Direktiiviehdotus koskien keskisuurten 1-50 MW polttolaitosten päästöjä

Valtioneuvoston kirjelmät direktiiviehdotuksista koskien keskisuurten 1-50 MW polttolaitosten päästöjä (U13/2014 vp.) ja päästökattoja (U14/2014 vp.)

​Päästökattodirektiiviehdotus ja keskisuurten polttolaitosten päästödirektiiviehdotus perustuvat monivuotiseen EU-ohjelmaan ”Puhdasta ilmaa Eurooppaan”. Keskeisenä vaikuttimena ovat ilmansaasteiden määrä, laatu ja erityisesti merkittävät terveysvaikutukset. Tässä suhteessa Euroopan eri maat ovat merkittävästi toisistaan poikkeavia. Lisäksi ilmansaasteet liikkuvat yli rajojen ja osa ns. luontoperäisiä. Direktiiveillä haetaan yhtenäistä lähestymistapaa ja yhteisiä normeja. Suomen osalta päästövähennystavoitteet ja -arviot myötäilevät ilmasto- ja energiastrategioiden tavoitteita. Merkittävän osan päästövähennyksistä on ajateltu toteutuvan ilmastopolitiikan keinoin kuten energiankäytön vähenemisen ja energian tuotantotapojen rakenteellisten muutosten sekä EU:n päästökaupan myötä.

Pienhiukkaset ja hiukkaset

Kiinteän polttoaineen tai biopolttoaineiden tuottamissa hiukkaspäästöissä terveyshaittana ovat pienhiukkaset, jotka ovat halkaisijaltaan 2,5 mikrometriä (PM2,5). Niiden pääasiallisina lähteinä on pidetty pienpolttoa kotitalouksien tulisijoissa sekä liikenteen moottoriajoneuvoja. Suuremman kokoluokan hiukkasten eli PM10:n osalta päästöt ovat yleensä helpommin hallittavissa ja terveysvaikutukset yleensä vähemmän haitallisia. Paikallisista päästölähteistä katupöly on tunnetuin.

Lämmön ja sähköntuotannon hiukkaspäästöt olivat Suomessa Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 PM10:n osalta 1698 tonnia (3,2 %) ja PM2.5:n osalta 553 tonnia (1,4 %) pääs-töistä, jotka olivat 52006 tonnia ja 38555 tonnia.  Tarkempi jaottelu päästölähteistä löytyy oheisesta liitteestä.

Mitä ehdotetaan?

Keskisuurille 1-50 MW polttolaitoksille eli uuden MCP -direktiiviesityksen mukaiset hiukkas-päästöraja-arvot olisivat laitoskokoluokissa vanhoille laitoksille 1-5 MW 45 mg/m3n ja 5-50 MW 30 mg/m3n sekä uusille 5-50 MW laitoksille 20 mg/m3n ja kokoluokassa 1-5 MW 25 mg/m3n.

Nykyiset Suomessa voimassa olevat määräykset vanhojen laitosten osalta ovat luokissa 1-5 MW, 5-10 MW ja 10-50 MW 300, 150 ja 50 mg/m3n ja uusissa vastaavasti 200, 50 ja 40 mg/m3n.

Kustannustehokkuus

Direktiivin hiukkaspäästövaatimus on erityisesti olemassa olevien pienimpien, alle 20 MW:n biopolttoaineita lähinnä haketta tai turvetta polttoaineena käyttävien aluelämpöä tuottavien laitosten kannalta ongelmallinen. Esimerkiksi erillisen sähkösuodattimen hankintakustannus voi olla 100 000-150 000 euroa. Vanhojen laitosten varustaminen tällaisilla puhdistimilla voi olla lisäksi tapauskohtaisesti hyvinkin hankalaa. Vaikutus tuotetun lämmön hintaan voisi pie-nimmällä 1 MW:n laitoksella olla 2.5-3.75 €/MWh käytettäessä korotonta 10 vuoden takaisin-maksuaikaa. Tämä tarkoittaisi noin 5 % lämmön tuotantokustannusten nousua. Kustannus-vaikutusten osalta tiedot tulevat myöhemmin tarkentumaan ympäristöministeriön teettämän selvityksen myötä.

