Kuntien vapaaehtoinen kaksikielisyys

Yksikielinen Manner-Suomen kunta voi kunnanvaltuuston esityksestä hakeutua vapaaehtoisesti kaksikieliseksi. Valtioneuvosto voi asetuksella vahvistaa kunnan kaksikielisyyden. Vapaaehtoisesti kaksikieliseen kuntaan sovelletaan samaa kielilainsäädäntöä kuin muihin kaksikielisiin kuntiin.

Kunnan kaksikielisyys tarkoittaa pääpiirteittäin seuraavaa:

• Kunnan on palveltava asukkaitaan sekä suomeksi että ruotsiksi kaikilla toimialoillaan.
• Kaikilla on oikeus käyttää omaa kieltään (suomea tai ruotsia) asioidessaan kunnan kanssa.
• Kun kunta viestii kuntalaisen kanssa tai tekee päätöksiä henkilöä koskevassa asiassa, kunnan on käytettävä henkilön omaa kieltä.
• Yleisölle suunnattu tiedottaminen, myös verkkosivuilla, on toteutettava sekä suomen että ruotsin kielellä.
• Kunnanvaltuuston kokousasiakirjat, mukaan lukien kutsut, pöytäkirjat ja liitteet, on annettava molemmilla kielillä. Myös muiden toimielinten kokousasiakirjat on annettava molemmilla kielillä, jos se on tarpeen luottamushenkilöiden tehtävien hoitamisen ja kuntalaisten tiedonsaannin turvaamiseksi.

Käytännössä kaksikielisyys edellyttää, että kunnalla on riittävästi molempia kieliä hallitsevaa henkilöstöä ja riittävät käännösresurssit. 

Kaksikielisille kunnille myönnetään valtionosuuslisäystä kaksikielisyyden perusteella. Kaksikielisen kunnan velvollisuus järjestää perusopetusta, esiopetusta ja varhaiskasvatusta molemmilla kielillä ei poikkea merkittävästi yksikielisen kunnan velvollisuuksista.

Sekä yksikielisten että kaksikielisten kuntien, joissa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on järjestettävä perusopetusta, esiopetusta ja varhaiskasvatusta kummallekin kieliryhmälle. Tämä voidaan myös toteuttaa esimerkiksi yhteistyössä toisen kunnan kanssa.

Kaksikielisen kunnan opetushallinnossa tulee olla kullekin kieliryhmälle oma toimielin tai yhteinen toimielin, jossa on erilliset jaostot kummallekin kieliryhmälle (esimerkiksi kaksi lautakuntaa tai yksi lautakunta, jossa on kaksi jaostoa).