Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta: uusi ilmoitusmenettely

Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Kuntaliitto on välittänyt lausuntopyynnön kuntien tietoon ja ottanut lausunnossaan huomioon kuntien ympäristöhallinnosta keräämänsä näkemykset esitykseen.

Yleistä ympäristönsuojelulainsäädännön keventämisestä ja sujuvoittamisesta

Lausunnolla oleva hallituksen esitysluonnos laeiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta on jatkumoa vuonna 2011 aloitetulle monivaiheiselle ympäristönsuojelulain kokonaisuudistukselle. Uudistuksen tavoitteita ovat linjanneet Kataisen ja edelleen Sipilän hallitusohjelmakirjaukset ympäristösäätelyn keventämisestä ja sujuvoittamisesta. Tavoitteena on ollut lupamenettelyjen tehostaminen, keventäminen ja nopeuttaminen. Toimintoja on pudotettu luvanvaraisuudesta kokonaan, siirretty rekisteröintimenettelyihin, luovuttu lupien määräaikaistarkistuksista, yhdistetty lupakäsittelyjä ja yksilöity viranomaisen neuvontavelvoitetta. Kuntaliiton näkemyksen mukaan joukkoon on mahtunut tarpeellisia, hallintoa sujuvoittavia mutta samalla ympäristönsuojelun tason ylläpitäviä uudistuksia, kuten maa-aines ja ympäristöluvan yhdistäminen ja eräiden vakiintuneiden ympäristövaikutuksiltaan vähäisten toimintojen pudottaminen luvanvaraisuudesta. Muutosten määrä on kuitenkin ollut lukuisa, uudistuksen kesto pitkä ja tahti kiihtyvä. Huolen aiheena onkin epäilys kokonaisuuden hallinnasta eli siitä, tulevatko jatkuvassa uudistustyössä arvioitua kattavasti muutosten kokonaisvaikutukset hallintoon, ympäristön tilaan ja asianosaisten oikeusturvaan.

Ympäristönsuojelun tasosta ei yleisesti haluta luopua eikä empiiristä evidenssiä ole siitä, että maan kilpailukyky edellyttäisi ympäristönormien höllentämistä. Kuntaliiton käsityksen mukaan motiivi ympäristöhallinnon sujuvoittamiselle, kuten nyt esitetylle uudelle ilmoitusmenettelylle, lähtee toiminnanharjoittajien esiin tuomasta valtion ympäristöhallinnon prosessien raskaudesta, kuten AVIen pitkistä lupakäsittelyajoista, AVIen ja ELYjen korkeiksi koetuista lupa- ja valvontamaksuista ja valtion viranomaisten keskinäisessä ja asiakkaan kanssa käytävässä vuoropuhelussa ilmenneistä puutteista. Näitä ongelmia ei yleisesti ilmene kuntien ympäristöhallinnossa. Näin ollen Kuntaliitto suhtautuu kriittisesti ympäristöhallinnon sujuvoittamiseen ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia hallintomenettelyjä lisäämällä ja yksilöimällä. Esityksen mukainen uusi ilmoitusmenettely on esimerkki hallinnon sujuvoittamiseksi kehitetystä uudesta hallintomenettelystä, jolla ratkaistavaksi esitetyt ongelmat olisivat tosiasiassa paremmin ratkaistavissa hallintokulttuurin muutoksilla ja riittävällä resursoinnilla. Esityksen mukainen uusi ilmoitusmenettely lisäisi jo ennestään lukuisaa menettelyjen joukkoa ympäristönsuojelulaissa ja olisi omiaan lisäämään asianosaisten sekaannusta ja toimeenpanon monimutkaisuutta.

