Meluhaittaa ja kuntien itsehallinnon murentamista – ampumaratojen sääntelyn uudistus peruttava

Ampumaratoja koskevaa ympäristösääntelyä ollaan muuttamassa rajulla tavalla. Muutosta perustellaan sillä, että ampumamatoja halutaan lisää, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ympäristölupaprosessit voivat olla pitkiä ja lopputulema ”epävarma”.  

Jatkossa vähäinen ampumarata tarkoittaisi rataa, jolla ammutaan enintään 100 000 laukausta vuodessa. Nykyään vähäisen ampumaradan raja on 10 000 laukausta vuodessa. Muutos on siis valtava. 

Vähäisen ampumaradan perustamiseen riittäisi perustilanteessa ilmoitus viranomaiselle, jonka ei olisi pakko antaa ilmoituksen perusteella määräyksiä ja tällöin tehdä ilmoituksesta edes päätöstä. Tästä seuraa suora tulkinta: jos ei ole valituskelpoista päätöstä, ei ole muutoksenhakuakaan. Epäselvää on myös, miten kuntia ja yksityisiä maanomistajia edes kuultaisiin. 

Vastuuviranomainen ampumaratojen ympäristöasioissa olisi jatkossa Poliisihallitus. Sille kaavaillaan kahden henkilötyövuoden lisäresurssia hoitamaan koko Suomen ampumaratojen lupa-, ilmoitus- ja valvontatehtävät, mistä nyt vastaavat kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. 

Asemakaavoitus ja asemakaavojen toteutus kuuluu hyvin merkittävänä asiana kuntien itsemääräämisoikeuteen. Ampumaratauudistus poikkeaisi tästä täysin. Samalla se aiheuttaisi tulevalle ja olevallekin maankäytölle haittaa, joka kohdistuisi myös yksityisiin maanomistajiin. 

Toimintojen ohjaus on perinteistä kuntien vastuualuetta, kun siihen sisältyy merkittäviä paikallisen tason vaikutuksia ja yhteensovittamisen tarvetta. Sellaisena sen tulee säilyäkin. Kuntaliitossa ydinviestimme on, että valmisteilla oleva ampumaratoja koskeva sääntely tulee tällaisenaan perua toteuttamiskelvottomana. 

Paikallisten olosuhteiden tuntemus on kunnan viranomaisen vahvuus 

Ehdotetussa sääntelyssä ei tunnisteta, että kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tekee tärkeää työtä erityisesti neuvomalla ampumaratojen toiminnanharjoittajia rataan liittyvissä ympäristöasioissa. 

Ampumaradan pitäjät poikkeavat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimistolla pohtimassa toiminnan laajentamismahdollisuuksia, meluntorjuntaa ja paljon muuta. Muutoksenhakussa ympäristönsuojeluviranomainen voi selittää, mistä on kyse, mihin asioihin muutosta haetaan, miten prosessi etene ja mitä sen aikana saa tai ei saa tehdä. 

Ympäristönsuojeluviranomainen voi esimerkiksi kivääriradan taustavallin maamassoja vaihdossa varmistaa, että kuljetusyrittäjällä on oikeat merkinnät jätteenkuljetusrekisterissä pilaantuneiden maa-ainesten kuljetusta varten. Niinkin on tapahtunut, että kuljetusyrittäjä on pirauttanut kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja kiittänyt huomiosta, kun merkinnät eivät olleet olleet kunnossa. Asioihin saadaan reagoitua, kun paikallisella viranomaisella on kokonaiskuva hallussa ja neuvontaa tehdään matalalla kynnyksellä. 

Ympäristönsuojeluviranomainen selvittelee ampumaratojen asioita myös kunnan muiden toimijoiden kanssa sekä antaa tietoa paikallisille päättäjille. Ympäristönsuojeluviranomaisen arkistoista löytyy lisäksi ampumaratoja koskevia dokumentteja jopa vuosikymmenten takaa. Niistä selviää usein sellaisia asioita, jotka jo ovat unohtuneet tai joista ei edes tiedetty.  

Tämä kaikki ollaan viemässä pois kunnista – ja kuntien itsehallinto heikkenisi jälleen. Tämä on tuttu kaava hallituksen monissa viimeaikaisissa uudistuksissa. 

Jos ampumaratojen ympäristöasioita hoitaisi jatkossa pari Poliisihallituksen työntekijää, kuka hoitaisi kaikkea tätä hiljaista työtä? Kahdella henkilötyövuodella ei ole odotettavissa paikallisen tason haltuunottoa tai ympäristöllisten kysymysten kattavaa tuntemusta ja avaamista ampumaradan pitäjille. Ei myöskään tuttua ja helposti tavoitettavaa henkilöä, jolle radan viranomaisasioissa voi soittaa. 

100 000 laukausta vuodessa ei ole vähäistä ampumista 

Toinen suuri huoli uudistuksessa on se, että ehdotettu 100 000 laukauksen määrä on liian suuri ja sabotoi alueen muita mahdollisuuksia. Kunnissa yhteensovitetaan erilaisia toimijoita ja intressejä. Siinä laukausmäärällä on suuri merkitys: 10 000 laukausta on sekä yhteensovitettavissa että hyväksyttävissä aivan eri tavalla kuin kymmenkertainen määrä.  

Laukaukset ammutaan pääosin kesäaikaan, kun ihmiset nauttivat rauhasta pihoillaan ja järjestävät perhejuhlia. Lapset ja eläimet pelkäävät laukauksia. Virkistysalueilla linnunlaulu sekoittuu myöhään iltaan jatkuvaan paukkeeseen. 

Valittaa ei voisi, koska esityksessä ehdotetaan, että 100 000 vuotuisen laukauksen ampumarata ei vielä määrittelemättömien raja-arvojen alittuessa aiheuttaisi naapureille kohtuutonta haittaa. Kun yrittäjä, asukas tai loma-asukas soittaa kuntaan asioista kysyäkseen, ei ympäristönsuojeluviranomaisella olisi enää toimivaltaa, vaan soittaja ohjattaisiin Poliisihallituksen pakeille. 

Omaa elinympäristöä koskeva vaikuttaminen ja päätöksenteko vietäisiin ehdotuksen myötä pois paikallistasolta.