Miten voin palvella?
Eri aikakausille on tapana antaa joku kuvaava nimi, 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkua kutsutaan teollisen vallankumouksen ajaksi. Myöhemmin oli sitten jälkiteollinen aikakausi. Kun tullaan lähemmäksi nykyaikaa, niin vielä hiljattain puhuttiin palveluyhteiskunnasta. Politiikan puolella on otettu käyttöön uusi termi, totuuden jälkeinen aika. Samalla tapaa nykyaikaa voitaisiin nimittää palvelujen jälkeiseksi aikakaudeksi, koska monet palvelut pitää hoitaa itse.
Kun nuorena opiskelin taloustiedettä, opetettiin, että yrittäjät ja palvelujentarjoajat kehittävät tuotteitaan ja palveluitaan sen mukaan kuin kuluttajat haluavat. Nyt tilanne on kääntynyt monessa asiassa päälaelleen, kuluttajien pitää toimia siten kuin yrittäjät haluavat ja omalta kannaltaan parhaaksi näkevät. Monet pankkipalvelut pitää hoitaa itse ja eräät pankit eivät enää käsittele käteistä rahaa. Pankit tajoavat kyllä auliisti sijoituspalveluita, ihan niin kuin tavallisella ihmisellä olisi niin hirveästi sijoitettavaa. Itselläni ei ole rahojen sijoittamisessa ongelmia, selviän siitä ilman pankin apua. Sijoitan kolikot lompakossani vetoketjulla suljettavaan taskuun ja muutamat setelini niille varattuun välikköön.
Monessa kahvilassa on astioidenkeräysvaunu tai -pöytä ja sen vieressä kyltti, jossa kehotetaan palauttamaan käytetyt astiat keräyspisteeseen. Kehotuksen kohteliaisuusaste vaihtelee paikan mukaan käskystä vienoon pyyntöön. Kun saan tällaisessa kahvilassa sumppini juotua, niin ristiriitaiset ajatukset valtaavat mieleni. Ajattelen, että olen maksava asiakas ja minun tehtävänäni ei ole siivota kahvilassa. En tiedä johtuuko kotikasvatuksesta, mutta tunnen silti syyllisyyttä, jos en palauta astioita, ajattelen, että nyt en palvellut kahvilanpitäjää hyvin.
Kotikaupunkini on uusimassa pysäköintimittareita, uusilla mittareilla ei voi maksaa enää kolikoilla. Aikaisemmin piti aina miettiä, maksaako kolikoilla vai kortilla. Päätöksentekotilanne aiheuttaa ihmisille stressiä, nyt tätä stressinaiheuttajaa ei enää ole. Sen sijaan stressiä pukkaa siitä, jos unohtaa lukulasit autoon ja yrittää puolisokeana tihrustaa ja näppäillä mittaria. Mittariuudistuksessa on myös uusi palvelu, pysäköijän pitää näpytellä lappuliisaa varten mittariin autonsa rekisteritunnus. Tällä tavoin autoilija palvelee häntä valvovaa viranomaista.
VR on myös kehittänyt palveluitaan, matkalippua ei enää voi ostaa junasta. Varmaankin moni matkustajista koostunut lähetystö on käynyt VR:ssä vaatimassa tällaista uudistusta. Uudistusta perustellaan kustannussäästöillä, koska enää ei tarvitse palkata matkalippujen myyjiä juniin. Junissa kiertävät kuitenkin matkalippujen tarkastajat, ilmeisesti palkatta?
Tietotekniikka auttaa meitä monissa arjen asioissa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että näitä järjestelmiä suunnittelevat ihmiset eivät tunne asiakkaitaan riittävän hyvin. Meitä kaltaisiani kuudenkympin ja kuopan välissä olevia änkyröitä, jotka eivät ole oikein sinuja tietoteknisten laitteiden kanssa, on yhteiskunnassa vielä paljon ja pitkään. Osa ei opi käyttämään digivempaimia koskaan. Nuorempien voi olla vaikeata ymmärtää tätä, kun itse ovat jo äidinmaitoa imiessään samalla näpelöineet toisella kädellä jotain tietoteknistä laitetta. Jos jokin palvelu on pelkästään netitse saavutettavissa, niin se ei lisää valinnanmahdollisuuksia, vaan supistaa niitä. Tarvitaan tarpeeksi pitkä siirtymävaihe, jonka aikana palvelu on saatavissa myös jollain perinteisellä tavalla.