Velkajarru haastaa myös kuntatalouden

Helmikuun lopulla saavutettu lähes rikkumaton parlamentaarinen konsensus tulevia vaalikausia koskevasta velkajarrusta haastaa myös kuntien taloutta. EU:n alijäämäsääntöjä noudatteleva rahoitusasematavoite merkitsee nykyisillä talouden ennusteilla noin 8-11 miljardin euron sopeutustarvetta julkiseen talouteen tulevalla vaalikaudella. 

Velkajarrua valmistellut finanssipoliittinen ryhmä ei nimennyt yhtään konkreettista keinoa tavoitteen saavuttamiseksi. Se tehtävä kuuluu eri pöytiin, käytännössä seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Nähtäväksi jää, esittävätkö puolueet jo eduskuntavaalien alla omat lääkkeensä velkajarrun edellyttämiksi toimiksi. Se olisi suoraselkäinen jatkumo sille, että itse tavoitteeseenkin on sitouduttu. 

Toisin kuin usein aiemmin, nyt mukaan ei hyväksyttäisi työllisyyden kohenemisen tai kasvuinvestointien kaltaisia epävarmoja dynaamisia vaikutuksia, vaan sopeutustoimien tulisi suoraan johtaa tavoiteltuun loppusummaan. 

Kuntatalouden osuus on karkeasti arvioiden vajaa kolmannes julkisen sektorin menoista sosiaaliturvarahastot pois lukien. Julkisen talouden alijäämistä kuntatalouden prosenttiosuus on selvästi valtiota pienempi.

Jokainen hallitus tekee tietysti omat arvovalintansa, mutta on realismia ajatella, että myös kuntien talouteen kohdistuu merkittävä sopeuttamisen ja tuottavuuden parantamisen tarve.

Suuruusluokkien hahmottamiseksi yhden kuntien tuloveroprosentin tuotto on noin 1,5 miljardia euroa. Kuntien menoissa taas noin 70 prosenttia kohdistuu sivistykseen ja koulutukseen. Myös työllisyys- ja elinkeinopalvelujen osuus on kasvanut noin 10 prosenttiin, kun vastuu niistä siirtyi kunnille vuoden 2025 alusta. 

Viime vuoden tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella kuntien menojen kasvu johtuikin lähes pelkästään uusista työllisyystehtävistä. Muutoin kulukuri piti, vaikka tilinpäätökset heikkenivätkin edellisvuoteen verrattuna. 

Työttömyyden suora lisälasku kuntatalouteen oli viime vuonna 200-250 miljoonaa euroa, josta noin puolet muodostui työttömyysturvan ns. sakkomaksuista ja puolet palvelujen järjestämisen kustannuksista verrattuna siihen, mitä valtio kompensoi. Lisäksi kuntien vastuu toimeentulotukimenoista kasvoi noin 120 miljoonalla eurolla.

Parhaillaan Orpon hallitus valmistautuu viimeiseen kehysriiheensä huhtikuun lopulla. Uusia kasvu- ja työllisyystoimia kaivataan kipeäksi. Kuntien näkökulmasta tarvitaan toimenpiteitä, jotka toisivat helpotusta työttömyyden maksuvastuisiin, mutta samalla edistäisivät työllistymistä. Näitä onneksi on. 

Palkkatuen ehtoja tulisi joustavoittaa ja sen tulisi kartuttaa työssäoloehtoa täysimääräisesti; ovathan palkkatukea saavatkin töissä. Julkiselle taloudelle palkkatuella on tutkimustenkin mukaan positiivinen vaikutus. Toiseksi kuntien sakkomaksuvastuu tulisi katkaista silloin, kun työttömiä ohjataan osaamisen vahvistamiseen. Kolmantena akuuttina lääkkeenä kuntouttava työtoiminta pitäisi nopeasti uudistaa niin, että otettaisiin käyttöön avustus järjestöjen työllistämistoimiin. Kolmas sektori on kautta aikojen tarjonnut matalan kynnyksen palveluja erityisesti vaikeammin työllistyville. Nythän hyvinvointialueet ajavat kuntouttavaa työtoimintaa alas eikä tehtävän siirto resursseineen kunnille tunnu etenevä siten kuin hallitus viime kevään kehysriihessä linjasi. Neljäntenä keinona tulee huolehtia äkillisten rakennemuutosalueiden rahoituksesta.

Kuntien talous elää tai kuolee kasvun, työllisyyden ja verotulokehityksen myötä. Työ- ja elinkeinopalvelujen siirto kuntiin yhdistettyä uusiin rahoitusvastuisiin korostaa tätä. Velkajarrusta onkin lähes mahdoton selviytyä, ellei kasvujarrusta päästä pian eroon. 

Kehysriihestä tarvitaan uusia toimia talouden kasvun ja luottamuksen lisäämiseksi, jotta myös yksityinen kulutus ja investoinnit saadaan vauhtiin. Kunnilta eli sivistyksestä, työllisyyspalveluista ja elinvoimasta leikkaaminen ei edistä tätä tavoitetta lyhyellä eikä varsinkaan pidemmällä aikavälillä.  

Kuntatalouden kehitysarvio on jo valmiiksi kroonisesti alijäämäinen investoinnit huomioiden noin 1-1,5 miljardia euroa vuositasolla. Kuntien taloutta ja tulevaisuutta haastaa erityisesti väestökehitys, jonka seurauksena lasten ja työikäisten määrä vähenee edelleen rajusti erityisesti maaseutualueilla. 

Kohta työnsä aloittava kuntien tulevaisuutta valmisteleva parlamentaarinen ryhmä on jo valmiiksi isojen kysymysten edessä niin palvelulupausten, rakenteiden kuin rahoituksenkin osalta. Sovitun velkajarrun raamit tuovat nyt uuden vaikeuskertoimen myös tähän työhön.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 1.4.2026