Lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 27.5.2014, Dnro 2076/90/2014, Tarja Hartikainen

HE eduskunnalle laeiksi terveydensuojelulain ja elintarvikelain maksullisuudesta annettujen säännösten muuttamisesta sekä maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 58 F§:n muuttamisesta

​Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut ympäristöterveydenhuollon maksullisuutta koskevia lakimuutoksia. Taustalla on Kuntaliiton aloite ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön yhtenäistämisestä sekä rakennepoliittisen ohjelman tavoite kattaa valvonnan kustannukset jatkossa paremmin maksuilla. Tavoiteltu 10 miljoonan euron lisäys tarkoittaa nykyisten valvontamaksujen määrän kolminkertaistumista ja edellyttää merkittäviä muutoksia nykyiseen toimintamalliin maksujen perimisessä. 

Kuntaliiton aloitteessa haettiin käytäntöjen yhtenäistämistä. Lausunnolla olevassa esityksessä ei ole mukana kuluttajaturvallisuuslakia, joten yhtenäistäminen ei tältä osin toteudu.

Nykyisen lainsäädännön mukaan valvontamaksuja peritään suunnitelman mukaisista tarkastuksista ja lasku lähetetään tarkastuskäynnin jälkeen. Lausunnolla oleva muutosesitys ei toisi merkittävää muutosta nykytilanteeseen. Siinä esitetään, että maksu perittäisiin kerran vuodessa niistä kohteista, joissa valvontaa on suunniteltu tehtäväksi ko. vuonna. Maksua vastaan edellytettäisiin aina valvontakäyntiä kohteessa. Mikäli suunniteltu valvonta ei toteudu, kunta joutuu miettimään joko maksujen palauttamista tai tekemään seuraavalla vuodella maksutonta valvontaa, mikä romuttaa tavoitteen maksukertymän kasvattamisesta. Valvontasuunnitelmista toteutuu kuntien arvion mukaan n. 40 %, joten tämä ongelma on merkittävä.  

Ongelmallista nykytilanteessa on se, että kuntien käytettävissä olevilla valvontaresursseilla ei voida toteuttaa keskusvirastojen valvontaohjelmissa laskettua teoreettista valvontatiheyttä. Kuntien edellytetään ottavan suunnitelmissaan huomioon keskusvirastojen laatimat valvontaohjelmat. Käytännössä kunnat laativat omien resurssiensa mukaisia työsuunnitelmia, joissa valvonta keskitetään paikallistuntemuksen perusteella riskialttiimpiin kohteisiin. Kunnista saadun palautteen perusteella teoreettisen valvontatarpeen täyttäminen edellyttäisi henkilöstön määrän moninkertaistamista. Uusien virkojen perustaminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tuntuu erittäin epätodennäköiseltä. Se tulisi myös lisäämään toimijoiden kustannuksia. Meidän tulisi hyväksyä periaate, että vähempiriskisissä kohteissa vain osa valvottavista kohteista tarkastetaan vuosittain, vaikka koko toimiala osallistuu valvonnan kustannusten kattamiseen (vrt. alkoholivalvonta).

