Lausuntopyyntö luonnos hallituksen esitykseksi sosiaalihuoltolain muuttamiseksi

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoa hallituksen esityksen luonnoksesta sosiaalihuoltolain muuttamiseksi. Sosiaalihuoltolakiin lisättäisiin uusi 12 a § valtion korvauksesta kunnille kiireellisestä sosiaalipalvelusta. Pykälään sisältyisi asetuksenantovaltuus. Liitteenä on luonnos valtioneuvoston asetukseksi kiireellisten sosiaalipalvelujen hallinnoinnista.

Maahanmuuton ministerityöryhmä julkaisi 16.12.2016 toimenpidesuunnitelman laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan. Maahanmuuton ministerityöryhmä linjasi, että valtion tulee korvata kunnille kiireellisten sosiaalipalveluiden kustannukset, kun välttämätöntä sosiaalipalvelua on annettu henkilölle, joka on saanut lainvoimaisen kielteisen turvapaikkapäätöksen eikä ole enää vastaanottopalveluiden piirissä. Korvattavia palveluita olisivat välttämättömänä sosiaalipalveluna annettu tilapäinen asuminen (hätämajoitus) sekä kustannukset ruoasta ja välttämättömistä lääkkeistä.

Kuntaliitto lausuu seuraavaa:

Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että kunnille korvataan täysimääräisesti laittomasti maassa oleskeleville, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille henkilöille annettavien kiireellisten sosiaalipalvelujen kustannukset. Kuntaliiton näkemyksen mukaan ehdotetun ja lakiesitysluonnoksessa arvioidun rahoituksen suuruus on todennäköisesti tässä vaiheessa riittävä lähtötaso, kunhan rahoituksen riittävyys turvataan tarvittaessa lisäbudjetilla.

Korvauksia on voitava maksaa kunnille jo vuodelta 2017

Lakiesitysluonnoksesta puuttuu kokonaan lain voimaantuloaikataulu. Ministeriryhmän 16.12.2016 antamassa toimenpidesuunnitelmassa annettiin ymmärtää, että linjaus korvausten saamiseksi on voimassa välittömästi. Kunnat ovat jo toteuttaneet annettua linjausta koko vuoden 2017 ajan.

Kuntaliitto katsoo, että ehdotetun lakiluonnoksen tulee tulla voimaan takautuvasti siten, että kunnat voivat hakea kustannusten korvausta jo 1.1.2017 lukien.

Laittomasti maassa oleskelevien määritelmä on lakiluonnoksessa liian suppea

Laittomasti maassa oleskelevia henkilöitä ovat muutkin kuin kielteisen turvapaikkapäätöksen saamisen jälkeen maahan laittomasti jääneet henkilöt, joita ei viranomaistoimin ole pystytty poistamaan maasta. Näitä ovat esim. henkilöt, joiden oleskelulupa on mennyt umpeen, eikä uutta ole haettu; opiskeluviisumilla tulleet henkilöt, joiden viisumin mukainen oleskeluoikeus on päättynyt, eikä uutta ole haettu; EU-kansalaiset, jotka ovat oleskelleet Suomessa yli 3 kk rekisteröimättä (esim. Romanian ja Bulgarian romanit).

Kuntaliitto pitää ongelmallisena, että 31.1.2017 asiasta annetussa Sosiaali- ja terveysministeriön KuntaInfossa 2/2017 ja nyt käsittelyssä olevassa lakiluonnoksessa korvausperuste on rajattu ainoastaan laittomasti maahan jääneisiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin henkilöihin. Em. STM:n suosituksella ja nyt ehdotetulla lainsäädännöllä yksi laittomasti maassa oleskeleva ryhmä on asetettu erilaiseen asemaan suhteessa kuntatoimijaan verrattuna muihin maassa laittomasti oleskeleviin henkilöihin. Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan lakiesitystä tulee korjata niin, että kaikki maassa laittomasti oleskelevat kuuluisivat täysimääräisen valtionkorvauksen piiriin samoin kuin heillä on samat oikeudet kiireellisiin sosiaalipalveluihin kuin turvapaikkaprosessin läpikäyneillä maahan laittomasti jääneillä henkilöillä. Myös terveydenhuollossa valtion korvausvastuu koskee kaikkia Suomessa olevia henkilöitä, joilla on kiireellisen terveydenhuollon tarve, eikä heille annetun hoidon korvausta ole saatu perittyä. Tosiasiassa myös em. kohderyhmien erotteleminen toisistaan saattaa käytännön tasolla olla mahdotonta ja lisätä tarpeettomasti hallinnollisen työn määrää sekä tätä kautta kuntien ja koko julkisen talouden kustannuksia.

