Kommenttipyyntö 1.10.2013, Dnro 3394/90/2013

Ehdotuksesta terveydensuojelu- ja tupakkalain valvonnan ohjauksen keskittämisestä Valviraan tai yhteen aluehallintovirastoon

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Kuntaliitolta kommentteja terveydensuojelu- ja tupakkalain valvonnan ohjauksen erilaisista vaihtoehdoista.

Kuntien kannalta on oleellisinta se, että ohjaavalta taholta saadaan ongelmatilan-teissa välittömästi asiantuntevia ja luotettavia neuvoja. Mikäli aluehallintovirasto ei pysty vastaamaan kysymykseen, kunnat ottavat yhteyttä keskusvirastoon. Myös turhasta raportoinnista tulisi päästä eroon. Esimerkkinä mainittakoon, että juuri lausun-nolla olleessa terveydensuojelulakimuutoksessa esitettiin kunnalle velvollisuutta toimittaa tietoja aluehallintovirastolle aluehallintoviraston määräämällä tavalla sekä kes-kusvirastolle keskusviraston määräämällä tavalla. Hallinnon moniportaisuus aiheuttaa paljon turhalta tuntuvaa raportointia viranomaisportaiden välille. Nyt kun kunnallisten valvontayksiköiden määrä on vähentynyt ja maantieteelliset alueet laajentuneet, on hyvä pohtia myös ohjaavan viranomaisen organisaation keventämistä ja toiminnan kehittämistä. Jorma Hirnin raportissa (2011) todettiin valvonnan moniportaisuus ongelmalliseksi. Nykyistä järjestelmää moitittiin raskaaksi, kalliiksi, tehottomaksi ja epätasa-arvoiseksi.

Kommenttipyynnössä annetaan erilaisia vaihtoehtoja pohdittavaksi.

1. Valvonnan ohjaus säilyisi nykyisellään

Aluehallintovirastot ovat lähellä kuntia ja tuntevat alueensa (paikallistuntemus). Aluehallintovirasto käsittelee myös kunnan valvontaviranomaisesta tehdyt valitukset. Kunnat saavat suhteellisen helposti yhteyden aluehallintoviraston tuttuun ylitarkastajaan.  Merkittävänä nykymallia puoltavana tekijänä nähtiin se, että koko ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus on yhdessä, jolloin paketti on samanlainen kuin kuntatasolla. Toisaalta aluehallintoviraston eri sektoreiden välillä (esim. terveydensuojelu ja elintarvikevalvonta) ei ole kovin paljon yhteistyötä aluehallintoviraston tasolla. Aluehallintovirastojen ohjausaktiivisuus sekä osaamisen taso vaihtelevat eri puolella Suomea. Joistakin valvontayksiköistä on tullut palautetta, että kysytään mieluummin suoraan keskusvirastolta, kun AVI ei pysty vastaamaan kysymyksiin.  Yhteistoiminta-alueiden muodostuminen on johtanut siihen, että kuntakentältä tulevat kysymykset ovat aikaisempaa haastavampia ja siten myös ohjaavan viranomaisen haasteet kasvavat. Suuremmissa kunnallisissa valvontayksiköissä osaaminen on lisääntynyt tarkastajien erikoistumisen myötä ja kunnallisessa valvontayksikössä muodostetuissa tiimeissä pystytään pohtimaan vastauksia entistä paremmin valvonnassa esiin nouseviin kysymyksiin. Myöskin Valviran resurssit terveydensuojeluun ovat nykyisellään riittämättömät. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi kuntien palautteessa ympäristöterveydenhuollon tiedonkeruun kehittämisestä (YHTI-toimivuus).  Nykyisessä järjestelmässä raportointivelvoitteet ovat erittäin raskaat.

Aluehallintovirastot ovat järjestäneet kunnille ns. työnohjauspäiviä, joissa kerrotaan valvonnan uudistuksista ja ajankohtaisista asioista. Nämä paikallistasolla järjestettävät tilaisuudet ovat kunnille tärkeitä.

2. Valvonnan ohjaus keskitettäisiin yhteen aluehallintovirastoon

Aluehallintoviraston paikallistuntemuksen katsottiin tässä vaihtoehdossa häviävän, ilman että valvontaa voidaan merkittävästi kehittää. Säilyisivätkö toimipisteet kaikissa aluehallintovirastoissa?

