja hups, näin meillä on strategiatyöstä kumpuava suunnitelmakokonaisuus, joka tukee kaikilla tasoilla kunta- tai hyvinvointialuestrategian toimeenpanoa ja helpottaa yhteistyötä eri osapuolten välillä. Lopuksi vielä viedään keskeiset valtuuston valitsemat painopisteet vuosittaiseen talous- ja toimintasuunnitteluun, minkä kautta toteutetaan seurantaa ja huomioidaan tavoitteiden toteuttamisen vaatima resurssointi.

Mitä tämä vaatii? Yhteistä ymmärrystä, keskustelu ja valintoja. Rohkeutta ajatella toisin ja tehdä päätöksiä uusista toimintatavoista. Ja luopumista oman sektorin tulokulman korostamisesta. Ainakin paperilla helppo nakki toteuttavaksi. Saa suorittaa.