Valtion ympäristöhallinnon menettelyjen sujuvoittamiseen tähtäävä, jatkuvasti uusiutuvaa ympäristölainsäädäntö tulee sovellettavaksi myös kuntien ympäristöhallintoon, mutta ilman asianmukaista toimeenpanon tukea, kuten systemaattista koulutusta ja neuvontaa. Kuntien ympäristöhallinto koetaan sujuvaksi ja käsittelymaksut kohtuullisiksi. Lupien käsittelyajat usein hyvin niukoistakin resursseista huolimatta, ovat kunnissa noin puolet valtion käsittelyaikoja lyhyempiä. Kunnissa ympäristöllisiin menettelyihin liittyvät viranomaiset tarjoavat palveluita lähellä asiakasta yhdeltä luukulta. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle on sen 30-vuoden olemassa olon aikana jatkuvasti siirtynyt uusia tehtäviä ilman rahoitusperiaatteen noudattamista, kuten tässäkin hallituksen esitysluonnoksessa jälleen esitetään mm. maatalouden ympäristövalvonnan osalta. Maatalouden ympäristövalvonta sopii toimialana hyvin kuntien toimivaltaan, mutta vaatii lisäresursointia niissä kunnissa, joihin tehtävälisäykset kohdistuvat. Sujuvan ympäristöhallinnon turvaamiseksi tehtävien siirroissa on ehdottomasti noudatettava rahoitusperiaatetta. Kuntien uudet tehtävät tulee rahoittaa täysimääräisesti.

Yleistä esityksen vaikutusten arvioinnista

Kuntaliitto kokee ongelmalliseksi ottaa kantaa muutosesityksen vaikutuksiin, kun aineistoon ei ole liitetty esityksestä Suomen ympäristökeskuksessa tekeillä olevaa vaikutusten arviointia, ilmoitusmenettelyyn siirrettäväksi esitettävien toimintojen, kuten eläinsuojien ja jätevedenpuhdistamojen ilmoitusmenettelyjen taustalle tehtäviä normiasetuksia ja ympäristönsuojeluasetuksessa määriteltäviä kunnan ja valtion toimivaltarajoja.

Kuntaliitto katsoo, että esitettyjen lakimuutosten käsittelyn pohjaksi on tehtävä laskelmat valtiolta kuntiin siirrettäväksi ehdotettuihin tehtäviin käytetyistä henkilötyövuosista ja euromääräisistä kustannuksista ja valvontakohteiden lukumääristä. Vaikutusten kompensoinnin mahdollistamiseksi, vaikutuksia on arvioitava eri tyyppisiin kuntiin.

Toisin kuin esityksen alustavissa vaikutusten arvioinnissa todetaan, erot kuntien ja valtion lupamaksuissa eivät selittyne käsittelyyn käytetyn työajan ja palkkatason eroilla, vaan erityisesti sillä, että kuntien lupakohteet ovat valtaosin nk. mikrotyrityksiä, joiden maksut on kohtuullistettava. Tällaisten kohteiden lupa- ja valvontamaksut eivät voi kattaa niistä aiheutuneita kustannuksia.

Lakimuutosten asianmukainen toimeenpano edellyttää, että muutosten taustalle valmisteltavat uudet asetukset ja asetusmuutokset annetaan lakimuutosten kanssa samanaikaisesti. Siirtymäsäännökset on tehtävä selkeiksi. Selkeintä lienisi, että toiminnan olennaisen muutosten yhteydessä voimassa ollut ympäristölupa raukeaisi automaattisesti ja toiminnasta tulisi tehdä uusi ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle. Joka tapauksessa uuden menettelyn vaiheittainen käyttöönotto on toki joustavaa, mutta johtaa siihen, että saman toimialan ja kokoluokan toiminnoilla on voimassa erilaisia viranomaishyväksyntöjä. Tämä vaikeuttaa valvontaa ja aiheuttaa sekaannusta asianosaisissa.

Ilmoitusmenettely ja sen ero ympäristölupaan

Kuntaliiton näkemyksen mukaan ilmoitusmenettelyn ja ympäristöluvan hallinnollinen taakka on sama. Vain työn painopiste muuttuu jonkin verran. Esitetty ilmoitusmenettely ei sisällöltään Kuntaliiton näkemyksen mukaan vastaa ilmoittamista vaan on eräänlainen lupakäsittely. Näin ollen Kuntaliiton näkemyksen mukaan viranomaistoiminnan kustannuksissa ei tule säästöjä. Ennakollisen arvioinnin vähentyessä jälkivalvonnan painoarvo toiminnan reunaehtojen määrittelyssä lisääntyy. Toiminnanharjoittajan investointien ja haitankärsijöiden kannalta tilanne voi muuttua ennakoimattomammaksi. Aiemmissa vastaavista keventämissäätelyssä (normiasetus & kevyt ennakkomenettely tai ei ennakkomenettelyä & jälkivalvonta) toimeenpanossa on koettu ongelmia. Esimerkiksi jakeluasemien rekisteröintimenettelyn toimeenpano tausta-asetuksineen on erityisesti sen monimutkaisten siirtymäsäännösten ja murskausta ja louhintaa säätelevä nk. MURAUS -asetus sen joustamattoman etäisyysvaatimuksen takia johtanut tilanteisiin, joissa toiminnanharjoittajat haluaisivat uuden kevennetyn menettelyn sijaan toimia heidän toimintaympäristöönsä räätälöidyllä ympäristöluvalla.

