Pieni tuki, suuri tehtävä: liikunnan rahoituksen monimutkaisuus

”Valtion rahankäytön tavoitteita tulee tarkentaa ja ohjausta lisätä. Liikunnan koulutuskeskusverkkoa tulee tarkastella kriittisesti. Järjestötoiminnan vaikuttavuuden pitää parantua. Rahoitus kunnille tulee siirtää osaksi peruspalveluiden valtionosuutta.”

Näin totesi Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) vuoden 2025 lopussa julkaisemassaan tuloksellisuustarkastuskertomuksen, jonka kohteena oli valtion liikuntatoimi. Valtio on viime vuosina rahoittanut liikuntaa 150-170 miljoonalla eurolla vuosittain. Se on vain noin 0,2 prosenttia valtion 90 000 miljoonan vuosibudjetista.

Tuoreen liikuntatoimen tuloksellisuustarkastuksen merkittävyyttä lisää kuitenkin se, että liikunnan valtionrahoitukseen kohdistuneena tarkastuksena se on ensimmäinen laatuaan. 

Raportin tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Tarkastajat nostavat esille määrärahojen tavoitteenasettelun epätarkkuuden, vaikutustavoitteiden puutteen ja rahoitusjärjestelmän hajanaisuuden. Kritiikkiä satelee myös kuntien valtionosuuksien vipuvaikutukselle, liikunnan koulutuskeskusten tulosohjaukselle ja liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustusten vaikuttavuudelle.

Tuloksena todetaankin, että valtionavustuksia ja -osuuksia ei ohjata optimaalisella tavalla, jotta saavutettaisiin liikuntamäärärahoille asetetut tavoitteet.

Kuntien liikunnan rahoitus perustuu lähes kokonaan kuntarahaan

Siirrettäessä katsetta kuntanäkökulmaan, liikunnan valtionosuuksien merkitys kuntien käyttötaloudessa on pieni, eivätkä kunnat tai ministeriö ole seuranneet valtionosuuksien käyttöä. Lisäksi valtion tuki liikuntapaikkojen rakentamiseen on pieni suhteessa kuntien siihen käyttämään rahamäärään. 

Mikä merkitys tarkastuksen kohteena olevalla valtionrahoituksella on kunnan liikunnan resursseihin? 

Valtiokonttorin mukaan kuntien liikuntatoimen nettomenot olivat noin 830 miljoonaa euroa vuonna 2024. Lisäksi kunnat investoivat liikuntapaikkoihin ja -olosuhteisiin 350 miljoonalla eurolla. Kunnat siis käyttivät liikuntaan rahaa (1 200 milj. €) seitsemän kertaa enemmän kuin valtio (170 milj. €) vuonna 2024. 

Kuntien liikuntatoimen valtionosuus (20 milj. €) riitti kattamaan vain 1,7 prosenttia kuntien liikuntatoimen vuosittaisista menoista. Vaikka valtion rahat ovat pieniä rippusia kuntien liikuntatoimen kokonaisuudessa, jokainen euro on tärkeä nyt, kun taantuma on pitkittynyt, työttömyys korkealla ja kuntienkin talous kiristynyt.

Selvityksessä ei otettu kantaa, kuin valtion liikuntabudjettiin. Tämän ulkopuolella kuntien liikuntajohtajat nostivat esiin myös rahan kiertämisen liikuntatoimessa. Erityisesti liikuntapalveluiden arvonlisävero puhututtaa. 

Rahoituksen taso ja rakenne jäävät pahasti ajastaan jälkeen

Tarkastajat ovat onnistuneet kiitettävästi kiinnittämään huomioon keskeisimpiin liikunnan valtionrahoituksen ongelmiin: rahoituksen tason riittämättömyyteen ja hajanaisuuteen.

1. Valtionosuus on pysynyt kunnille muuttumattomana viimeisen 15 vuoden ajan. Rahoitusta ei ole tarkistettu edes indeksillä kustannustason muuttuessa.  Samaan aikaan kunnat ovat panostaneet liikuntaan ja ulkoiluun huomattavasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kuntien oma rahoitus on kasvanut noin 550 miljoonasta yli 800 miljoonaan euroon. Kun tähän lisätään vielä 350 miljoonan investoinnit, ylitetään vuosittaisissa panostuksissa heittämällä miljardin raja. Kuntien liikuntatoimen nettokäyttökustannukset ovat kasvaneet valtakunnallisesti kaiken kokoisissa kunnissa.
2. Raportin mukaan valtionavustuksilla paikataan riittämätöntä perusrahoitusta ja samalla vahvistetaan ministeriön ohjausta kuntiin. Kunnat saivat valtionosuutta 19,7 ja avustuksia 31,1 miljoonaa euroa vuonna 2024. Avustusten suureen suosioon on viime vuosina vaikuttanut myös hallitusohjelman mukainen Suomi liikkeelle -ohjelman rahoitus. Huomioitavaa on, että avustuksista hyötyvät erityisesti pienet ja keskikokoiset kunnat, joilla valtionavustukset ovat huomattavasti valtionosuutta suuremmat. Kokonaisuuden kannalta on raportissa todettu, ettei ministeriön käyttämä budjettirakenne anna selkeää kuvaa kunnille myönnettävistä avustuksista. Jo vuoden 2018 liikuntapoliittisen selonteon mukaan valtion liikunnan rahoitusta tulisi koostaa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi pirstaleisesta erityisavustusmaailmasta.
3. Liikuntapaikkarakentamisen rahoituksesta huomattava osa on kohdistunut suurhankkeisiin, jotka eivät kuitenkaan tue kaikkien kansalaisten liikkumista. Näillä hankkeilla on toisaalta ollut merkittävä vaikutus elinkeinoelämään ja (urheilu)tapahtumien mahdollistamiseen. Pienempiä avustuksia on aluehallintoviraston kautta myönnetty noin 120 hankkeelle vuosittain. Näillä hankkeilla on erityisesti pystytty lisäämään matalan kynnyksen liikuntapaikkoja, kuten ulkokuntosaleja, -kenttiä ja skeittipaikkoja.
4. Kuntien liikuntatoimen rooli on muuttunut ja kasvanut. Rooli rahoittajana on merkittävästi valtion liikuntatoimen budjettia laajempi ja kiinnittyy vahvemmin hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuuteen. Tämä käy ilmi myös Kuntaliiton tuoreesta selvityksestä. 

Toimenpide-ehdotuksissa myös vaaran paikka

Toimenpiteenä raportissa ehdotetaan kuntien valtionosuuksien siirtämistä osaksi kuntien peruspalveluiden valtionosuusmomenttia. Selvityksessä tuli ilmi, että liikuntabudjetista myönnettävää valtionosuutta ei strategisesti ohjata ministeriöstä tai käyttöä seurata kuntatasolla. Tästä syystä luonne on hyvin peruspalveluiden valtionosuuden kaltainen. 

Liikunnan edistämisen silmälasien läpi katsottuna yhdistämistä peruspalveluiden valtionosuusmomentille on silti haastava suoraan kannattaa. Näinä leikkausten vuosina juuri tämä kuntien peruspalveluiden momentti on ollut helppo kohde nipistää miljoona jos toinenkin, eikä liikunnan resursseista saa ottaa enää euroakaan.