Luonnoksista hallituksen esityksiksi jätelain muuttamisesta annettavaksi laiksi

Luonnoksista hallituksen esityksiksi jätelain muuttamisesta annettavaksi laiksi sekä valtioneuvoston asetukseksi pakkauksista ja pakkausjätteistä (Dnro YM11/400/2013)

Ympäristöministeriö on pyytänyt Kuntaliiton lausuntoa otsikossa mainituista hallituksen esityksistä ja valtioneuvoston asetuksesta. Nykyisin voimassa oleva valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä on tarkoitus korvata pakkauksista ja pakkausjätteistä annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädellään muun muassa tuottajan velvollisuudesta järjestää käytöstä poistettujen pakkausten uudelleenkäyttö, erilliskeräys ja hyödyntäminen.

Lausunto

Suomen Kuntaliitto ry toteaa lausuntonaan pakkausjätteen tuottajavastuuta koskevista säännösehdotuksista seuraavaa:

Säädösehdotukset eivät tue jätelain tavoitteita

Kuntaliiton käsityksen mukaan ympäristöministeriön säädösehdotukset eivät toteuta jätelain hengen mukaista etusijajärjestystä eivätkä täyttä tuottajanvastuuta. Säädösehdotukset jättävät pakkausjätehuollon vastuunjaon epäselväksi, ns. määrittelemättömäksi jaetuksi vastuuksi. Asetusehdotus pakkausjätteistä jättää tuottajanvastuun toteutuksen eri osapuolien neuvottelujen varaan epämääräiseksi ja avoimeksi. Kuntaliitto katsoo ehdotuksen johtavan nykyisen, toimivan ja kattavan keräysjärjestelmän romahtamiseen, kuntalaisten eriarvoisuuteen ja siihen, että kunnianhimoisia yhdyskuntajätteen 50 % kierrätystavoitteita vuoteen 2016 mennessä ei saavuteta luonnosten mukaisilla keräysverkostoa koskevilla säädösratkaisuilla.

Ehdotuksen kierrätysvelvoitteet kannatettavia

Kuntaliitto kannattaa asetuksen 8 §:n 1 momentissa esitettyä kierrätystavoitteiden nostamista ja pitää hyvänä, että tuottajille asetettavat velvoitteet koskevat pakkausjätteen kierrätystä aineena. Pakkausjätteen kierrätystavoitteiden kiristäminen nykyisestä on välttämätöntä jäteasetuksen 14 §:n mukaisen yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätysasteen saavuttamiseksi vuoden 2016 alusta.

Viivästyttäminen tarpeetonta

Ehdotettu muutos pakkausjätteen tuottajavastuun voimaantulon 1.5.2014 myöhentämisestä tapahtumaan vasta 1.1.2016 ei ole perusteltu eikä tarpeellinen, kun tuottajien velvollisuudet voidaan täyttää alkuperäisessä voimaantuloajassa käyttämällä olemassa olevaa, pääosin kuntien perustamaa keräysjärjestelmää.

Laajennettu tuottajanvastuu ei toteudu

Kuntaliitto katsoo, että ehdotetussa muodossaan säädökset eivät toteuta jätelain ajatusta laajennusta tuottajanvastuusta ja jättävät pakkausjätehuollon kustannuksia merkittävästi kuntien harteille. Tuottajanvastuun alkuperäisen voimaantulon myöhentäminen aiheuttaisi lisäkuluja kunnille miltei kahden vuoden ajan. Kustannusten siirtäminen tuottajayhteisöille on sovittu jo vuonna 2011 jätelaissa.

Jätelain tavoitteena oli myös täyden tuottajanvastuun periaate, jonka mukaan pakkausten jätehuollon kustannukset siirtyvät kunnilta ja kotitalouksien jätemaksuista tuotteiden hintoihin vähentäen siten turhaa pakkaamista. Nyt ehdotetut säädökset rajaavat tuottajanvastuuta jätelain hengen vastaisesti ja mahdollistavat edelleenkin osittaisen tuottajanvastuun, jota kuntien oletetaan täydentävän melkoisesti. Kuitenkin valtio on sitoutunut vähentämään kunnille aiheutuvista tehtävistä johtuvia kustannuksia. Kuntaliitto katsookin, että mikäli asetuksella ja jätelain siirtymäsäännösten myöhentämisellä lisätään kuntien kustannuksia vastoin jätelakia, tulee asia ottaa esille ja käsittelyyn Kuntalain 8 §:n mukaisessa KUTHANEK-neuvottelussa.