Ympäristöluvan laajassa kuulemismenettelyssä toiminnalle on saatu sosiaalinen hyväksyntä ja toiminnan ja toimintaympäristön erityispiirteiden huomioon ottamisen johdosta lupaan on asetettu kohtuulliset ja toiminnan todellisiin riskeihin perustuvat lupamääräykset. Lopputulemana ympäristölupa onkin koettu hyvänä ja tarpeellisena viranomaispalveluna.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan aito ilmoitusmenettely palvelisi esitettyjä tavoitteita, jos siihen siirrettäville toiminnoille ei olisi tarpeen ennakkoon asettaa tapauskohtaisia reunaehtoja. Nyt esitetyissä toiminnoissa näin ei näyttäisi olevan.

Toiminnan aloitusoikeus

Keskeisenä erona ympäristölupaan esitetyssä ilmoitusmenettelyssä on toiminnan aloitusoikeus 90 päivän kuluttua, mikä käytännössä määrittelee asian käsittelyyn varatun ajan. Kuntaliitto katsoo, että laissa määriteltävä käsittelyaika ja aloitusoikeus ilman viranomaispäätöstä on ongelmallinen.

Riskinä toiminnan aloittamisessa ilman viranomaishyväkysyntää voi olla toiminnanharjoittajan ja haitankärsijän oikeusturvan ja ympäristön yleisen edun kärsiminen. Pilaantuneiden alueiden kunnostuksissa on käytössä vastaavan tyyppinen aloitusoikeus. Käytännössä Kuntaliiton käsityksen mukaan kunnostuksia ei kuitenkaan aloiteta ennen päätöstä kustannusten, korvausten, ennallistamisen vaikeuden pelon takia siitäkään huolimatta, että kyseessä on väliaikainen ja ympäristön tilan parantamiseen tähtäävä toiminto.

Kuntien nykyisiin ympäristölupien keskimääräisiin käsittelyaikoihin peilaten, suuressa osassa kuntia ilmoituspäätös todennäköisesti saataisiin tehtyä 90 päivässä riippuen toki kuulemisajan pituudesta. Kaikissa kunnissa ja kaikissa tapauksissa 90 päivää ei kuitenkaan ole mahdollinen varsinkaan, jos päätös tehdään toimielimessä. Vaikeissa tapauksissa viranomaisesta riippumattomista syistä, ympäristöluvan käsittelyn kesto voi olla kunnissakin huomattavastikin pidempi kuin 90 päivää. Pyrkimys siihen, että ilmoitus käsitellään määräajassa voi hidastaa muiden lupavelvollisten toimintojen käsittelyä. Jos käytettävissä oleviin resursseihin ei tule lisäystä, tarkoittaisi määräajan asettaminen sitä, että laissa määriteltäisiin asioiden käsittelyn priorisointi. Ylipäätään asian käsittelyaika tulee laskea siitä hetkestä, kun viranomaisella on käytettävissään riittävät tiedot päätöksentekoa varten.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kunnan viranomaisen asioiden käsittelylle laissa määritelty kesto puuttuu itsehallinnollisen kunnan oikeuteen määritellä toimivaltaansa kuuluvien asioiden käsittelyn priorisointi ja puuttuu siten kunnan talouden suunnitteluun ja toiminnan toteuttamiseen.

Kuuleminen, valitusoikeus ja täydennykset

Esitysluonnoksessa esitetään ilmoitusmenettelyyn lupakäsittelyä suppeampaa kuulemista, jolla tavoitellaan sujuvampaa menettelyä. Kuulemissäännöksen sisältö vaikuttaa lainsoveltajan kannalta osin epäselvältä, esimerkiksi sen suhteen mikä on tilanne, jossa kuulemisen järjestäminen aiheuttaisi kohtuutonta vaivaa. Kun valitusoikeus on laajempi kuin kuulemisoikeus, voi se mahdollisesti johtaa hankkeen suunnittelun pysähtymiseen loppuvaiheessa ja ruuhkauttaa valituskäsittelyä, kun toimintaan vaikuttaviin seikkoihin olisi voitu kiinnittää huomiota jo kuulemisvaiheessa.

