
Susanna Huovisen ja Minna Karhusen kirjoitus
Suomeen ei saa syntyä sivistyserämaita

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksena 27.9.2025.
Helsingin Sanomat on ansiokkaasti nostanut esiin väestökehityksen vaikutuksia kuntien mahdollisuuksiin järjestää kansalaisille tärkeitä palveluita (mm. HS 21.9. Antero Mukka: Jääkö osa Suomesta sivistyserämaaksi). Teema on polttava koko kansakunnan kannalta. Suomen sotien jälkeinen nousu köyhyydestä yhdeksi maailman kehittyneimmistä maista tapahtui pitkälti siksi, että sivistys ja koulutus ymmärrettiin jo varhain keskeiseksi menestystekijäksi.
Hiipuva väestökehitys ja kuntien eriytyminen haastavat nyt tuntemaamme Suomea. On ratkaistava, miten esimerkiksi varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen koulutus järjestetään siten, että kaikille lapsille ja nuorille voidaan taata tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen eri puolilla Suomea. Kuntaliiton skenaariotyö osoittaa, että ennakoivat toimet on aloitettava pikimmiten, jotta emme ajaudu vaikeisiin ja epäreiluihin ratkaisuihin kriisien kautta.
Ratkaisuja on löydettävissä. Olemme edelleen koulutettu ja osaava kansakunta, jolla on monia vahvuuksia. Myllertävässä maailmassa toivon merkitystä ei saa vähätellä, mutta toivo ei yksin riitä.
Tarvitsemme kunnianhimoista parlamentaarista yhteistyötä yli hallituskausien, kuntien välistä yhteistyötä, digitalisaation hyödyntämistä sekä rohkeita kokeiluja uusien toimintatapojen löytämiseksi. On myös syytä arvioida lapsia ja nuoria koskevaa lainsäädäntöä kokonaisuutena ja purkaa siiloja hallinnon eri tasojen ja toimijoiden välillä.
Laki ei yksin turvaa hyvää opetusta tai hyvinvointia missään päin Suomea: kunnat kaipaavat kipeästi joustavuutta palveluiden järjestämiseen. Lisäksi tarvitsemme jaksavat perheet, osaavat ammattilaiset sekä laajemmat yhteisöt, jotka kannattelevat lapsia ja nuoria. Koulu voi auttaa ja tukea monessa, mutta koulussa ei voida korjata kaikkea sitä, mikä menee rikki jo ennen kouluikää tai muualla lasten ja nuorten arjessa. Siksi tulevaisuustyöhön tarvitaan mukaan koko yhteiskunta.
Meidän on yhdessä varmistettava, ettei Suomi taannu sivistyserämaaksi, vaan että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus löytää oma lahjakkuutensa ja paikkansa maailmassa. Tämä on meidän aikuisten vastuuna – ja ratkaisuja on haettava nyt.