Säädösmuutosten vaikutusten arviointi puutteellista

Uudistettavien säädösten valmisteluaineisto on varsin perusteellisesti laadittua ja siitä käy ilmi nykyinen tilanne ja muutostarpeet. Kuitenkin säädösten valmistelussa erityisesti vastaanottopaikkojen määrää koskevan pakkausjäteasetuksen 9 §:n sekä tuottajavastuun laajenemisen voimaantulon viivästymisen vaikutusten arviointi jää hyvin puutteelliseksi. Perustelumuistiossa todetaan, että vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, millä tavoin tuottajat käytännössä toteuttavat asetuksessa säädettävät vaatimukset ja miten kunta ja muut toimijat sopeuttavat toimintansa uusiin vaatimuksiin. Vaikutusten arvioinnissa jäävät avoimeksi oikeastaan kaikki olennaiset kysymykset: tuottajien verkoston laajuus, kuntien olemassa olevan verkoston hyödyntäminen, vastaanottopaikkojen sijainnit, kuntien täydentävä palvelu, pakkausjätteiden kiinteistökohtaisen keräyksen laajuus ja tuottajien ja kuntien eri jätemateriaalien yhteinen keräyslogistiikka. Edellä mainittujen vaikutusten kustannusvaikutuksia ei ole myöskään arvioitu. Kuntaliiton vaatii, että asetus on laadittava sellaiseksi, että sen vaikutuksia pystytään arvioimaan.

Vastaanottopaikkojen ehdotettu määrä riittämätön

Ehdotettu kartonki-, lasi- ja metallipakkausjätteen vastaanottopaikkojen määrä heikentäisi merkittävästi pakkausten erilliskeräyksen palvelutasoa nykyisestä ja vaarantaisi yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätystavoitteen saavuttamisen. Ehdotuksen mukainen lakisääteinen vastaanottopaikkojen määrä yksi jokaista vähintään 500 asukkaan taajamaa kohden ilman tarkempia rajauksia johtaisi täysin eriarvoiseen ja hyvin vaihtelevaan tilanteeseen Suomen eri kunnissa. Suomessa on vajaa 60 ylikunnallista kahden tai useamman kunnan yhteistä yli 500 asukkaan taajamaa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on 11 kunnan laajuinen yli miljoonan asukkaan yhtenäinen taajama, jonne tulee ehdotuksen mukaan sijoittaa lakisääteisesti yksi vastaanottopaikka (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Kauniainen, Nurmijärvi, Tuusula, Kerava, Järvenpää, Mäntsälä ja Sipoo). Kyseiset kunnat kuuluvat vielä neljään eri jätelaitokseen. Asetusehdotus ei selvennä, minkä kunnan ja minkä jätelaitokseen alueelle ko. piste tulisi sijoittaa. Perustelumuistion sivulla 17 todetaan vain, että taajaman sisällä tuottajat voisivat päättää sijoittamisesta. Toisaalta Helsingin alueella on myös kaksi omaa kriteerit täyttävää taajamaa, mikä takaisi Helsinkiin kaksi vastaanottopaikkaa reuna-alueille. Keravan 35 000 asukasta taasen voisivat jäädä kokonaan ilman vastaanottopaikkoja. Sen sijaan esimerkiksi reilun 17 000 asukkaan Kauhavalle asetus takaa neljä vastaanottopaikkaa.

Ehdotus perustuu oletukseen, että kunnat täydentävät kustannuksellaan tuottajien järjestämää keräystä ja kuljetusta jätelain 49 §:n edellyttämän palvelutason saavuttamiseksi. Lainsäädännössä ei kuitenkaan velvoiteta kuntia täydentämään järjestelmää. Eduskunta edellytti lausumassaan kunnianhimoisia kierrätystavoitteita. Kunnianhimoisten tavoitteiden tulee koskea myös keräysjärjestelmää ja aikataulua, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.

Kunnallinen keräys tehokkainta

Ehdotettu sääntely jättäisi vastuut epäselviksi ja sovittavaksi kentällä, mikä aiheuttanee hyvin vaihtelevan toteuttamistavan Suomen eri alueilla. Sen vuoksi Kuntaliitto esittää yhdessä Jätelaitosyhdistyksen kanssa vaihtoehtoisen kuntakeräykseen perustuvan mallin asumisessa syntyvän pakkausjätteen keräyksen ja kuljetuksen järjestämiseksi. Järjestelmä on jo olemassa ja käytettävissä pakkausjätteen tuottajavastuun laajentumisen alkuperäisen voimaantuloajan puitteissa heti 1.5.2014 alkaen.