Uusien ratkaisujen tulee olla sellaisia, etteivät ne lisää hallinnollista taakkaa nykyisestään. Maksutulojen tulisi olla helposti ennakoitavissa ja laskutuksen selkeää. Kuntaliitto esittää, että maksullisuusvelvoite kirjataan lainsäädäntöön siten, että se koskisi kaikkia toimijoita riippumatta siitä, onko jokainen toimija jolta maksua peritään, virallisen valvonnan kohteena viiteajanjaksolla. Samaa periaatetta esitetään myös EU-valvonta-asetuksen uudistuksessa. Valvontatarve arvioitaisiin kohdetyyppikohtaisesti, riskinarviointiin perustuen tiettyyn luokkaan kuuluvaksi. Maksun suuruus määriteltäisiin kohteen luokituksen perusteella. Kaikilta toimijoilta perittäisiin maksu vuosittain. Mikäli tarkastuksia ei tehdä kohteeseen joka vuosi, tai kohteeseen tehdään vain yksi tarkastus vuodessa, maksu määräytyisi vuosittain pienimmän valvontaluokan mukaan (Esim.0-4 h). Pienimmän maksuluokan maksu vastaisi noin kahden tunnin valvontaa ja olisi suuruudeltaan 100-150 euroa. Tämä olisi ns. minimimaksu, jolla katetaan viranomaisen vuotuisia valvontakustannuksia (valvonnan ylläpito, koulutus, tietojärjestelmät) ja se saattaa sisältää myös yhden tarkastuksen valvontakohteeseen. Maksu ei ole kohtuuton toimijalle. Maksu porrastettaisiin valvontatarpeen perusteella erilaisiin suuruusluokkiin. Luokituksen tulisi olla yleisellä tasolla selkeä ja helposti sovellettavissa. Hallituksen esityksessä taulukossa 2. oleva neliportainen taulukko on erittäin hyvä pohja vuosimaksuja ajatellen. Ensimmäinen luokka voisi kattaa myös ne kohteet, joita ei tarkasteta joka vuosi. Tarkastustiheyden rinnalla voitaisiin käyttää termiä vuotuinen valvontatarve.

Mikäli kohteeseen tehtäisiin valvontaa useamman eri lainsäädännön perusteella, maksuluokka määriteltäisiin yhteenlasketun valvontatarpeen perusteella. Maksua määritettäessä otettaisiin huomioon koko ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö (elintarvike-, terveydensuojelu- , tupakkavalvonta- sekä kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö).  Tämä edellyttäisi maksuluokkien lisäämistä.

Lainsäädännössä edellytetään että, kunta saa periä valvontamaksuja enintään valvonnasta aiheutuneiden kustannusten mukaisesti. Tämä voidaan todentaa siten, että valvontaviranomaisen keräämät maksut ja toimintatuotot eivät saa ylittää toimintamenoja.

Kuntaliitto kannattaa periaatetta, että suunnitelmallisen valvonnan kustannus katetaan vuosimaksuilla. Vuosimaksu tulisi määritellä aidosti vuosittain kaikilta toimijoilta perittäväksi maksuksi. Valvonnan maksullisuus tulisi kirjata samalla tavalla elintarvikelain hallituksen esitykseen (71 § kohta 2.) kuin terveydensuojelulain esitykseen on kirjattu (50 § kohta 2. suunnitelmaan sisältyvästä valvonnasta). On erittäin tärkeää että näytteiden analysointikustannukset voidaan laskuttaa erikseen samoin kuin kehotusten ja määräysten valvonta. Myös toimijan pyynnöstä tehtävät tarkastukset ovat maksullisia elintarvikevalvonnassa.

Kuntaliitto kannattaa maataloustuotteiden markkinajärjestelyistä annetun lain 58 f §:n muuttamista siten että maksujen osalta sovelletaan elintarvikelakia.

Kuntaliitto pitää tärkeänä että rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoon liittyen viranomaistoiminnan rahoittamista valvontamaksuilla edistetään. Samalla tulee pohtia valvontatarpeen uudelleenarviointia ja sitä, mitä sektoreita voidaan jättää suunnitelmallisen valvonnan ulkopuolelle ja valvoa vain valitusten perusteella jälkivalvontana. Lausunnolla oleva hallituksen esitys vaatii vielä huolellista viimeistelyä ja se on syytä viedä käsiteltäväksi Kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukuntaa.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo
johtaja, alueet ja yhdyskunnat 

Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveys

tags

Kuntaliiton asiantuntijat, jotka voivat kertoa lisää

Kuvituskuva.

EU-vaalit ovat kuntavaalit

Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista. 

EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.

Tutustu EU-vaalikauden tavoitteisiimme

Kuntaliiton ratkaisut teknisen toimen osaajapulaan

Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.

Tutustu Kuntaliiton ratkaisuihin!