Seutukaupungeilla huoli 20 000 henkilön työvoimapohjan ehdottomuudesta - TE-palvelut toteutuvat parhaiten kuntien luontaisilla yhteistyöalueilla

TE-uudistuksen valmistelussa esillä ollut vaatimus 20 000 henkilön työvoimapohjan minimistä TE-palveluita järjestävälle kunnalle tai useammasta kunnasta muodostuvalle yhteistoiminta-alueelle on muodostunut isoksi huoleksi seutukaupungeille. TE-uudistus kokonaisuutena on kuntien kannalta tervetullut ja tukee seutukaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamista.

Seutukaupunkien näkemyksen mukaan nykyisellä rajauksella edettäessä Suomeen muodostuu maakuntia, joissa tosiasiallisesti ainoa tapa saada rajaus täytettyä on maakunnallinen toteutus. Useammalla seutukunnalla ja luonnollisella työssäkäyntialueella raja saattaa jäädä suhteellisen pienestä määrästä kiinni.

- Seutukaupunkien näkökulmasta olisi erittäin tärkeää, että vaatimus 20 000 henkilön työvoimapohjasta poistettaisiin tai alennettaisiin, toteaa seutukaupunkiverkoston puheenjohtaja, Kurikan kaupunginjohtaja Anna-Kaisa Pusa.

Seutukaupungeilta löytyvät voimavarat, alueen tuntemus sekä osaaminen TE-palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Yhteistyöratkaisujen pitäisi seutukaupunkien mukaan nojata luonnollisiin työssäkäyntialueisiin eikä keinotekoisesti muodostettuihin työvoimapohjavaatimuksiin. Esimerkiksi yritykset toimivat omilla luonnollisilla toiminta-alueillaan, jotka usein vaikuttavat myös eri alueilla esiintyviin työssäkäyntialueisiin.

- Luontaisilla yhteistyöalueilla tunnetaan parhaiten alueen elinkeinorakenne sekä paikalliset työvoima- ja osaamistarpeet. Keinotekoinen rajaus estää rakentamasta järkevää kokonaisuutta, jolla luoda mahdollisuus elinkeino-, koulutus- ja työllisyyspalveluiden tiiviimmälle yhteensovittamiselle, Anna-Kaisa Pusa tiivistää.

Nykyisellä mallilla edettäessä riskinä on, että toteutus lähipalveluna paikallisella tuntemuksella yhteistyössä kunnan muiden toimialojen kanssa ei toteudu. Alle 20 000 rajan alle niukastikin jäävilla alueilla TE-palvelut jouduttaisiin pakon sanelemana järjestämään laajemmalla ja mahdollisesti epätarkoituksen mukaisella tavalla, mikä aiheuttaisi erityisiä haasteita palveluiden yhteensovittamiselle.

Järjestämistehtävää ei seutukaupunkien mukaan tulisi laissa säätää kuntayhtymän tai vastuukunnan hoidettavaksi, vaan kyseessä pitää olla kunnan lakisääteinen tehtävä. Kunta voisi hoitaa tehtävää itse tai kuntalain 8 luvun mukaisin yhteistoiminnan muodoin. Lainsäädännön tulee mahdollistaa nämä toteutukset.

Kuntien maksuvastuutaso on valmistellussa mallissa korkea

Esitetty kuntien kannusteisiin liittyvä työttömyysturvan maksuvastuun taso on seutukaupunkien näkemyksen mukaan korkea, ottaen huomioon erityisesti sote-uudistuksen jälkeisen kuntatalouden kokonaisvolyymin. Maksuvastuu ulottuu korkeana (50 %) pitkään työttömänä oleviin, joilla saattaa olla myös sellaisia työllistymisen esteitä, jotka vaativat ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalveluita.

Seutukaupungit peräänkuuluttavat, että vastuuta työttömyysturvan tasosta tulee alkuvaiheen kokemusten perusteella voida tarkastella uudelleen ja tehdä siihen muutoksia, mikäli osoittautuu, ettei uusi rahoitusjärjestelmä ole kannustava tai se ei kohtele kuntia riittävän oikeudenmukaisesti. Valtion on otettava vastuu julkiselle taloudelle aiheutuvista suhdanneriskeistä kunta-valtio-suhteessa.

Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat seutunsa ja talousalueensa keskuksia tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntien keskuksia. Seutukaupungit ovat merkittävä tekijä Suomen teollisessa toiminnassa ja viennissä.

Seutukaupunkiverkosto on 57 kaupungin vapaaehtoisuuden pohjalta muodostunut yhteistyöverkosto.

Lisätietoja:

Anna-Kaisa Pusa 044 020 9000, anna-kaisa.pusa@kurikka.fi, Kurikan kaupunginjohtaja, seutukaupunkiverkoston puheenjohtaja

Tags