Väestömuutos haastaa myös varhaiskasvatuksen järjestämistä – mutta miten?

Suomen väestörakenne muuttuu nopeasti. Syntyvyys on laskenut jo yli vuosikymmenen ajan, ja varhaiskasvatus elää jo nyt todellisuutta, jossa ikäluokat ovat pienentyneet merkittävästi. Vuonna 2019 varhaiskasvatuksessa oli enemmän lapsia kuin koskaan ennen – tai sen jälkeen.  

Varhaiskasvatukseen osallistuttiin kuitenkin suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin nyt.  Tämä kertoo kahdesta samanaikaisesta ilmiöstä: lapsia on vähemmän, mutta yhä useampi heistä osallistuu varhaiskasvatukseen. Asenteet varhaiskasvatusta kohtaan ovat muuttuneet ja varhaiskasvatus nähdään selkeästi osana koulutusjärjestelmää. Perheet myös kokevat sen myönteisenä ja arvostus on edelleen korkealla tasolla. 

Osallistumisasteen nousu – onnistunut politiikka 

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen on ollut jo usean hallituksen tavoitteena - edellisten ja nykyisenkin. Vuonna 2016 1–6-vuotiaista lapsista varhaiskasvatukseen osallistui noin 68 prosenttia, kun vuonna 2024 osallistumisaste oli kivunnut jo yli 80 prosenttiin. Muutos on merkittävä ottaen huomioon, että samanaikaisesti lasten määrä Suomessa väheni yli 70 000 lapsella.  

Osallistumisasteen nostamiseen on vaikutettu erityisesti asiakasmaksulain tulorajoja muuttamalla. Vuonna 2024 jo lähes 55 prosenttia varhaiskasvatukseen osallistuneista ei tulojen perusteella voitu määrätä asiakasmaksua ja tämä osuus edelleen kasvaa.  

Varhaiskasvatuksen on kohdistettu myös paljon muita kehittämistoimia mm. lapsen tuen uudistus ja henkilöstörakenteen painopisteen muuttaminen korkeammin koulutettuun henkilöstöön. Tämä on vaatinut myös kunnilta toimia varhaiskasvatuksen, toimintaympäristön ja työolosuhteiden kehittämiseen.  

Panostukset ovat myös näkyneet varhaiskasvatuksen kustannustason nousuna. Vuonna 2021 päiväkotitoiminnan yhden lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisen keskimääräinen vuosihinta oli vajaa 12 000 euroa, vuonna 2024 se oli noussut jo lähes 15 000 euroon.  

Kasvaako lasten määrä varhaiskasvatuksessa? 

Jos osallistumisaste edelleen kasvaa, voiko lasten määrä varhaiskasvatuksessa edelleen kasvaa? Mikäli lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen edelleen kasvaa, kohdentuu varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrän kasvu vain osaan kunnista. Suurin osa Suomen kunnista elää todellisuutta, jossa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä vähenee, vaikka osallistumisaste nousisi. Lasten määrän kasvu varhaiskasvatuksessa kohdentuu todennäköisesti suurimpiin kaupunkeihin ja yksittäisiin muihin kuntiin.  

Varhaiskasvatus elää siis hieman toisenlaista todellisuutta muiden koulutuspalveluiden kanssa. Pienentyneet ikäluokat ovat jo varhaiskasvatuksessa ja aalto etenee vääjäämättä kohti perusopetusta ja sen järjestämistä. Väestömuutoksen aiheuttamassa muutoksessa on huomioitava palveluketjut varhaiskasvatuksesta perusopetuksen kautta toiselle asteelle.  

Varhaiskasvatusta ei voi toteuttaa etäpalveluna. Millä keinoilla turvataan lähipalvelu perheen asuinpaikasta riippumatta? Vai tuleeko ratkaistavaksi vaikea kysymys: Pystymmekö toteuttamaan laadukkaan varhaiskasvatuspalvelun kaikille? Jos haluaa asua kauempana kuntakeskuksesta, onko jatkossa lapsella samanlainen oikeus saada varhaiskasvatusta lähellä? Tarkasteltavana on paljon asioita: yhteisiä tilakysymyksiä, kuntien välistä yhteistyötä, henkilöstörakennetta, kelpoisuusvaateita ja mitoituksia sekä varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen kokonaisuuden arviointi.   

Haluan muistuttaa, että väestömuutoksen osalta tulee ensin ratkaista koko palveluketjuun liittyvät haasteet ja sen jälkeen pohtia kutakin kokonaisuutta erikseen. Nyt riskinä vaikuttaa olevan, että keskusteluissa alle kouluikäisten asian sivuutetaan tai niihin ei osata kiinnittää huomiota siinä määrin kuin olisi tarpeen. 

Toimenpiteitä tarvitaan 

On hyvä, että Kuntaliiton idea parlamentaarisesta työstä on myötätuulessa. Väestönmurros koskettaa jokaista kuntaa ja kuntalaista. On aika määritellä yhdessä, mitä palveluiden saavutettavuus tarkoittaa tulevaisuuden Suomessa.  

Tässä kokonaisuudessa varhaiskasvatuksella on iso merkitys. Hyvin toteutettu lapsiperheiden palvelu paitsi lisää perheiden ja lasten hyvinvointia, sillä voi myös olla erittäin positiivisia vaikutuksia lapsiperhemyönteisyyteen ja vanhemmuuden arvostamiseen.  

Pohdittavaksi tulee myös se, miten eri palveluja voidaan toteuttaa joustavasti ja uudella tavalla, millaiset palveluketjut ja yhteistyö eri kokonaisuuksille voidaan rakentaa eri puolilla Suomea. Voivatko ratkaisut olla yhteneviä, vai uskalletaanko antaa paikalliselle päätöksenteolla riittävästi mahdollisuuksia pohtia juuri omalle alueelle parhaat toimintatavat tavoitteisiin pääsemiseksi? Vaikka tavoitteet olisivat samat, toteutustapoja voi olla monia.  

Paljon pohdittavaa, vaikeita ratkaisuja, isoja päätöksiä. Nyt tarvitaan rohkeutta ja viisautta, innostusta ja innostamista. Jännittävä vuosi tulossa!