Perusteluja ja säädösten tarkistusehdotuksia

Olemassa olevan vastaanottoverkoston käyttäminen 1.5.2014 alkaen

Kunnat ja kuntien jätelaitokset ovat olleet siinä käsityksessä, että kierrätettävien pakkausmateriaalien aluekeräys siirtyy tuottajan vastuulle 1.5.2014. Asetusluonnoksessa esitetty tuottajien vastuun siirtymisen viivästyttäminen vuoden 2016 alkuun jättäisi keräyksen kustannukset lähes kahden vuoden ajaksi kuntalaisten jätemaksuilla korvattavaksi, vaikka jo vuonna 2011 jätelaissa on säädetty asiasta toisin. Se, että tuottajat eivät ole varautuneet omien järjestelmiensä perustamiseen jo useampia vuosia sitten päätetyn jätelain täytäntöönpanossa, ei saa olla syy tuottajavastuun viivyttämiseen.

Kuntien alueellinen pakkausjätteen vastaanottoverkosto ja erilliskerättyjen pakkausjätteiden kiinteistöittäinen keräys täyttää jo nykyisellään useilla alueilla jätelain edellyttämän palvelutasovaatimuksen. Kunnat ovat luoneet hyvän infrastruktuurin, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mikäli tuottajat loisivat oman verkostonsa, haaskattaisiin olemassa olevat resurssit ja aiheutettaisiin siten kielteisiä ympäristövaikutuksia. Lisäksi aiheutettaisiin turhaa kuormitusta ja lisätyöpaineita kuntien kaavoitukseen ja rakennusvalvontaan vastaanottopaikkojen sijoittamiseen liittyvien lupaprosessien johdosta.

Tuottajan laajennetun pakkausjätteen tuottajanvastuun alkamista ei ole tarpeen viivästyttää. Tuottajanvastuu on toteutettavissa kuntien olemassa olevaa vastaanottoverkostoa hyväksi käyttäen heti 1.5.2014 alkaen. Kuntaliitto vaatii, että tuottajat velvoitetaan toimimaan yhteistyössä kuntien kanssa olemassa olevan kuntien verkoston hyödyntämiseksi.

Kuntien keräysverkoston hyödyntäminen ei välttämättä edellytä erillisiä sopimusjärjestelyjä tai vastaanottopaikkojen määrittelyä. Kuntaliitto ehdottaa järjestelyksi, että kunnat järjestä-vät keräyksen ja tuottaja maksaa korvausta tuottajan vastaanottoterminaaliin tuodusta erilliskerätystä pakkausjätteestä. Korvaus voidaan määritellä koko maassa yhtenäiseksi ja painoperusteiseksi (euroa/kg), jolloin vastuu keräyksen tehokkuudesta jää aluekeräyksen järjestäville kunnille. Korvauksen tasosta tulee säätää vuosittain valtakunnallisesti ympäristöministeriön asetuksella. Korvauksen tason tulisi vastata kohtuulliseksi arvioituja aluekeräyksen kustannuksia. Koska kiinteistöittäinen pakkausjätteen keräys tulkittaisiin osaksi alueellisen keräyspalvelun järjestämistä, korvaus maksettaisiin myös alueelta kiinteistöittäisesti erilliskerätystä pakkausjätteestä. Korvauksella katettaisiin näin myös kiinteistöittäisellä kuljetuksella erilliskerätyn pakkausjätteen kustannuksia. Korvaukset otettaisiin huomioon kunnan jätemaksuja määrättäessä.

Korvaus ei poistaisi tuottajien vastuuta vastaanottopaikkojen riittävästä lukumäärästä ja si-joittumisesta jätelain 49 §:ssä ja asetuksessa määritettävän palvelutason saavuttamiseksi. Korvatessaan kuntien järjestämän aluekeräyksen kustannuksia, tuottajat voisivat hyödyntää pakkausjätteen keräykseen käytetyn verkoston arvioitaessa heidän vastuullaan olevien vastaanottopaikkojen lukumäärää ja sijoittumista. Tuottajien tehtävä olisi täydentää aluekeräyksen verkostoa siltä osin, kun kuntien verkosto ei sitä täytä. Pakkausjätteet toimitettaisiin tuottajien alueellisiin vastanottoterminaaleihin, joissa vastaanoton tulee käynnistyä alkuperäisen aikataulun mukaisesti 1.5.2014. Asiasta saattaa olla tarpeen ottaa jätelain 152 §:n siirtymäsäännökseen nimenomainen maininta.

