Pikakurssi EU-edunvalvontaan - Case Hankintadirektiivi

Muutaman vuoden edunvalvontakokemukseni ajan olen kauhulla seurannut lisääntyvää EU-sääntelyä. Hankintojakin koskevaa lainsäädäntöä on tullut oikealta ja vasemmalta. 

Kun Brysselin toimistomme vetäjä esitti viime syksynä, että on aika lähteä vaikuttamaan Brysseliin, suhtauduin skeptisesti. Voiko EU-sääntelyyn oikeasti vaikuttaa?

Oikea aika

Euroopan komission puheenjohtaja von der Leyen käynnisti jo ennen nykyistä kauttaan keskustelun hankintadirektiivien uudistamistarpeesta kesällä 2024. Sittemmin asian oli saanut hoitaakseen sisämarkkinakomissaari. Tämän johdolla komissio kuuli sidosryhmiä hankintadirektiivin toimivuudesta alkuvuonna 2025 ja oli käynnistämässä kuulemista tulevista toiveista loppuvuonna 2025.

Matkasimme tapaamaan avainhenkilöitä joulukuussa 2025. Brysselissä oltiin tuossa vaiheessa erittäin kiinnostuneita pohjoisesta kannastamme. Ajoitus oli hyvä, sillä monet isot kysymykset olivat vielä linjaamatta komissiossa, mutta heidän ajatuksensa olivat jo jäsentyneet kuulemiskierrosten välillä. 

Toisen kuulemiskierroksen päättyessä tammikuun lopussa 2026 komission ovet lobbareille menivät kiinni. Ehdimme pitää vielä toisenkin kokouksen tammikuussa etänä ennen tätä hetkeä. 

Tämän jälkeen komission edustaja vielä kävi kertomassa väliaikatietoa eurooppalaisten paikallisviranomaisten edunvalvontajärjestö CEMR:n kokouksessa huhtikuussa. Keskustelua suomalaisten kabinettien jäsenten suuntaan oli puolestaan aloitettu jo hyvissä ajoin ennen kesää. 

Oikea porukka

Kuntien viestejä pohtiessani törmäsin hyvin nopeasti ajatukseen, että viisaus ei asu vain minussa. Kokosin isoista kaupungeista muutaman tietäjän, joiden kanssa mietimme mieleenpainuvat kärkinostot. Haittaa ei ollut siitäkään, että kaupunkien edustajat ovat hankintakentän persoonia, joita ei heti unohda. 

Pääviestien muotoilun lisäksi päätin kutsua kaupunkien edustajat lobbausreissulle mukaan. He empivät ensin. Brysselin toimistomme piti ideaa hieman erikoisena, mutta teki erinomaista työtä oikeiden ovien aukaisussa. 

Pääsimme vierailulle kaikkialle, minne pyrimme. Me kun emme vain kertoneet sitä, mitä piti, vaan kerroimme arjesta ja hankintaihmisten rakkaudesta lajiin. Oli selvää, että kaikki isäntämme pitivät seuruettamme mielenkiintoisena ja asiantuntevana.

Oikea sisältö

Suomessa hankintasääntelyssä jumpattiin kolmatta vuotta sidosyksikkösääntöjä, mutta Brysselissä viestimme oli toinen. Puhuimme sääntelyn vähentämisestä, arjessa kaivatuista joustoista ja Suomen kansallisessa sääntelyssä tehdyistä hyvistä ratkaisuista. Jätimme valmistelijoiden mieleen kuvan jäävuoren huipusta. Virallisten huipulla kuvattujen tavoitteiden lisäksi hankintojen nimittäin oletetaan pinnan alla pelastavan koko maailman.

Tänään on julkistettu komission luonnos tulevaksi hankinta-asetukseksi. Siinä näkyvät myös meidän toiveemme ja pääviestimme. Jatkossa hankintoja sääntelee asetus, joka on (EU-tekstiksi) hyvin kirjoitettu.

Menettelyjä on vähemmän, neuvotteluja on enemmän. Hankinnat on asemoitu strategisena merkittävänä työkaluna paitsi kestävyyden myös huoltovarmuuden edistäjänä. 

Joustavuuden hinta vaikuttaisi olevan lisääntyneet ilmoitusvelvoitteet, mutta jos automaatio tukee siinä hankinta-asiantuntijoita, maksakaamme sen. Meidänkin pannaan asettamamme käsityö hankintojen tekemisessä jäisi historiaan, jos digitaaliset ratkaisut onnistuvat. 

Oikea suunta

Suomalaisten hankintayksiköiden näkökulmasta komission luonnos hankinta-asetukseksi on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Maustamisen aika on vielä edessä, kun jäsenmaat, eli neuvosto, ja EU:n parlamentti, eli mepit, otetaan mukaan keittämään tätä soppaa. Toimielinten käydessä neuvotteluita jalostamme pääviestejämme edelleen päättäjien suuntaan

EU-sääntelyyn voi vaikuttaa, kun sen tekee oikeaan aikaan, oikealla porukalla ja tarkkaan punnitulla sisällöllä. Hankinta-ala elää kohta uutta murrosta. Olkaamme valmiit ottamaan tuo seuraava askel!