Koululaisikäluokat kutistuvat, mutta sivistyksen lippu pidetään korkealla

Kirjoitus on julkaistu alun perin Uutissuomalaisen medioissa, mm. Mielipide | Koululaisikäluokat kutistuvat, mutta sivistyksen lippua ei saisi laskea puolitankoon | Pääkirjoitus & mielipide | Hämeen Sanomat.

Syntyvyyden lasku heijastuu parhaillaan voimakkaasti peruskouluikäisten ikäluokkaan. Myös toisen asteen koulutuksessa oppilasmäärät ovat jo laskemassa, mutta vaikutus voimistuu 2030-luvulla.  Lähes kaikissa kunnissa ollaan tavalla tai toisella palveluverkkokysymysten äärellä. Kunnat ovatkin sopeuttaneet kouluverkkojaan runsaasti, viimeisen kymmenen vuoden aikana peruskoulujen määrä on vähentynyt 21 prosenttia. Saamaan aikaan sellaisten kuntien määrä on yli kolminkertaistunut, jossa on vain yksi peruskoulu. 

Vuoden 2010 jälkeen jatkunut syntyvyyden lasku tuntuu voimakkaimmin alueilla, missä jo valmiiksi on vähän oppilaita. Valitettavasti koulunpidon kustannukset eivät laske samaa tahtia kuin oppilasmäärä, sen sijaan perusopetuksen valtionrahoitus pienenee ikäluokkien myötä. Mitä sitten on edessä, jos kunta ei enää pysty tehostamaan toimintaa yhdistämällä kouluja tai luokkia?  Jatkossakin lapsia ja nuoria asuu pitkien etäisyyksien alueella.  

Perusopetusikäisen lapsen tulisi voida käydä koulua kotoa käsin. Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, sijaitseeko koti kaupungin keskustassa, monikulttuurisessa lähiössä tai harvaanasutulla alueella. Kuntien tulee pystyä järjestämään sivistyspalveluita hyvin erilaisissa olosuhteissa. Se edellyttää riittävää joustavuutta palveluiden järjestämistä ohjaavaan lainsäädäntöön niin, että paikalliset olosuhteet voidaan ottaa huomioon. Tavoitteet tulee pitää kirkkaana, mutta se, miten erilaisilla alueilla tavoitteisiin päästään, pitäisi nykyistä laajemmin jättää paikallistasolla harkittavaksi. 

Yksi tapa joustavoittaa tarpeettoman tiukkaa lainsäädäntöä on mahdollistaa etäyhteyksien käyttö perusopetuksessa nykyistä paremmin. Etäyhteyksien avulla voidaan varmistaa opetustarjontaa ja kelpoisen opettajan opetusta myös pieniin kouluihin, joissa omia opettajia on vähän. Myös kasvukeskuksissa voitaisiin etäyhteyksin helpottaa esimerkiksi harvinaisten kielten ja pienten uskontojen opetusta. Etäyhteyksien potentiaali opetustarjontaan on siis valtava, jos niin halutaan. Valitettavasti nykyiset reunaehdot tarjottaessa perusopetusta etäyhteydellä koulusta kouluun tarkoittavat taloudellisesti kestämätöntä opettajaresurssin käyttöä. Lain tulkinta lähtee siitä, että etäyhteydellä opettavan kelpoisen opettajan lisäksi vastaanottavassa päässä tarvitaan kelpoinen opettaja valvomaan. Asiaan on saatava muutos, jos opetuksen saatavuutta halutaan edistää. Oppilaita valvomassa voi olla myös muu aikuinen, esimerkiksi koulunkäynnin ohjaaja. 

Suomalaisen koulutusjärjestelmän pohjana on yhdenvertaisuus ja sivistykselliset oikeudet. Pienen kansan vahvuutena on, että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua ja väylä on aina avoin jatko-opintoihin. Varhaiskasvatus- ja koulutuspalvelut on siis jatkossakin pystyttävä järjestämään yhdenvertaisesti henkilön taustaan tai asuinpaikkaan katsomatta. Ratkaisuihin tarvitaan nyt kekseliäisyyttä ja ennakkoluulottomuutta. Jos kunnan oma oppilasmäärä näyttää kutistuvan kovin pieneksi, ei saavutettavuutta kannata ratkaista yksin. Lainsäädäntö mahdollistaa erilaisia yhteistyön muotoja, joista esimerkiksi vastuukuntamalli soveltuu hyvin perusopetukseen. Toisen asteen koulutuksessa, erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, tyypillinen yhteistyömalli on kuntayhtymä. 

Kuntien uudet valtuustot työstävät parhaillaan strategioitaan. Älykkäästi sopeutuva kunta selvittää oman väestökehityksensä ennusteen vuosiksi eteenpäin ja pohtii avoimesti saavutettavuuden ratkaisuja. Yhteistyö ei tarkoita uhkaa, vaan koulutuksen varmistamista omalla alueella. Rakenteellisten mallien ohella myös osittainen yhteistyö palkitsee tekijöitään.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko on myös juuri eduskunnan käsittelyssä. Selonteon vaihtoehtoisissa tulevaisuusskenaarioissa huomioidaan muun muassa turvallisuusuhkia, ekologista kriisiä, blokkiutuvaa maailmaa ja teknologian valtaa. Kaikissa tulevaisuuskuvissa korostuu välttämättömyys huolehtia kansalaisten koulutuksesta ja osaamistasosta. Kuntien rooli sivistyspalvelujen järjestäjinä väestön osaamisen, hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteiskunnallisen luottamuksen vahvistamisessa on aivan oleellinen.  Pelottavienkin tulevaisuuskuvien edessä on hyvä huomata asiat, joihin itse voimme omassa maassamme vaikuttaa. Erilaisina aikoina sivistys kantaa ja kannattelee.