Siitä lähtien kun suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu, on ollut tarve tukea sen käytäntöjen rakentajia, eli Suomen kuntia ja kaupunkeja. Mahdollisuus koko Suomen kuntakentän yhteisestä vaikuttajajärjestöstä heitettiin ilmoille ensimmäisen kerran tiettävästi jo vuonna 1970. Lopulta yli 20 vuotta kestäneiden tunnustelujen ja selvittelyjen jälkeen vuonna 1993 tapahtui Suomen suurin järjestöfuusio ja perustettiin Suomen Kuntaliitto ry.

Seitsemästä järjestöstä tuli yksi liitto, joka yhdisti kuntakentän äänen ja voiman.

Hallintotieteiden tohtori Kaija Majoisen historiikkiteos tarkastelee Suomen kuntia, yhteiskunnallista päätöksentekoa ja Kuntaliiton taivalta kolmesta eri perspektiivistä: kansallisella tasolla, vaikuttajajärjestön arkisella tasolla sekä ihmisen: Kuntaliitossa työskennelleiden silmin.

Teos nivoo yhteen etujärjestöjen yhdistymiseen liittynyttä dramatiikkaa, hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen liittyviä vaiheita sekä työlleen omistautuneiden kuntakentän edunvalvojien, kehittäjien ja asiakaspalvelijoiden, eli kuntaliittolaisten ponnistuksia kuntien itsehallinnon puolesta.