Kelan laittomasti maassa oleskeleville myöntämät perustoimeentulotuen kustannukset on myös korvattava kunnille täysimääräisesti

Lakiesityksessä on todettu, että toimeentulotuen osalta on vuoden 2017 alussa tapahtunut merkittävä muutos, kun perustoimeentulotuen järjestämisvastuu siirtyi Kansaneläkelaitokselle. Toimeentulotukilain perusteella Kansaneläkelaitos vastaa kiireellisestä perustoimeentulotuesta, johon mm. kuuluu välttämätön ruoka ja lääkkeet. Perustoimeentulotuki myös säilyi muutoksessa sosiaalihuoltona, vaikka järjestämisvastuullisena tahona on Kela. Sosiaalihuoltolain 12 §:n 2. momentissa viitataan tähän toimeentulotukeen liittyvään kiireellisen sosiaalihuollon velvollisuuteen. Toimeentulotukilaissa on erilliset säännöksensä kiireellisestä toimeentulotuesta, eikä laissa ole eroteltu oikeutta kiireelliseen perustoimeentulotukeen oleskeluluvan tai sen puuttumisen perusteella. Toimeentulotuen kannalta oleellista tuen tarpeen arvioinnissa on oleskelun luonteen tilapäisyys tai vakinaisuus.

Kuntaliitto edellyttää, että Kansaneläkelaitos vastaa kaikkien perustoimeentulotukea hakevien henkilöiden perustoimeentulotuesta siten kuin toimeentulotukilaissa säädetään. Myös tämän Kelan laittomasti maassa oleville myöntämän perustoimeentulotuen kustannukset tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Kela-siirrossa tehdystä rahoitusjärjestelmäuudistuksesta johtuen em. kustannukset voitaisiin hallinnollisesti yksinkertaisimmin korvata siten, että Kela erittelee kustannukset omaksi kokonaisuudekseen ja em. kustannuksia ei huomioida kuntien vuosittaisissa myönnettyyn perustoimeentulotukeen liittyvässä valtionosuusvähennyksessä. Nyt sekä lakiesitysluonnoksesta että asetusluonnoksesta em. kustannusten korvausta ei ole mainittu, vaan lainsäädäntö perustuu ainoastaan kuntien tarjoamiin sosiaalihuollon palveluihin.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan Kela-siirron jälkeen kuntien vastuulla on em. kohderyhmän kohdalla lähinnä tarkoituksenmukaisen hätämajoituksen järjestäminen ja mahdollisesti tarvittavien muiden kiireellisten sosiaalipalvelujen ja niihin liittyvän sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarvearvion tekeminen. Lisäksi kunnat voivat joissain tilanteissa joutua myöntämään ehkäisevää toimeentulotukea välttämättömään ruokaan tai lääkkeisiin Kelan aukioloaikojen ulkopuolella sekä täydentävää toimeentulotukea mahdollisiin muihin sellaisiin erityisiin kiireellisiin tarpeisiin, joita kiireellinen perustoimeentulotuki ei kata. Lastensuojelun osalta turvataan kiireelliset lastensuojelutoimet, mutta velvollisuutta esim. lastensuojelulain mukaiseen vanhemmuuden tukemiseen ei kunnilla ole.

Hallinnollinen työ huomioitava kustannuksissa

Lakiesitysluonnoksessa korvausten perusteeksi määritellään, että myönnetyistä palveluista on aina tehtävä valituskelpoinen hallinnollinen päätös oikaisuvaatimusohjeineen, joka on annettava palvelun saajalle. Koska tilapäinen majoitus on tarkoitettu vain hätämajoitukseksi, sääntely tarkoittaa sitä, että kunnassa joudutaan tekemään jokaisesta henkilöstä ja mahdollisesti esimerkiksi lähes jokaisesta hätämajoitusyöstä uusi päätös, jotta kunta voi hakea Kelalta sille lain mukaan kuuluvat korvaukset. Tämä aiheuttaa kunnissa hallinnollista työtä, jota ei ole arvioitu määrärahaa arvioitaessa. Myöskään mahdollisesti tarvittavista tulkkauskustannuksista ei ole mitään arvioita.

