KOMMEK-seminaari 17.–18.8.2016, Malmö

​Ruotsin Kunta- ja maakäräjäliitto (SKL) järjesti yhteistyössä Skånen alueen, Malmön kaupungin sekä Kuntien talousjohdon yhdistyksen (KEF) kanssa KOMMEK-talousseminaarin Malmössä 17.–18. elokuuta. Kuntaliitosta osallistuivat Kaj Lindqvist ja Jari Vaine – taisimmekin olla ainoat Suomesta tulleet vieraat.

Perusasetelmaltaan tapahtumaa voi ehkä parhaiten kuvata siten, että se oli yhdistelmä kotoisia Kuntamarkkinoita ja Rahoitusfoorumia. Messuosastolla oli edustettuina noin 80 erilaista kuntien yhteistyökumppania rahoituspalveluista ja taloushallinnosta rakentamiseen ja vuokraamiseen. Seminaariosallistujat (järjestäjien kertoman mukaan noin 3200) taas olivat lähes poikkeuksetta talouden, budjetoinnin ja rahoituksen edustajia. Päivien aikana kuultiin yli 60 luentoa tai tietoiskua. Sisällön ja osallistujien toimenkuvien puolesta voi sanoa kuitenkin, että tilaisuus painottui Rahoitusfoorumin puolelle.

Ennakolta seminaarin teemat olivat varsin tutun oloisia: Kuinka tehostaa terveyden- ja sairaanhoitoa? Miten luoda parempi koulu? Kuinka kunnan toimintoja tulisi ohjata? Mitä etuja ja haittoja on pakolaisten vastaanottamisesta? Millä tavoin vastaamme tulevin taloudellisiin ja demografisiin haasteisiin? Miten kasvavat investointitarpeet tulisi hoitaa?

Mutta jo tilaisuuden aloituksesta saattoi aistia, että Ruotsissa ja Ruotsin julkisessa taloudessa on ehkä jotakin hieman toisin kuin Suomessa. Avauspuheen piti yhteiskuntaministeri Ardalan Shekarabi. Puhe oli varsin eri sävyinen kuin mitä Suomessa on totuttu kuulemaan. Hän toi esiin hallituksen roolia, näkemyksiä ja päätöksiä, mutta vähintään yhtä selkeästi hän korosti kuntien tarpeita ja haasteita sekä peräänkuulutti keinoja vastata niihin. Syntyi heti kuva, että valtio ja kunnat ovat enemmän ”samassa veneessä” kuin Suomessa.

Varsinainen ohjelma muodostui luennoista, joista ilmoittautumisen yhteydessä tuli valita kiinnostavat. Ensimmäinen valintani oli ”Kunskapsstyrning vägen till bättre ekonomi”, joka etukäteen antoi odottaa pohdintaa talousjohtamisen ja osaamisjohtamisen välillä. Näin oli, mutta esitys keskittyi osaamisjohtamisen kautta tehokkaaseen potilasprosessiin, jonka sitten pitäisi luoda säästöjä. Mielenkiintoista sinänsä.

Toinen luento oli ”Samverkan kommun – landsting, hur svårt kan det vara?”Tässäkään ei kuitenkaan käsitelty kuntien ja maakäräjien yhteistyötä sellaisenaan. Esityksessä pohdittiin ratkaisuja siihen, miten jaetaan resursseja ja kustannuksia etenkin palveluiden ”heavy-usereiden” tapauksissa, toisin sanoen siinä muutaman prosentin joukossa, joka käyttää resursseja vähintään 50 prosentin edestä. Tuttua Suomesta. Esille nostetut mahdolliset ratkaisutkaan eivät kovin vierailta tunnu – johtajuus, yhteistyön lisääminen, tietojen vaihto, e-hoito, digitaalisuus…

Keskiviikon viimeinen esitys oli ”God ekonomisk hushållning – en praxisstudie”. Esityksen piti Kuntien talousjohdon yhdistys (Kommunalekonomernas Förening, KEF). Yhdistys oli tehnyt kyselyn, mitä asioita pidetään tärkeinä hyvän taloudenpidon kannalta. Ruotsin Kuntalaissa velvoitetaan kunta hyvään taloudenpitoon, mutta missään ei varsinaisesti määritellä, mitä teeman ainakin ehdottomasti tulisi sisältää. Esityksessä kosketeltiin sekä taloudellisia että toiminnallisia näkökulmia. Mielenkiintoista oli, että kunnilta pyydettiin edelleen kokemuksia ja vinkkejä aiheesta!

Keskiviikon ohjelman päätti cocktailtilaisuus, jossa tapasimme mm. SKL:n edustajia sekä pieniä kuntia Laxå, Karlstad, Botkyrka… Taisipa siinä yhteydessä syntyä jo aihioita seuraavaan Rahoitusfoorumiinkin.

