Toimiva opiskeluhuolto - miten se tehtäisiin?

Opiskeluhuollon toimivuus ja järjestäminen ovat nousseet keskusteluun Vantaalla tapahtuneen surullisen ampumistapahtuman jälkeen. HS:n mukaan (8.4.) hallitus olisi pikavauhdilla selvittämässä voitaisiinko kuraattorit ja psykologit siirtää hyvinvointialueilta takaisin kunnille. Asiaa on julkisuudessa pohdiskellut opetusministeri Anna-Maija Henriksson ja pääministeri Petteri Orpo. Myös hallitusohjelmasta löytyy tähän liittyvä kirjaus.

Nykyisellään koulutuksen järjestäjän ja hyvinvointialueen tulee toteuttaa opiskeluhuollon palvelut yhteistyössä

Hyvinvointialueuudistuksessa opiskeluhuollon järjestämisvastuuta muutettiin siten, että opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä kouluterveydenhuolto siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. 

Kuntien ja muiden koulutuksenjärjestäjien vastuulle jäi huolehtiminen suunnitelmallisesta ja yhteisöllisestä opiskeluhuollosta. 

Koulutuksen järjestäjällä sekä hyvinvointialueella on velvollisuus toteuttaa palveluja yhteistyössä. Opiskeluhuolto onkin hyvä esimerkki yhteistyön tarpeesta sivistys- ja sotepalvelujen niin sanotuilla yhdyspinnoilla.

Uudistuksen yhteydessä opiskeluhuoltolakiin tehtiin muutoksia, joilla haluttiin varmistaa palvelujen toimivuus uudistuksen jälkeen. Lain 9 §:ssä todetaan, että hyvinvointialueen on järjestettävä palvelut ensisijaisesti oppilaitoksessa.

Jotta palvelut eivät järjestämisvastuun muutoksessa lähde eriytymään, säädettiin lakiin myös velvoitteet alueellisesta opiskeluhuollon yhteistyöryhmästä ja opiskeluhuoltosuunnitelmasta.  Uudet kirjaukset olivat tärkeitä varmistamaan yhteistyötä ja lähipalveluperiaatetta.

Olemme selvittäneet opiskeluhuollon yhteistyön toimivuutta

Kuntaliitto toteutti yhdyspintaprojektin yhteydessä kunnille ja ammatillisen koulutuksen järjestäjille kyselyn opiskeluhuollon yhteistyön toimivuudesta viime vuoden lopulla.

Kyselyn mukaan lain edellyttämät yhteistyön muodot on ensimmäisen vuoden aikana otettu käyttöön yllättävänkin laajasti. Marraskuussa 2023 suurella osalla alueista oli joko tekeillä tai valmiina alueellinen opiskeluhuollon suunnitelma. 

Alueellinen opiskeluhuollon yhteistyöryhmä toimii kyselyn mukaan jo suurella osalla alueista. Toisin kuin etukäteen pelättiin, hyvinvointialueiden edustajat ovat edelleenkin hyvin mukana myös koulutuksen järjestäjäkohtaisissa monialaisissa ohjausryhmissä sekä oppilaitoskohtaisissa opiskeluhuoltoryhmissä.

Haasteita näyttää olevan käytännön yhteistyön toteuttamisessa. Sen osalta esiin nousi työvoimapula, erityisesti psykologiresurssien koetaan heikentyneen monella alueella. Tiedon kulkuun sekä tietojen luovutukseen liittyvät käytännöt koetaan myös hankalina. 

Julkisuudessa on saattanut syntyä kuva, että tietojen luovutukseen ja esimerkiksi Wilman käyttöön liittyvät lainsäädännölliset rajoitukset johtuisivat suoraan sote-uudistuksesta. Tämä päätelmä on perusteeton, vaikka hyvinvointialueiden käynnistyminen on nostanut esiin vaatimukset, joita lainsäädäntö asettaa tiedonsiirroille. Tiedonsiirtoon liittyvän lainsäädännön selkeyttämisessä on vielä paljon tehtävää.

Kunnissa ei innostuta järjestämisvastuun pallottelusta

Olisiko ratkaisu sitten järjestämisvastuun siirto takaisin kunnille? Keskusteluissa kuntien kanssa ei järjestämisvastuun palauttaminen takaisin kuntiin ole näyttäytynyt kovin suosittuna. Aikaa on kulunut kovin vähän, toiminta uusissa rakenteissa on vasta vakiintumassa eikä tempoilua järjestämisvastuun osalta nähdä hyvänä.

Palvelujen toteuttamisessa on vielä paljon haasteita, joten voimavarat tulisi ensisijaisesti suunnata nykyjärjestelmän kehittämiseen. Ennen uusia muutoksia tulisi myös huolella arvioida nykyjärjestelmän toimivuutta, sen puutteita ja etuja.  

Järjestämisvastuuta pohdittaessa on otettava huomioon, että psykologit ja kuraattorit ovat sote-henkilöstöä, joiden toimintatapoja ohjaa sote-lainsäädäntö (asiakastyö, kirjaamiset, rekisterit jne). Näin myös silloin, mikäli järjestämisvastuu siirtyisi kunnalla.

Opiskeluhuollon yhteisöllinen ja yksilökohtainen työ on keskeisessä roolissa oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä. Onnistumiseen tarvitaan hyvää yhteistyötä ja tahtoa yhteistyön kehittämiseen. 

Opiskeluhuoltopalvelujen toteuttamiseen liittyy haasteita riippumatta siitä, mikä järjestämistaho on. Työvoimapulaa tai tietojen luovutukseen liittyviä haasteita järjestämisvastuun siirtäminen eri ratkaise. Löytyy kuitenkin myös kuntia, joiden sivistysjohdossa oltaisiin valmiita ottamaan psykologi- ja kuraattoripalvelut takaisin kunnan vastuulle, mikäli rahoitus seuraa perässä.  Olisiko siis paikallaan selvittää mahdollisuudet sille, että kunta ja hyvinvointialue voisivat halutessaan sopia palvelujen järjestämisestä ja kustannustenjaosta?