Lausunnon liitteenä A on säännösluonnoksia siirtymäsäännöksestä ja olemassa olevan kuntien vastaanottoverkoston käyttämisestä.

Jos pakkausjätteen tuottajavastuun voimaantuloa kuitenkin lykätään tuottajan oman vastaanottoverkoston luomiseksi, tulee ainakin saattaa voimaan tuottajan velvollisuus järjestää pakkausjätteen kiinteistöittäisessä kuljetuksessa ja kuntien aluekeräyksessä kerätyn pakkausjätteen vastaanotto alkuperäisessä aikataulussa 1.5.2014, jotta kunnallisessa jätehuollossa kerätty pakkausjäte voidaan toimittaa tuottajan kierrätykseen. Terminaaliin tuodusta jätteestä tulee maksaa painoperusteinen korvaus keräyskustannusten kattamiseen.

Jos tuottajan vastaanottoterminaalit eivät aloita 1.5.2014, on lykättävä 152 §:n muutosehdotuksessa myös 41 §: n 3 momentin soveltamista koskeva aika samaksi kuin muu pakkausjätteen tuottajavastuun siirtymäaika (1.1.2016). Se ei voi olla aikaisempi (1.5.2015) kuin tuottajan vastaanottovelvollisuus. 

Vastaanottopaikkojen määrä ja alueellinen kattavuus

Kuntaliiton näkemyksen mukaan asetusluonnoksen 9 §:n säännös tuottajan vastaanottopaikkojen määrästä on kartonki-, lasi- ja metallipakkausjätteen osalta riittämätön eikä täytä jätelain ajatusta maksuttomasta ja vaivattomasta luovuttamisesta.  Säädösluonnoksessa ehdotettu alueellisten vastaanottopaikkojen määrä (2 000) tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että lasin ja metallin keräysverkosto supistuisi alle puoleen nykyisestä ja kartongin osaltakin verkosto harvenisi. Supistuvan vastaanottoverkoston aiheuttamat kuntalaisten närkästymisistä johtuvat reaktiot ja palautteet kohdistuvat tuottajien sijasta ansiottomasti kuntiin, jotka ovat toimijoina kuntalaisia lähellä. 

Nykyisen, pääasiassa kuntien järjestämän aluekeräyksen lisäksi arviolta kolmasosa asukkaista kuuluu kiinteistöittäisen pakkausjätteen erilliskeräyksen piiriin. Ilman kiinteistöittäistä keräystä ja kuljetusta alueellisten vastaanottopaikkojen tarve olisi huomattavasti nykyistä suurempi. Asetusluonnoksen säännöksen, joka johtaa vastaanottopaikkojen lukumäärän merkittävään vähenemiseen, ei voida katsoa olevan linjassa yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisäämistavoitteen kanssa. Asetusluonnoksesta henkii vahva luottamus kuntien täydentävään ja kuntalaisten maksamaan pakkausjätteiden keräykseen. Kuntaliiton mielestä jätelain ajatus tuottajanvastuun laajentamisesta ei tällöin toteudu eikä asetus tue myöskään jätelain etusijajärjestyksen toteuttamista. Ensisijaisena tavoitteena tulee olla jätteen synnyn ehkäisy. Ehdotettu puolittainen tuottajanvastuu ei kannusta pakkausjätteen vähentämiseen, koska se ei siirrä pakkausjätehuollon kustannuksia riittävästi tuottajien maksettavaksi.

Kuntaliitto katsoo, että asetusluonnos ei täytä lain vaatimuksia, koska se ei vaadi tuottajia järjestämään koko maassa kohtuullista ja vaivatonta mahdollisuutta palauttaa kuluttajapak-kauksia. Asetusehdotus nykymuodossaan jättää keräysverkoston riittävyyden ja kattavuuden alueellisesti tulkittavaksi ja myös hyvin eriarvoistavaksi jättämällä esimerkiksi haja-asutusalueet lähes huomiotta. Jätteen energiana hyödyntämisen lisääntyminen asettaa osaltaan vaatimuksia sille, että sekajätteestä tulee erilliskerätä lasit ja metallit pois entistä tarkemmin. 