Toiminnan luonteesta ja ympäristöstä riippuen nykyinenkin ympäristöluvan kuuleminen koetaan joissain tapauksissa suppeaksi ja vaikeatulkintaiseksi erityisesti sen osalta, miten määritellään se, jota asia erityisesti koskee. Tähän peilaten ilmoituksiin esitetty kuulemisen laajuus on varsin suppea ja edelleen vaikeatulkintainen. Esimerkiksi johdettaessa teollisuusjätevesiä ympäristöluvanvaraiselle puhdistamolle, tulisi kuulla ko. jätevedenpuhdistamotoimijaa. Asia koskee erityisesti silloin jätevesiä vastaanottavaa toimijaa, jonka tulee voida vaikuttaa puhdistamolle tulevien jätevesien laatuun. Tulevien jätevesien laadulla voi olla merkitystä puhdistamon oman ympäristöluvan ehtojen täyttämisessä.

Esitysluonnoksessa esitetään uutta valitusoikeutta koskevaa pykälää, jossa valitusoikeutettujen piiri olisi suppeampi kuin voimassaolevan lain mukaan on ympäristölupapäätöksen osalta säädetty. Perusteluna valitusoikeuden rajoitukselle esitetään hallinnollisen menettelyn keventäminen ja se, että ilmoitusmenettelyyn kuuluviin toimintoihin on valittu vain toimintoja, joiden ympäristövaikutukset olisivat vähäisiä ja mahdollisimman paikallisia. Kuitenkin esimerkiksi suhteellisen suuretkin eläinsuojat on esitetty pudotettavaksi luvanvaraisuudesta (luvanvaraisuusrajana 400 lypsylehmää, 88 lihanautaa ja 1000 emolehmää).

Esitysluonnoksessa esitetään, että hakijalle annettaisiin mahdollisuus täydentää puutteellista ilmoitusta vain kerran. Jos ilmoitusta ei täydennetä tai saada täydennyksellä tarpeeksi kattavaksi, ilmoitus jätettäisiin tutkimatta ja toiminnan aloittamisoikeus raukeaisi. Käytännössä hakemuksia joudutaan täydentämään lähes aina. Päätöksen tulee perustua oikeaan tietoon ja tarpeellisilla täydennyksillä saadaan tärkeää tietoa, mikä voi vaikuttaa toiminnan reunaehtoihin. Jos ilmoitusmenettely joudutaan laittamaan vireille uudestaan koska tarvittavia tietoja ei saada ensimmäisellä täydennyspyynnöllä, ei saavuteta haluttua hallinnon keventämistä. Tämä ei ole myöskään toiminnanharjoittajien intressien mukaista.

Toiminnot

Eläinsuojat

Eläinsuojat ehdotetaan siirrettäväksi ilmoitusmenettelyyn ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten toimivaltaan on tarkoitus siirtää nykyään valtion lupa- ja valvontaviranomaisten toimivaltaan kuuluvia eläinsuojia. Toimivaltarajasta säädettäisiin myöhemmin asetuksella, mutta luonnoksessa toimivaltarajaa on arvioitu 150-200 lypsylehmän kohdalle. Kunnissa on vaihtelevasti resursseja ottaa vastaan nykyisin valtion toimivaltaan kuuluvien eläinsuojien ilmoitusten käsittelyä ja valvontaa. Kunnilla on riittävä asiantuntemus hoitaa maatalouden ympäristövalvontaa ja toiminnan kannalta on järkevää, ettei ilmoituskäsittelyä ole sekä kunnissa että valtiolla, mutta varsinkin pienet maatalousvaltaiset kunnat, joihin tehtävälisäykset merkittävimmin kohdistuvat, tarvitsevat lisäresursseja.