Lisäkysymyksenä kysyttiin myös Valviran toimintojen keskittämistä yhteen aluehallin-tovirastoon. Malli tuntuu oudolta, sillä ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden kannalta keskusvirastojen yhteistyö valtakunnallisella tasolla on erittäin tärkeää valvonnan yhtenäisen kehittämisen kannalta. Aluehallintoviraston tulisi pystyä toimimaan keskusviraston kanssa samalla tasolla esim. valvontaohjelmia laadittaessa. Valtion taholta elintarviketurvallisuuden ohjaukseen panostetaan huomattavasti enemmän kuin terveydensuojelun ohjaukseen. Tässä mallissa elintarviketurvallisuusvalvonta saattaisi entisestään kasvaa terveydensuojelun kustannuksella.

Aluehallintovirastolla ei ole omia valvontatehtäviä tupakkavalvonnassa tai terveyden-suojelussa.  Toisaalta aluehallintovirastot vastaavat alkoholin myyntivalvonnasta, johon tupakkavalvonnan voisi yhdistää. Tämä edellyttäisi tupakkavalvonnan siirtämistä kunnilta valtiolle ja toisaalta vaatisi koko Suomen kattavan valvontaverkoston.

3. Valvonnan ohjaus keskitettäisiin Valviraan

Keskittämistä Valviraan on perusteltu henkilöresurssin hyödyntämisellä nimenomaan tehtävien hoitamisen näkökulmasta. Valviraan keskitettynä henkilöstö voisi erikoistua paremmin terveydensuojelun eri osaamisalueille, joissa tarvitaan paljon erityisosaamista. Vahvistettu Valvira voisi paremmin vastata kuntakentältä tuleviin kysymyksiin. Henkilöstön jakautuminen ohjaustarpeen perusteella voitaisiin tässä mallissa arvioida paremmin valtakunnallisesti. Kentältä saadun palautteen perusteella erityisesti tupakkavalvonnasta haluttaisiin siirtää resursseja terveydensuojeluun. Tämä malli tarjoaisi parhaat edellytykset kehittää valvontaa ohjaavan viranomaisen asiantuntemusta. Siitä olisi hyötyä myös kentälle. 

Mallissa pelätään paikallistuntemuksen häviämistä samalla tavalla kuin jos ohjaus kes-kitettäisiin yhteen aluehallintovirastoon. Muistion mukaan viranhaltijat voisivat jatkaa samoissa tiloissa aluehallintovirastoissa ja tehdä yhteistyötä muun ympäristöterveydenhuollon henkilöstön kanssa. Kunnista saadun palautteen perusteella kosketus käytäntöön ja kenttätyöhön vähenee mentäessä hallinnossa ylöspäin ja keskittämisessä nähdään pelkona, että kentän ja käytännön tuntemus häviävät valvonnan ohjauksesta. 

Yhteenveto

Kuntaliitto pitää hyvänä sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämää keskustelua val-vonnan ohjauksen uudelleen organisoinnista valvontakentässä tapahtuneiden muutosten johdosta.  Valvonnan ohjauksen keskittäminen Valviraan vaikuttaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö muodostaa kokonaisuuden ja jokaisella sektorilla on samanlainen hallinto (ministeriö- keskusvirasto- avi- kunnat). Kuntaliitto näkisi tärkeänä tarkastella hallinnon, ohjauksen ja valvonnan järjestämistä koko ympäristöterveydenhuollossa samanaikaisesti. Tämä tarkastelu tulisi tehdä, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto on saanut ympäristöterveydenhuoltoa koskevan selvityksensä valmiiksi.

Kuntien kannalta keskeisintä ohjauksessa on

  1. kunnan valvontaviranomaisen kysymyksiin saadaan asiantunteva vastaus nopeasti

  2. kunnallisia valvontayksiköitä ohjataan ja arvioidaan tasapuolisesti

  3. tarpeettomasta raportoinnista voidaan luopua, viranomaiset saavat tarvitsemansa tiedon yhteisistä tietojärjestelmistä

  4. alueella järjestetään jatkossakin maksuttomia työnohjaus- ja koulutuspäiviä

SUOMEN KUNTALIITTO

 

Leena Karessuo
johtaja, alueet ja yhdyskunnat

Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveys

tags
Tarja Hartikainen

Etunimi
Tarja
Sukunimi
Hartikainen
Erityisasiantuntija

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2478
Kännykkä
+358 50 373 8499
Vastuualueet
  • ympäristöterveydenhuolto
  • terveydensuojelu
  • elintarvikevalvonta
  • eläinlääkintähuolto
  • tupakkavalvonta
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Ympäristö