Koulutusleikkaukset lisäävät nuorten pahoinvointia ja yhteiskunnan turvattomuutta

Laadukas perusopetus on hyvinvointivaltion perusta. Se ei ainoastaan tue lasten ja nuorten kasvua ja oppimista vaan vahvistaa koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Vakaat ja kestävällä tavalla rakennetut oppimisympäristöt luovat pohjan, jolle väestön henkinen resilienssi rakentuu osallisuuden, yhteisöllisyyden ja tulevaisuudenuskon kautta. 

Kunnat tekevät perusopetuksen kautta myös merkittävää ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Kouluissa tehtävä perusopetus, kiusaamisen vastainen työ, koulunuorisotyö ja viranomaisyhteistyö ovat keskeisiä keinoja torjua vakavampia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joissa lapset ja nuoret ovat keskiössä: nuorisorikollisuutta, koulu-uhkauksia, polarisaatiota ja jopa valtiollisen tason informaatiovaikuttamista. 

Opettajat ovat keskeisiä toimijoita tässä ennaltaehkäisevässä työssä. Kuntien perusopetus yhdessä nuorisotyön kanssa luo käytännössä edellytykset huolta aiheuttavien nuorten tunnistamiseen ja sitä kautta varhaisen puuttumisen onnistumiseen. Kyseessä voi olla rikoksilla ja väkivallalla oireilu tai jokin muu nuorten hyvinvointia haastava kehityskulku. 

Ennaltaehkäisevän työn arvon rahallinen mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Tämä valitettavan usein työntää sen budjetteja suunnitellessa taka-alalle. Ennaltaehkäisy on kuitenkin monen negatiivisen ilmiön torjunnassa kustannustehokkain tapa.  

Valtiovarainministeriön budjettiehdotus vuodelle 2026 sisältää 150 miljoonan euron leikkauksen kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. Hallitus on jo kevään kehysriihessä päättänyt 75 miljoonan euron vähennyksestä, joten yhteisvaikutus olisi huomattava. 

Samalla aiemmin perusopetuksen vahvistamiseen suunnattu 200 miljoonan euron rahoitus käytännössä poistuu, kun se leikataan toistamiseen samasta valtionosuuspotista. Pääekonomistimme Minna Punakallion mukaan ehdotetut leikkaukset tarkoittaisivat koulujen lakkautuksia, ryhmäkokojen kasvua ja opettajien irtisanomisia. 

On selvää, että tällaiset toimet heikentäisivät koulujen turvallisuutta ja kykyä toimia häiriö- ja poikkeusoloissa. Puhumattakaan nuoriso- ja jengirikollisuuden varhaisesta puuttumisesta tai elintärkeästä viranomaisyhteistyöstä, jossa koulut ovat keskeisessä osassa! Jos todella haluamme ehkäistä nuorten pahoinvointia ja torjua nuorisorikollisuuden kehitystä, onko meillä varaa leikata juuri siitä toiminnasta, joka on tämän työn kannalta tärkeintä – perusopetuksesta? 

Kun puhumme perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuvista leikkauksista, emme puhu vain taloudesta. Puhumme myös lasten ja nuorten tulevaisuudesta sekä turvallisuudesta. Mitä paremmin lapset ja nuoret voivat sekä kokevat olevansa osa yhteiskuntaa, sitä paremmin kestämme tulevaisuudessa erilaisia poikkeusoloja ja kriisejä.  

Leikkaamalla kuntien perusopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta leikataan tulevaisuuden henkisestä kriisinkestävyydestä ja väestön toimintakyvystä.