Kuntaliitto toteaa, että jätehuolto on välttämättömyyspalvelu, joka tulee perusmuodossaan järjestää aina. Kuntalaisilla on useimmiten lähietäisyydellä käytössään sekajäteastiat, johon myös pakkausjätteet helposti päätyvät, mikäli niiden erilliskeräys ei ole kattavaa ja vaivatto-masti saavutettavaa niin taajamissa kuin haja-asutusalueilla. Siksi Kuntaliitto epäilee perustelumuistiossa esitettyä arviota pakkausjätekertymistä esitetynkaltaisessa tuottajien järjestämässä vastaanottoverkostossa. Kertymäarviot perustuvat oletuksiin ja teoreettisiin laskelmiin kauppojen vetovoimasta. Laskelmissa ei ole otettu huomioon lainkaan sekajätehuollon olemassaoloa. Vastaanottojärjestelmän heikentäminen nykyisestä johtanee pakkausjätteiden keräysmäärien pienenemiseen ja kotitalouksien jätehuoltokustannusten nousuun sekajätteen määrän kasvaessa. Valiokunta totesi mietinnössään jätelain 49§:n perusteluissa, että tuottajan tulee järjestää vastaanottoa myös kustannuksiltaan epäedullisimmissa paikoissa.

Asetusehdotus johtaisi käytännössä jaettuun vastuuseen, jossa tuottaja sijoittaa säädetyt 2000 vastaanottopaikkaa miltei haluamallaan tavalla jättäen suuren osa asukkaista palvelun ulkopuolelle. Ehdotus ainoastaan edellyttäisi tuottajia sijoittamaan keräyspisteen yli 500 asukkaan taajamiin. Vastaanottopaikkoja ei ole edellytetty sijoitettavaksi ollenkaan haja-asutusalueille eikä kiinteistökohtaista keräystä ole otettu huomioon muutoin kuin suosituksena asetuksen 9 §:n perusteluissa (”Kiinteistökohtaisen keräyksen laajuus olisi suositeltavaa ottaa huomioon alueellisten vastaanottopaikkojen sijoittelussa.”).

Kuntaliitto vaatii, että asetuksessa tulee tuottajilta vaatia sellainen määrä alueellisia keräys-pisteitä, joilla varmistetaan kuluttajille jätelain 49 §:n edellyttämä kohtuullinen ja vaivaton keräysverkosto. Asetuksessa on myös säädettävä erikseen vaatimuksia vastaanottopaikkojen sijoittamisesta taajamiin ja haja-asutusalueille. Monilla taajamien ulkopuolisilla alueilla vakituisen asutuksen lisäksi on otettava huomioon vapaa-ajan asukkaiden ja matkailijoiden tarpeet, jotka edellyttävät keräykselle riittävää kausivaihtelut huomioivaa vastaanottokapasiteettia.

• Kuntaliitto vaatii, että asetuksessa säädettäisiin tuottajille lasin, metallin ja kartongin osalta vähintään seuraavanlainen vaatimus vastaanottopaikkojen määrästä ja sijoittamisesta:

• vastaanottopaikka jokaisessa taajamassa ja lisäksi vastaanottopaikka jokaista taaja-man alkavaa 2 000 asukasta kohden koskien niitä asukkaita, jotka eivät ole kiinteis-töittäisen pakkausjätteen keräyksen ja kuljetuksen piirissä, sekä

• haja-asutusalueilla riittävästi kohtuullisesti saavutettavissa olevia vastaanotto-paikkoja tavanomaisesti käytettävien palvelujen yhteydessä tai yleisesti käytettyjen kulkureittien varrella. Haja-asutusalueiden erilliskeräyksessä tulee ottaa huomioon kysymyksessä olevan alueen ominaisuudet sekä vakinaisten ja vapaa-ajan asukkaiden tarpeet.

• vähintään yksi vastaanottopaikka jokaisessa kunnassa

• vähintään 2 000 vastaanottopaikkaa valtakunnallisesti

Edellä esitetyillä kriteereillä pystyttäisiin varmistamaan keräysverkoston alueellinen kattavuus ja pakkausjätteen palauttamisen vaivattomuus.