Eläinsuojilla on suuri merkitys alueen ja asumisen viihtyvyyteen. Hajuhaittojen lisäksi tulisi huomioida mahdolliset meluhaitat, kuten työkoneiden melu sekä toiminnan vaikutukset pinta- ja pohjaveteen. Ilmoitusmenettelyn soveltuvuus eläinsuojan ympäristöluvan tilalle riippuu paljolti taustalle valmisteltavan asetuksen sisällöstä. Tavoitteena tulisi olla maatalouden valvonnan tarkasteleminen kokonaisuutena, niin toiminnanharjoittajan, valvontaa tekevien viranomaisten kuin mahdollisen haitankärsijöiden näkökulmasta. Edelleen tavoitteena tulisi olla valvonnan päällekkäisyyksien ja aukkojen poistaminen. esimerkiksi tuki- ja ympäristönsuojelun- eläinsuojelun ja elintarvikevalvonnan valvontaa yhdistämällä ja tiedonvaihtoa parantamalla. Nykyisellään esimerkiksi tietojen saanti tukivalvonnalta ympäristönsuojelun valvontaan ei riittävällä tavalla toteudu.

Kuten esityksen taustamuistiosta ilmenee, Ruotsissa eläinsuojien ilmoituskynnys on huomattavasti alempi kuin Suomen lupakynnys. Kunnat valvovat myös lupakynnyksen alle jääviä eläinsuojia mm. nitraattisetuksen ja muun ympäristölainsäädännön nojalla. Tätä valvontaa helpottaisi, jos toiminnot olisivat jollain tapaa ilmoitusvelvollisia. Ylipäätään esityksen vaikutusarvioinnissa ei ole otettu huomioon tämän valvonnan vaatimaan resursointia eikä vuonna 2015 valtiolta kuntien luvitettavaksi ja valvottavaksi siirretyistä kohteista seurannutta työkuormaa kunnille.

Eläinsuojiin liittyvässä harkinnassa keskeisessä osassa on toiminnan sijainti suhteessa ympäröiviin kohteisiin ja naapurustoon. Useimmiten kyseessä on toiminnan laajentaminen kuin kokonaan uusi eläinsuoja. Eläinsuojia koskevan asetuksen tueksi suunnitellun sijainninohjauksen työkalun tulisi olla selkeä ja luotettava, jotta viranomaiset voivat hyödyntää sitä ilmoitusharkinnassa. Täytyy huomioida myös se, että käytännössä monet hajuvalitukset ovat liittyneet lannan kuljetukseen ja lannan kuljettamiseen, eikä itse eläinsuojiin.

Jätevedenpuhdistamot

Puhdistamojen vaatimustason määrittelyn tulee perustua nykyisissä ympäristölupaehdoissa asetettuun puhdistusvaatimustasoon. Pohjaksi ei tule ottaa hajajätevesiasetuksen säädöksiä. Nykyiset lupamääräykset yli 100 henkilön puhdistamoille ovat tiukempia kuin perustason puhdistusvaatimukset. Ilmoituksenvaraisiksi esitetyn kokoluokan puhdistamot eivät ole verrattavissa yksittäisten kiinteistöjen kiinteistökohtaisiin puhdistamoihin mm. ympäristökuormituksen näkökulmasta.

Sahalaitokset

Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäväksi sahalaitokset, joiden tuotantokapasiteetti on vähintään 20 000 m3 sahatavaraa vuodessa. Sahalaitokset siirrettiin syksyllä 2014 valtion lupaviranomaisen käsiteltäväksi ja nyt ne oltaisiin siirtämässä ilmoitusmenettelyyn ja takaisin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan. Kuntaliitto katsoo, että sahalaitosten siirto edestakaisin viranomaisten välillä haittaa toiminnan valvonnan jatkuvuutta eikä sahalaitoksia tulisi siirtää takaisin kuntiin. Jos kuitenkin kuntien tehtäviä lisätään, tulee tehtävien siirrossa noudattaa rahoitusperiaatetta.

Kemikaalivarastot.

Kuntaliitto katsoo, että ilmoitusmenettelyyn siirtämisen sijaan kemikaalivarastojen kohdalla menettelyjä sujuvoittaisi kemikaaliturvallisuuslain (TUKES) ja YSL:n (YSVO) menettelyjen yhdistäminen. Nykyisin sekä ympäristöluvassa ja Tukesin kemikaaliluvassa annetaan samankaltaisia määräyksiä muun muassa kemikaalien varastoinnista, säiliöiden allastamisesta, jätteistä ja raportoinnista onnettomuustilanteissa. Ympäristöluvassa annetaan lupamääräyksiä päästöistä ilmaan ja veteen. Sen sijaan, että toiminnanharjoittaja tarvitsisi kaksi ennakollista hyväksyntää koskevaa päätöstä, tulisi menettelyt yhdistää.