Torstai-aamu alkoi Malmön kaupungin esityksellä ”Upphandling och implementering av ekonomisystem i Malmö Stad”. Siinä kuvattiin kaupungin taloushallintojärjestelmän hankinta pisteytyksineen sekä toiminnallisuus kaupungin tarpeiden kannalta.

Oman työn kannalta ehdottomasti kuunneltava oli Kommuninvestin ”Finansiering och skuldförvaltning”. Ruotsin kuntakonsernien lainakanta on noin 550 miljardia kruunua eli noin 60 miljardia euroa. Kuitenkaan ainakaan Kommuninvestin esityksessä ei tullut millään tavalla esille, että velkaantuminen sinänsä olisi ongelma, Viimeisten viiden vuoden aikana Kommuninvestin sekä joukkolainojen markkinaosuudet ovat kasvaneet selvästi, pankkien taas pienentynyt. Mielenkiintoista on, että vasta vuonna 2009 Kommuninvest on aloittanut systemaattisen kuntien lainanoton seurannan ja analysoinnin ja vasta tänä vuonna esitetään ensimmäinen raportti velanhallinnasta! Erityisesti kiinnitettiin huomiota laina-aikojen ja korkosidontojen suhteisiin. Miinuskorkojen aikana Ruotsissakin aiheuttaa pohdintaa rahoitetaanko investointeja ”lyhyillä” lainoilla ja kuinka paljon pitkissä laina-ajoissa käytetään lyhyitä korkosidontoja.

Seuraava aihe oli ”Beyond budgeting – dynamisk ekonomi- och verksamhetsstyrning”. Esityksen piti konsultti, joka toi esiin näkemyksiään ja kokemuksiaan siitä, miten ympäröivä maailma ja sen muutokset tulisi ottaa huomioon pelkän numeroarvioinnin ohella.

Viimeinen valitsemani luento oli sitten ”Välfärdens långsiktiga finansiering”. Sen pitivät yhdessä valtiovarainministeriön, SKL:n sekä Konjunkturinstitutet’ in edustajat. Pääteema oli lähinnä, miten välttää kestävyysvajeen (Ruotsissakin!) aiheuttamat veronkorotustarpeet. Konjunkturinstitutet’in painelaskelman mukaan oletuksella, että nykyinen hoitotaso säilytetään ja julkinen talous pidetään tasapainossa, vuoteen 2040 mennessä voi syntyä veronkorotustarve, joka olisi noin 2,5 % / BKT. Keskusteluissa pohdittiin väestö- ja työllisyyskehityksen, hoitomuotojen kehittymisen, priorisoinnin ym. merkitystä tällaisen kehityksen välttämiseksi. BKT:n kuitenkin uskottiin jopa kaksinkertaistuvan samassa ajassa, joten talouden fundamenteista ei tämän mukaan olisi tulossa lisähaasteita.

Päivien aikana oli myös tilaisuus keskustella useiden Ruotsin kuntaliiton, yhteistyökumppaneiden sekä eri kokoisten kuntien edustajien kanssa. Näissä keskusteluissa sai kuvaa yksittäisten kuntien ja alueiden tilanteesta. Ainakin eteläisellä Ruotsilla vaikuttaa menevän erityisen hyvin; Helsingborg valittiin tilaisuudessa vuoden kasvukunnaksi, Göteborgin edustajat kertoivat, että asuntoja ei ehditä rakentaa siihen tahtiin kuin on tarve… Pienempien kuntien haasteita taas olivat esimerkiksi investointitarpeet ja talouden ohjaus. Joidenkin tahojen kanssa yhteydenpitoa on varmasti myös jatkossa.

Ruotsin julkisella sektorilla ja paikallishallinnossa tehdään paljon analyyseja ja seurantaa, joita sitten hyödynnetään monin tavoin kunnan omissa toimissa ja joiden pohjalta yhteistyökumppanit tarjoavat työkaluja johtamiseen, suunnitteluun, budjetointiin, riskien hallintaan jne. Merkille pantavaa oli, että monet yksityiset tai puolijulkiset yhteisöt analysoivat ja jalostavat tietoja lähtökohdista, joiden sielläkin kuvittelisi kuuluvan paikalliselle Tilastokeskukselle.

Yhteenvetona seminaarin sekä Ruotsin julkisen talouden perusasetelmista ja näiden vertailusta Suomeen voidaan todeta ainakin, että kunta-valtio-suhde vaikuttaa sujuvammalta kuin Suomessa. Vuorovaikutus on aktiivista ja yhdessä haetaan järjestelmän toimivuutta. Lisäksi Ruotsissa puhutaan edelleen hajautettujen ratkaisujen puolesta, kun taas meillä ollaan keskittämässä – eräissä kommenteissa tuotiin selkeästi esille, että esimerkiksi perusterveydenhuollon siirto maakäräjille ei ole mahdollinen. Kaiken kaikkiaan monissa asiayhteyksissä ja keskusteluissa tuli esille teemoja, jotka vahvistivat käsitystä siitä, että Ruotsilla – jostain syystä – menee paremmin kuin Suomella.