Pientä säätöä vai suuri remontti? Harrastamisen Suomen mallin arviointi herättää isompia kysymyksiä

Vuoden 2023 alusta nuorisolakiin lisättiin uudet säännökset Harrastamisen Suomen mallin mukaisesta nuorten harrastustoiminnasta sekä toimintaan myönnettävästä valtionavustuksesta kunnille. 

Ennen nuorisolakiin kirjaamista, mallia pilotoitiin ympäri Suomen. Koululaisille suunnatun toiminnan toteuttaminen nuorisolain puitteissa on sekä tuonut positiivista virettä harrastamisen ympärille että haastanut kuntia toiminnan järjestämisessä. 

Mallin avulla on pystytty lisäämään peruskoululaisten vapaa-ajan mielekkyyttä ja harrastamista. Se on lisäksi vakiintunut hyvin osaksi kuntien toimintaa, ja erillisrahoitus on mahdollistanut harrastustoiminnan järjestämisen ympäri Suomen. 

Tuoreen lainsäädännön arviointiraportin perusteella mallia voitaisiin kehittää kuntien näkökulmasta toimivammaksi suhteellisen pienillä muutoksilla. Samalla raportti herättää kuitenkin suuremman kysymyksen: pitäisikö koulupäivän yhteydessä järjestettävää harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa tarkastella kokonaisuutena?

Harrastamisen Suomen mallin lainsäädännön arviointiraportin tulokset osoittavat, että kevyehköllä lainsäädännön ja rahoituksen ruuvaamisella voisi mallia korjata kuntalähtöisemmäksi. Esimerkiksi rahoituskauden toivotaan pidentyvän vuosittaisesta hankehumpasta vakinaisempaan malliin. 

Rahoitusmallin voisi ottaa varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen ns. tasa-arvorahoituksesta. Kyseistä valtionavustusta jaetaan kunnilla useammaksi vuodeksi kerrallaan valtion määrärahojen puitteissa. Tätäkin parempi olisi keskustelu valtionosuuksista, jos toiminta tosiasiallisesti halutaan vakiinnuttaa. 

Vakaampi rahoituspohja mahdollistaisi muun muassa pitkäjänteisen yhteistyön ja kehittämisen harrastusjärjestäjien kanssa.  

Arvioinnissa esiin nousi myös lainsäädännön jäykkyyttä. Malli on rajattu perusopetukseen osallistuviin oppilaisiin, jolloin esimerkiksi perusopetukseen valmistavan opetuksen oppilaat eivät kuulu kohdejoukkoon. Lisäksi toimintaa voidaan järjestää vain ennen tai jälkeen koulupäivän. 

Rahoituksen hakuvaiheessa kunnilta edellytetään kattavaa harrastussuunnitelmaa, ja harrastusten kestolla tarkoitetaan jopa koko lukuvuotta. Vaikka koulupäivän aikaista järjestämistä ei nuorisolain puitteissa pysty korjaamaan, muut toiveet ovat hyvinkin mahdollisia nykyisen lainsäädännön puitteissa toteuttaa. 

On hyvä muistaa, että Harrastamisen Suomen mallin mukainen toiminta perustuu kuntien halukkuuteen järjestää sitä. Siksi olisi tärkeä korjata kuntien esille nostamia puutteita ja joustamattomuutta, jotta malliin jatkossakin panostettaisiin kuntatalouden haasteista huolimatta.

Harrastamisen Suomen mallille on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Mallia on myös kehitetty vauhdilla ja matkalla on meinannut jäädä kysymättä, onko suunta oikea. 

Arviointiraportista käy ilmi, että Harrastamisen Suomen malli on edistänyt harrastamista ja hyvinvointia, mutta onko se tehokkain ja tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Valitettavasti mallin vaikuttavuuden arviointiin ei ajoissa kiinnitetty huomiota. 

Viilausta vai jälleen iso rakenteellinen muutos?

Raportin mielenkiintoisin osuus löytyy vasta sen loppusanoista. Näissä pureudutaan pohdintaan Harrastamisen Suomen mallin lainsäädännön kotipesästä, joka tällä hetkellä löytyy nuorisolaista. Onnistuttiinko valinnassa ja kohdejoukon määrittelyssä? 

Toisen mielenkiintoisen kehityssuunnan luo hallitusohjelmassakin ja vuoden 2027 valtion talousarvioesityksessä mainittu kokonaiskoulupäivän malli. 

Tiedämme, että tällä hetkellä kunnissa koulupäivän jälkeen eri rahoituskanavia hyödyntäen ja eri lakisääteisiin tehtäviin nojaten järjestetään muun muassa aamu- ja iltapäivätoimintaa, Harrastamisen Suomen mallia, koululaisten kerhotoimintaa ja paikallista harrastustoimintaa.

 Oman mausteensa tähän tuo vielä se, että osa toiminnoista ovat osallistujille maksullisia (kuten aamu- ja iltapäivätoiminta), kun osa puolestaan maksuttomia (kuten Harrastamisen Suomen malli).

Koulupäivän yhteyteen on luontevaa kiinnittää monipuolisia vapaa-ajan toimintoja lapsille ja nuorille. Onko kuitenkaan pysähdytty pohtimaan, tarvitaanko näin monta erillistä palikkaa, jossa toiminnan yhteensovittaminen ja erillisrahoitukset vaativat kunnalta ponnisteluja ja byrokratiaa? 

Näkemyksemme mukaan tälle pohdinnalle olisi tulevalla hallituskaudella tilausta. 

Kuntien näkökulmasta tärkeintä on selkeyttää koulupäivän yhteydessä olevien toimintojen lainsäädäntöä vastaamaan paikallisia tarpeita ja turvata toiminnan järjestämiselle riittävä rahoitus. 

Ikäluokkien pienentyessä päällekkäisiä toimintoja ja tavoitteita ei ole tarkoituksenmukaista ylläpitää. Harrastamisen Suomen mallin yksittäisten lainpykälien korjaamisen rinnalla tarvitaan siksi keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toiminta olisi tulevaisuudessa järkevintä järjestää.