Tasapainoinen opetustoimen hallinto – lakitekstistä paikallisiin ratkaisuihin

Uusien valtuustojen myötä osa kunnista uudistaa hallintosääntöään. Kaksikielisissä kunnissa voi olla samalla ajankohtaista arvioida opetustoimen hallintoa ja organisaatiorakennetta. Lainsäädäntö luo toiminnalle perustan, mutta jättää kunnalle kuitenkin liikkumavaraa.

Kuntalain mukaan kaksikielisessä kunnassa tulee olla kaksi erillistä toimielintä opetustoimen hallintoa varten – yksi suomenkieliselle ja yksi ruotsinkieliselle kieliryhmälle. Kieliryhmien yhdenvertaisuuden turvaamiseksi toimielinten tulee olla samalla organisatorisella tasolla. 

Käytännössä kunnalla voi olla esimerkiksi kaksi lautakuntaa tai kaksi jaostoa, yksi kummallekin kieliryhmälle. Sen sijaan malli, jossa jommankumman kieliryhmän toimielin toimii toisen kieliryhmän toimielimen alla, ei ole kuntalain mukainen. Näin on katsottu myös oikeuskäytännössä.

Koska toimielinten tulee olla tasavertaisia, myös niiden toimivaltuuksien opetustoimen hallinnossa tulisi vastata toisiaan. On kuitenkin tulkinnanvaraista, mitä kaikkea ”opetustoimen hallinto” kattaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen sisältyminen siihen on tulkinnanvarainen kysymys. 

Toiminnassa, joka ei kuulu opetustoimen hallinnon piiriin, ei edellytetä erillisiä toimielimiä kummallekin kieliryhmälle. Kunta voi kuitenkin halutessaan antaa molemmille toimielimille toimivaltuuksia myös tällaiseen toimintaan. Näiden valtuuksien ei tarvitse olla yhdenvertaisia. Kunnalla on siis jonkin verran liikkumavaraa toimielinten roolien ja tehtävien määrittelyssä.

Kunta vastaa koulutuspalvelujen järjestämisestä sekä suomeksi että ruotsiksi. Vastuu tarkoittaa paitsi palvelutarpeen määrittämistä myös tasavertaisen laadun varmistamista. Toisin kuin luottamuselinten osalta, kunnan organisaatiorakennetta ei säädellä laissa. 

Koska sivistyspalvelut muodostavat suurimman osan kunnan budjetista, sektoreiden välisen tasapainon löytäminen on ollut tarpeen. Joissakin kunnissa organisaatio on jaettu niin, että tietyt viranhaltijat vastaavat esimerkiksi ruotsinkielisestä koulupolusta. Tällaista mallia ei kuitenkaan vaadita. On kuitenkin selvää, että laadun varmistamiseksi johdolla tulee olla tietoa ja ymmärrystä eri kieliryhmien tarpeista.

Vaikka kieliryhmä olisi pieni, sillä on oikeus samanlaisiin ja laadultaan samanveroisiin palveluihin kuten myös yhtäläisiin vaikutusmahdollisuuksiin kuin suuremmalla kieliryhmällä. Tämän turvaamiseksi kunnalla tulee olla riittävä tuntemus ja ymmärrys vähemmistön tarpeista sekä rakenteet, jotka mahdollistavat yhdenvertaisen osallistumisen päätöksentekoon.

Kaksikieliset kunnat eroavat toisistaan koon, kielisuhteiden, hallintokäytäntöjen, resurssien ja tarpeiden osalta. Siksi opetustoimen hallinnolle ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia. Kunnalla on laaja liikkumavara lainsäädännön puitteissa ja se voi luoda mallin, joka parhaiten vastaa kunnan omia olosuhteita. 

Kunta on olemassa asukkaitaan varten. Siksi on tärkeää arvioida säännöllisesti, mikä on parasta omalle kunnalle ja sen asukkaille. Organisaatiomallia voidaan muuttaa, ja sen tulee elää ajassa sekä tarpeiden mukaan.