Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien keskellä on jäänyt vähälle huomiolle, että tänä vuonna vietetään myös nykyaikaisen kuntademokratiaan 100-vuotisjuhlia. Marraskuussa 1917 annettiin maalaiskuntien kunnallislaki ja kaupunkien kunnallislaki. Samaan aikaan annettiin myös kunnallinen vaalilaki ja laki kansanäänestyksestä.
Suomen kunnallishallinnon katsotaan yleensä syntyneen vuoden 1865 asetuksella kunnallishallituksesta maalla ja vuoden 1873 asetuksella kunnallishallituksesta kaupungissa. Kaupungeilla oli kuitenkin ollut jo vuosisatoja omaa kirkollisesta hallinnosta erillistä hallintoa. Vuoden 1865 asetuksella maaseudullakin kunnallishallinto erotettiin seurakuntahallinnosta. Myös kuntien verotusoikeus on perua näiltä ajoilta, mikä avasi ovet kuntien tehtävien laajentumiselle erityisesti kansakoulutoimessa, köyhäinhoidossa ja sairaanhoidossa.
Vuoden 1917 laeilla kuitenkin toteutettiin kunnallinen demokratia yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittuine valtuustoineen. Vuoden 1917 lait koettiin sisällissodan jälkeisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä osin jopa liian moderneiksi kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Vuonna 1919 laeista poistettiin mm. säännökset kunnallisesta kansanäänestyksestä ja määräenemmistöpäätöstä vaativia asioita lisättiin. Myös velvollisuuksia alistaa tietyt päätökset valtion vahvistettavaksi lisättiin. Kunnallisten päätösten alistamista koskevista säännöksistä luovuttiin lopulta kokonaan vasta vuoden 1995 kuntalaissa.
Ensimmäiset kuntavaalit toteutettiin syksyllä 1918 sisällissodan jälkeisissä vaikeissa olosuhteissa. Äänestysaktiivisuus oli alhainen (vajaat 25 prosenttia) ja vaihteluväli eri kunnissa suuri (vajaasta prosentista noin 67 prosenttiin). Vaalit käytiin listavaaleina, ja joissakin kunnissa oli vain yksi lista. Vasemmisto sai noin kolmanneksen äänistä, mikä selittynee sisällissodan jälkeisillä olosuhteilla.
Vaalit pidettiin vuoteen 1925 saakka joka vuosi ja valtuustojen jäsenistä vaihtui yksi kolmasosa. Valtuutettujen vaalikausi oli vuoteen 1955 saakka 3 vuotta ja tämän jälkeen 4 vuotta. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että vuoden 1917 lakien mukaan valtuutettujen lisäksi myös tilintarkastajat valittiin suorilla vaaleilla.
Kunnallinen kansanäänestyksen soveltamisala poikkesi vuoden 1917 laeissa mielenkiintoisesti nykyisestä. Maalaiskuntien kunnallislain mukaan valtuuston tekemän päätöksen tarkoituksenmukaisuus voitiin laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta alistaa kansanäänestyksellä ratkaistavaksi, jos vähintään kahdeskymmenesosa äänioikeutetuista sitä 30 päivän kuluessa valtuuston päätöksen julkilukemisesta vaati. Kaupungeissa kansanäänestystä vaatimaan oikeutettujen äänioikeutettujen määrä määräytyi kaupungin koon mukaan osin mainitusta poikkeavasti. Äänioikeutetuilla oli näin ollen sekä kaupungeissa että maaseudulla eräänlainen otto-oikeus valtuuston tekemiin päätöksiin.
Kuntia koskeva lainsäädäntö on vuosikymmenten varrella muuttunut lukuisia kertoja, mutta kuntademokratian perusrakenteet ovat kestäneet hyvin aikaa.
Onneksi olkoon 100-vuotias kuntademokratia!
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Kuntien valitusosoituksissa on huomioitava kaksi kesän 2023 aikana tullutta muutosta.