Kuntaliitto edellyttää, että lakiesityksessä arvioidaan myös korvauksen saamiseen liittyvän uuden hallinnollisen päätöksenteon kustannukset ja palvelun järjestämiseen liittyvät tulkkauskustannukset ja myös nämä kustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti. Välttämättömän, kiireellisen sosiaalihuollon palvelun järjestäminen ja turvaaminen henkilölle ei aiemmin ole aina edellyttänyt yksilöllisen hallintopäätöksen tekemistä. Kiireelliset palvelut on järjestetty kunnissa monella eri tavalla esim. antamalla henkilölle ruokakassi ruuan turvaamiseksi tai toteuttamalla hätämajoitus omana toimintana tai yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa ostopalveluna.

Valtioneuvoston asetus kiireellisten sosiaalipalveluiden kustannusten hallinnoinnista

Asetuksen mukaan valtio turvaa Kansaneläkelaitoksen rahoituksen neljän kuukauden maksatusjaksoissa. Kunnan osalta on määritelty, että kustannuksia tulee hakea maksimissaan vuoden päästä niiden syntymisestä. Lisäksi Kelalle on annettu asetuksessa maksimissaan yksi vuosi aikaa tulouttaa kunnalle sen hakemat kustannukset.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan asetuksessa määritelty Kelan maksuaika kunnalle on liian pitkä ja se voi vaikeuttaa em. palvelujen järjestämistä ja asettaa erilaisessa taloudellisessa asemassa olevissa kunnissa oleskelevat henkilö eriarvoiseen asemaan. Kuntaliitto ehdottaa, että maksuaikaa lyhennetään esim. hakujakson maksatuksen osalta esim. neljään kuukauteen.

Lisäksi asetuksessa voitaisiin Kuntaliiton näkemyksen mukaan täsmentää, mitä kustannuksia Kansaneläkelaitos voi kunnille korvata. Tämä jää kokonaisuutena kummassakin nyt lausunnolla olevassa esitysluonnoksessa varsin yleiselle tasolle, mikä voi johtaa toimeenpanossa epäselvyyksiin.

Hätämajoitus/kriisimajoitus

Lienee syytä huomioida, että hätämajoituksen lisäksi saattaa tulla eteen tilanteita, että laittomasti maassa oleskelevan perheen vanhempi/vanhemmat joutuvat tilanteeseen, jossa eivät kykene huolehtimaan lapsesta/lapsistaan vaikka olisikin tarjolla hätämajoitusta (äkillinen sairaus, onnettomuus, rikoksen uhriksi joutuminen, lapsen hylkääminen tms.), jolloin esimerkiksi sosiaalipäivystys joutuu lapsen osalta toteuttamaan hätämajoituksen lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta koskevan sääntelyn nojalla.

Pientä lasta ei voi pitää yksin hätämajoituksessa. Lapsi voidaan joutua sijoittamaan laitoshoitoon tai perhehoitoon ja kustannukset ovat kunnalle huomattavasti suuremmat kuin hätämajoituksen kustannukset. Emme voi tietää, tuleeko näitä tilanteita eteen, mahdollisia ne kuitenkin ovat. Tätä sosiaalipalvelua ei pitäisi rajata korvausjärjestelmän ulkopuolelle. HE-luonnoksen mukaan kysymyksessä oleva ryhmä on kooltaan useita tuhansia henkilöitä, joten tulevaisuutta ajatellen tähänkin tilanteeseen olisi syytä varautua ennakolta.

Lopuksi

Huomautamme vielä niin 16.12.2016 kuin STM:n Kuntainfossa 2/2017 sekä HE-luonnoksessa olleesta virheellisestä tiedosta/ohjeistuksesta, jonka mukaan kuntien on selvitettävä henkilön oleskeluoikeus Maahanmuuttoviraston tilannekeskuksesta. Oleskeluoikeuden selvittäminen kuuluu poliisille, eikä em. tietoa voi tiedustella Maahanmuuton tilannekeskuksesta. Lause tulisi kaikissa yhteyksissä muuttaa esim. muotoon: Kunnat voivat selvittää Maahanmuuton tilannekeskuksesta, onko palveluja hakemassa oleva henkilö vastaanottopalvelujen piirissä.

SUOMEN KUNTALIITTO       

Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

Anu Nemlander
erityisasiantuntija