Lausunto hallituksen talousarvioesityksestä vuodelle 2014 asumisen

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen vuoden 2014 talousarviosta. Sen asuntopoliittiset toimenpiteet kytkeytyvät kevään kehysriihen esityksiin ja vastikään annettuun lisäbudjettiin. Kaikki toimenpide-esitykset kytkeytyvät hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan, joka perustelee ja taustoittaa esitysten talouspoliittisia toimia.

Talousarvion suhdanneluonteiset toimenpiteet parantavat toimintaedellytyksiä

Tulevan vuoden talouskasvu jäänee heikoksi, ja heikko suhdannetilanne vaikuttaa myös kuntien ja rakennusalan toimintaedellytyksiin. Kuntaliitto näkee myönteisenä, että hallituksen talousarvioesityksissä asuntorakentamista ja peruskorjausta tuetaan suhdanneluonteisilla määrärahoilla.

Valtion tuki kohdistuu kerros- ja rivitalojen perusparantamiseen, infran rakentamiseen uusille asuinalueille, kohtuuhintaisen vuokratuotannon käynnistämiseen ja lähiöiden kohentamiseen. Näihin toimenpiteisiin avustukset ovat erittäin tervetullut lisä.

Voittoa tavoittelemattomien vuokrataloyhtiöiden merkitys korostuu

Heikossa taloustilanteessa, jossa kotitalouksien työttömyys ja epävakaa tulevaisuus työmarkkinoilla heikentävät hyvinvointia, kuntien vuokrataloyhtiöiden merkitys lisääntyy. Suurimmista ns. MAL-kaupunkiseuduista erityisesti Helsingin seudulla on jäljellä myös pieniä, aktiivisia kunnallisia vuokrataloyhtiöitä. Voittoa tavoittelemattomat kuntayhtiöt ovat peruspalvelun kaltainen asumisen kivijalka. Niiden asukkaista suurin osa on pienituloisia, matalapalkka-aloilla työskenteleviä kuntalaisia.

Talousarvioesityksessä on myönteistä, että sosiaalista vuokrausta harjoittavien yhtiöiden toimintaedellytyksiä parannetaan laskemalla korkotuen omavastuuosuutta ja turvaamalla uustuotannon käynnistämistä avustuksin. Kevään esityksestä poiketen nyt myös kuntatoimijat saavat avustuksen täysimääräisenä. Käynnistysavustuksen puolituksesta luopuminen on vahva viesti valtiolta. Se kannustaa kuntia oman vuokra-asuntokannan ylläpitoon.  Helsingin seudulla asuntohuollon tasapaino muuttuisi olennaisesti, jos kuntayhtiöiden toiminta heikkenisi tai kanta siirtyisi toiseen omistukseen.

Erityisryhmäpolitiikan aiheuttama kustannusnousu saatava kuriin

Tässä taloustilanteessa valtion erityisryhmäpolitiikkaa on ohjattava aiempaa taloudellisempaan suuntaan. Asuntopolitiikan ja sosiaalipolitiikan väliin jäävälle kannakselle on noussut yhä vahvemmin resursoitu erityisryhmäpolitiikka, joka lisää omalla automatiikallaan kuntien toimintamenoja.

Erityisryhmäpolitiikka on valtion ohjausväline, jonka ydinajatus on hajauttaa erityistä tukea tarvitsevien asukkaiden asuminen yhdyskuntarakenteeseen ja ohjata tarvittavat tuki- ja hoivapalvelut kotiin asukkaille. Tämän  toimintapolitiikan ongelma on sen kyvyttömyys yhteensovittaa palvelutuotantoa sen taloudellisiin edellytyksiin. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kuntien verotulot eivät riitä ihanteena pidettyyn asumisen hajauttamiseen.  

Talousarvioesityksessä investointiavustusta esitetään aiempien ryhmien lisäksi mielenterveyskuntoutujille. Kestävien asumisratkaisujen luomiseksi palvelutuotannon kustannuslaskenta on kytkettävä erityisryhmäpoliittiseen suunnitteluun systemaattisesti.

Hintaherkkyys on lähiöiden pysyvä piirre

Talousarvioesityksessä ehdotetaan 100 milj. euron avustusmäärärahaa kerros- ja rivitalojen perusparannushankkeisiin. Määräraha on suhdanneluonteinen ja se on suunnattu erityisesti lähiöihin. Avustus on esitetty käynnistettäväksi jo tämän vuoden puolella lisäbudjetin 15 milj. euron määrärahalla.

Määräraha tukee peruskorjausten toteuttamista, mikä on tärkeintä nimenomaan hintaherkillä asuinalueilla. Seudullisesta hintakehityksestä pudonneet asuinalueet ovat kuntien kannalta suurimman tuen tarpeessa, jotta kiinteistöjen kasvava korjausvelka ei lisäisi alueiden suhteellista heikentymistä.

Määrärahan kohdistaminen lähiöihin ei ole relevanttia kuntien vuokrataloyhtiöiden osalta, koska niissä peruskorjausten kustannukset jyvitetään koko kuntayhtiön asuntokantaan. Niissä korjausvelka ei siis kerry lähiöihin. Sen sijaan asunto-osakeyhtiöiden kohdalla valtion tuen tulisi kohdentua voimakkaimmin esikaupunkien lähiöihin.

Asuinalueiden säilyminen sosiaalisesti monimuotoisina edellyttää niiden asuntorakenteen ja sosiaalisen rakenteen jatkuvaa seurantaa ja kaupunkipoliittista kehittämistä. Säätelemällä alueensa maankäyttöä kunta voi olennaisesti vaikuttaa tähän kehitykseen. Hintaherkkien alueiden kysyntää voidaan myös edistää valtion toimenpitein. Erityisen ajankohtaista on uudistaa ARA:n tuki-instrumentteja tavalla, joka varmistaa mahdollisimman kestävän ja monimuotoisen tarjonnan hintaherkillä asuinalueilla. Erityisiä korkotukimalleja kehitettäessä on varmistettava, että tuottajille tarjottavat vaihtoehdot luovat vaihtoehtoja myös tuloiltaan erilaisille kuluttajille erityyppisillä asuinalueilla.

SUOMEN KUNTALIITTO
 

Laura Hassi
Asumisen asiantuntija