Laitoslukumäärä on kummassakin ryhmässä 1-5 MW ja 5-20 MW noin 200 kpl. Nämä ovat lä-hinnä kuntakeskusten ja pienehköjen taajamien rakennuksille aluelämpöä tai teollisuuden lämpöä tuottavia laitoksia.

Direktiivin valmisteluun liittyvässä brittiläisessä taustaraportissa (AMEC) hiukkaspäästöjen määräksi Suomessa arvioidaan laitoskokoluokissa 1-5 MW 220 tonnia, 5-20 MW 320 tonnia ja 20-50 MW luokassa niin ikään 320 tonnia (yhteensä 860 tonnia). Hiukkaspäästöjen poistokustannus olisi saman raportin mukaan 2 768-6 617 €/tonni. Suomen kokonaishiukkaspäästöt olivat 90 500 tonnia vuonna 2011. Niistä keskisuurten polttolaitosten hiukkaspäästöt edustaisivat alle 1 % päästöistä.

Johtopäätökset

Hiukkaspäästöjen rajoittaminen 1-50 MW laitoskokoluokissa ei juuri paranna ilmanlaatua.

Direktiiviehdotuksen mukainen hiukkasten vähentäminen paikallisessa energiantuotannossa voi tuoda mitättömän hyödyn, mutta korkeat kustannukset. Ne kohdistuisivat epätasaisesti ja sattumanvaraisesti joihinkin lämmönkäyttäjiin ja pk-yrityksiin sekä lämpöyrittäjiin.

Biopolttoaineiden käytön vaihtoehtona voisi eräissä tapauksissa olla siirtyminen kevyen polt-toöljyn käyttöön. Tätä ei voitane pitää toivottavana ilmastotavoitteiden, uusiutuvan energian tavoitteiden, energiavarojen monipuolisuuden, omavaraisuuden tai työllisyyden kannalta.

Polttolaitosten päästöjen jaottelu luokkiin 1-5 ja 5-50 MW on liian karkea. Päästörajoihin tulisi lisätä uusi, esimerkiksi 5-20 MW oleva luokka. Tämä mahdollistaisi todennäköisesti useampia teknologisia vaihtoehtoja myös hiukkaspäästöjen leikkaamiseen, mikä voisi parantaa kustan-nustehokkuutta.
Hiukkasten päästörajat ovat liian tiukat. Päästörajat kiinteällä polttoaineella voisivat olla edellä mainituissa kokoluokissa (pienimmästä suurimpaan) vanhoilla laitoksilla 200, 150 ja 50 mg/m3n ja uusilla laitoksille 150, 75 ja 50 mg/m3n. Vanhojen laitosten vapauttaminen koko-naan direktiivin piiristä voisi myös olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto.

Aluelämmitys ja kaukolämmitys toteutettuna ovat jo itsessään olleet paikallista ilmanlaatua parantavia toimenpiteitä verrattuna useimpiin kiinteistökohtaisiin lämmitystapoihin.

Päästövähennystavoitteita tarkasteltaessa Suomen osalta ilmanlaatu on kokonaisuutena hyvä eräin paikallisin ja ajoittaisin poikkeuksin. Ilmanlaadun parantamista tulee jatkaa kustannus-tehokkaimmilla ja kansallisesti vaikuttavimmilla tavoilla. Päästöille altistuvan väestön määrä on olennainen kriteeri paikallisia, kustannustehokkaita päästövähennyskeinoja suunniteltaes-sa. Ilmansuojelupolitiikan sekä ilmasto- ja energiapolitiikan on tuettava pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti toisiaan sekä kansallisella että Euroopan tasolla.

Kalevi Luoma
energiainsinööri

Lähde: Ilmapäästöt toimialoittain 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja

Niina Autio 09 1734 3406, Jukka Muukkonen 09 1734 3224, ymparis-to.energia@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds

Lisää aiheesta

• Ilmapäästöt toimialoittain
  Tilastokeskus