Varhaiskasvatuksen tulevaisuus ratkaistaan nyt – uskallammeko uudistaa?

Suomalainen varhaiskasvatus on suuren muutoksen edessä. Lasten määrä vähenee monilla alueilla nopeasti, henkilöstöpula vaikeuttaa palveluiden järjestämistä ja kuntatalous kiristyy. Samaan aikaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten oppimiselle, hyvinvoinnille ja koko Suomen tulevaisuudelle kasvaa jatkuvasti.

Juuri siksi varhaiskasvatuksessa tarvitaan nyt rohkeutta uudistaa ja uskallusta kokeilla.

Kuntaliitto julkaisi hallitusohjelmatavoitteensa 7.5.2026. Kokonaisuus on otsikoitu vahvasti ”Rohkeutta uudistaa, uskallusta kokeilla - Kohti kasvavaa, osaavaa ja hyvinvoivaa Suomea kuntien ja kaupunkien johdolla”. Sama viesti sopii erinomaisesti myös varhaiskasvatuksen kehittämiseen.

Kyse ei ole laadusta tinkimisestä, vaan siitä, että laadukas varhaiskasvatus pystytään turvaamaan koko Suomessa myös tulevaisuudessa. Ratkaisuja ei kuitenkaan voida rakentaa kaikkialla samalla tavalla. Varhaiskasvatusta on uskallettava kehittää paikallisiin tarpeisiin perustuen: tarvitaan uudenlaisia tapoja järjestää palveluja, tehdä yhteistyötä ja hyödyntää teknologiaa siellä, missä se tukee toimintaa tarkoituksenmukaisesti. Samalla on muistettava, että varhaiskasvatus on lähipalvelu, jota ei voi rakentaa etäyhteyksien varaan.

Rohkeutta olisi kokeilla esimerkiksi varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen uudenlaista kokonaisuutta, jossa lähipäiväkoti tai koulu voisikin toimia 1–8-vuotiaiden lasten yhteisenä oppimis- ja kasvuympäristönä? Toteutuakseen taloudellisesti tarkoituksenmukaisesti tämä vaatisi opettajien kelpoisuuksien tarkastelemista uudella tavalla. Voisiko esi- ja alkuopetukseen erikoistunut luokanopettaja olla kelpoinen toimimaan myös varhaiskasvatuksen opettajana? 

Varhaiskasvatuksen järjestämiskustannukset ovat viime vuosina nousseet voimakkaasti. Suunta ei voi jatkua samanlaisena tulevaisuudessa. Siksi on uskallettava pohtia myös toimintatapoja lapsen säännöllisen varhaiskasvatukseen osallistumisen tukemiseksi sekä keskustella siitä, minkä verran varhaiskasvatusta eri tilanteissa tarvitaan. Voidaanko esimerkiksi kaikkien lasten varhaiskasvatusoikeutta tarkastella uudella tavalla tilanteessa, jossa palvelu on jo nyt suurimmalle osalle perheistä maksutonta?

Kuten Kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteissa todetaan, Suomen todellinen voimavara on ihmisten osaaminen. Se kasvaa kunnissa: varhaiskasvatuksessa, kouluissa, arjen palveluissa ja yhteisöissä, joissa jokainen saa mahdollisuuden oppia, osallistua ja onnistua. Tästä on pidettävä kiinni.

Koulutusta kehitetään tällä hetkellä liian sirpalemaisesti. Osaamistason nosto edellyttää koulutusjatkumon vahvistamista sekä työrauhaa sirpalemaisen uudistamisen sijaan. On tärkeää, että esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämistä selkiytetään suhteessa perusopetuslakiin. Suurin osa esiopetuksessa olevista lapsista osallistuu esiopetuksen lisäksi myös varhaiskasvatukseen. Onkin perusteltua pohtia, voisiko esiopetuksen kokonaisuus olla nykyistä selkeämmin osa varhaiskasvatuslakia. Tämä voisi helpottaa lapsen koko päivän rakentumista sekä tuen järjestämistä nykyistä johdonmukaisemmin.

Pidämme Kuntaliitossa tärkeänä, että varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen tasa-arvorahoituksen taso vakiinnutetaan kunnille ennakoitavaksi. Olemme pohtineet myös sitä, voisiko lasten kielenoppimista vahvistaa jo varhaiskasvatuksesta alkaen syventämällä neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä. Tässä olisi hyvä paikka uusille kokeiluille.

Lopulta onnistumisen ratkaisee osaava henkilöstö. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten riittävyys on turvattava, ja samalla alan veto- ja pitovoimaa on vahvistettava niin valtakunnallisin kuin paikallisinkin toimin. Myös opettajien osaamiseen tulee panostaa, ja kelpoisuuksia on kehitettävä vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön tarpeita.

Laadukas ja hyvin järjestetty varhaiskasvatus lisää lasten ja perheiden hyvinvointia sekä vahvistaa kunnan elinvoimaa. Kunnat, joissa lapsista ja perheistä pidetään huolta ja joissa tarjotaan erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia palveluita, pärjäävät myös tulevaisuudessa.

Taloudellinen niukkuus ja väestönmuutos haastavat uudistamaan varhaiskasvatusta kaikkialla Suomessa. Laadukkaiden palveluiden turvaaminen edellyttää yhteistyötä, uusia ratkaisuja ja uskallusta tarkastella myös nykyisiä rakenteita uudella tavalla.

Tulevaisuuden varhaiskasvatusta ei rakenneta eilisen ratkaisuilla. Tarvitsemme rohkeutta uudistaa ja uskallusta kokeilla – myös varhaiskasvatuksessa.