Kullankaivuu

Koneellisella kullankaivuulla voi olla merkittäviä vaikutuksia luontoon, kun taas esimerkiksi eläinsuojissa haitta kohdistuu monesti naapureihin melun ja hajun muodossa. Koneellisen kullankaivun ilmoitusmenettelyyn siirtämisen mahdollisuutta ja reunaehtoja tulisi selvittää vielä tarkemmin ennen päätöstä ilmoitusmenettelyyn siirtämisestä.

Elintarvikkeita tai rehuja valmistavat laitokset

Ilmoitusmenettelyyn ehdotetaan siirrettäväksi tietyn kapasiteetin elintarvikkeita tai rehuja valmistavista laitoksista toiminnat, joiden jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle jätevedenpuhdistamolle. Monella vesihuoltolaitoksen viemäriin jätevetensä johtavalla elintarvike- ja rehuteollisuuslaitoksella on teollisuusjätevesisopimus vesilaitoksen kanssa, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Vesihuoltolaitoksen ja teollisuuslaitoksen välistä yksityisoikeudellista vapaaehtoista sopimusta ei voida käyttää viranomaisvalvontaan ja jätevesien esikäsittelystä ja tarkkailusta tuleekin viranomaisella olla tarvittaessa mahdollisuus antaa määräyksiä ilmoitusmenettelyssä.

Ilmoitusmenettelyn johdosta esitetyt muut ympäristönsuojelulain muutokset

Esitysluonnoksen mukaan ympäristönsuojelumääräykset eivät koske ilmoituksenvaraista toimintaa. Moniin ilmoitusmenettelyyn siirrettäviin toimintoihin liittyy esimerkiksi öljysäiliöiden säilyttämiseen liittyvä maaperän pilaantumisen vaara tai jätevesien esikäsittelytarpeita. Jos ilmoitusmenettelyssä on täydentävien määräysten antamisen mahdollisuuden ulkopuolelle jätetty edellä mainitut asiat, eikä niistä ole myöskään säädetty toimialakohtaisessa asetuksessa, tulisi harkita onko ilmoituksenvaraisen toiminnan ulosrajaaminen ympäristönsuojelumääräysten soveltamisesta perusteltua sujuvoittamisen kannalta.

Maksullisuus on tarkoitus laajentaa koskemaan myös ilmoitusten käsittelyä ja ilmoituksenvaraisen toiminnan säännöllistä valvontaa, mutta tulee muistaa, että perittävillä maksuilla ei kateta kaikkia toiminnan kustannuksia, esimerkiksi mikroyritysten maksujen kohtuullistaminen vaikuttaa kertyvään tuottoon.

Muuttuneen ympäristönsuojelulain toimeenpano

Monivaiheisen, pykälä pykälältä uusitun ympäristönsuojelulain toimeenpanon tueksi tulisi laatia asiakirja, joka yhdistää kaikki aiemmat lainvalmistelun esityöt siten, että kunkin pykälän yksityiskohtaiset ja yleiset perustelut olisivat löydettävissä samasta asiakirjasta. Nykyinen käytäntö, jossa kussakin hallituksen esityksessä perustellaan vain siinä esitetyt muutokset ja muilta osin mahdollisesti viitataan aiempien hallituksen esitysten perusteluihin, on täysin mahdoton kokonaisuus hallita. Lain esitöiden käyttö monitulkintaisten säännösten toimeenpanossa on lain soveltajalle oleellinen työkalu.

Uusitun ympäristönsuojelulain kokonaisuudesta tulisi säännönmukaisesti järjestää koulutusta ja antaa asiantuntijatukea myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille

Toiveissa olisi ikuisesti jatkuvien ympäristönsuojelulain muutosten sijaan voimassa olevien muutosten toimeenpanon seuranta ja niiden toimivuuden ja vaikutusten kokonaisarvio.

Valmistelu: Miira Riipinen, Nelli Tikka

SUOMEN KUNTALIITTO
alueet ja yhdyskunnat

Miira Riipinen
ympäristöpäällikkö