Lausunnon liitteenä B on luonnos tarkistetuksi pakkausjäteasetuksen 9 §:ksi vastaanottopaikkojen määrästä.

Vastaanottopaikkojen määrän tarpeeseen vaikuttaa kunnissa toteutettava mahdollinen kiin-teistöittäinen pakkausjätteen erilliskeräys, mikä tulee voida ottaa huomioon alueellisten vastaanottopaikkojen määrää vähentävästi. Kiinteistöittäisestä keräyksestä maksettaisiin korvaus, joka perustuisi tuottajan vastaanottoterminaaliin toimitettuun määrään. JLY ja Kuntaliitto ovat laatineet säännösehdotuksen em. kiinteistöittäisestä keräyksen huomioon ottamisesta (liite C).

Kunnan järjestämä keräys ja kuljetus sekä sen korvaaminen

Jätelain 35 §:n 1 momentin nojalla voidaan kiinteistöillä jatkaa pakkausjätteen erilliskeräystä ja kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta. Erilliskerätty pakkausjäte toimitetaan tuottajan vastaanottoterminaaliin.

Kuten edellä on esitetty, kuntien järjestämä alueellinen ja kiinteistökeräys kattaa jo nykyisellään useilla alueilla jätelain edellyttämän palvelutasovaatimuksen. Kuntien luoman keräyksen infrastruktuurin käyttämättä jättäminen ja tuottajien oman verkoston luominen haaskaisi olemassa olevia resursseja, nostaisi kuluttajien kustannuksia ja aiheuttaisi kielteisiä ympäristövaikutuksia. Kunnilla on myös edellytykset hankkia muun muassa keräyspaikkojen edellyttämät luvat ja kyky tunnistaa paikalliset palvelutarpeet ja olosuhteet. Sen vuoksi kunnat voisivat hoitaa pakkausjätteiden keräyksen ja kuljetuksen operatiivisen toiminnan tuottajien maksamaa korvausta vastaan.

Kuntaliitto vaatii, että asetuksessa edellytetään tuottajien ja kuntien välistä yhteistyötä vas-taanottopaikkojen järjestämisessä. Asetuksessa tulee määritellä seuraavat asiat:

• tuottajat vastaavat riittävästä palvelutasosta asetuksen 9 §:n mukaisesti,

• tuottajat määrätään maksamaan painoperusteinen korvaus €/kg kunnan keräämästä, kuljettamasta ja vastaanottoterminaaliin toimittamasta pakkausjätteestä,

• toimitettava pakkausjäte voi olla peräisin sekä alueellisista vastaanottopaikoista että kiinteistöittäisestä keräyksestä ja kuljetuksesta,

• tuottajat voivat tällöin laskea edellä mainitun vastaanottoverkoston järjestämäkseen vastaanotoksi arvioitaessa palvelutasoa asetuksen 9 §:n mukaisesti,

• tuottaja on velvollinen perustamaan uusia vastaanottopaikkoja, mikäli palvelutaso ei jollain alueella ole riittävä,

• YM määrittää vuosittain käyvän, koko maassa käytettävän korvaustason, joka kohtuudella kattaa keräyksen ja kuljetuksen kulut

Kunnan järjestämässä keräyksessä kunnat voisivat kehittää keräysverkostoa paikallisten vaatimusten mukaisesti. Korvaus tulisi päättää valtakunnallisesti, eri pakkausjätelaatujen keräyksen keskimääräisten kustannusten mukaisesti. Viranomainen vahvistaisi vuosittain korvauksen suuruuden. Kunnat ottavat huomioon saadut korvaukset kustannusten vähennyksenä määriteltäessä jätemaksun suuruutta asukkaille.

Lausunnon liitteenä D on kunnallista pakkausjätteen keräystä koskevat säännösehdotukset.

Muita tarpeellisia tarkistuksia

Tuottajan jätehuoltovastuu

Epäselvyyksien välttämiseksi on syytä lisätä pakkausjäteasetukseen nimenomainen säännös siitä, että tuottaja on vastuussa vastaanottopaikkaan tuodun pakkausjätteen jätehuollosta. Valmistelussa on ilmennyt tulkintoja, että kunta olisi vastuussa tuottajan vastaanottamasta kierrätyskelvottomaksi osoittautuneesta jätteestä, mikä ei ole jätelain tuottajavastuusäännösten mukaista. (kts. liite F)

Tuottajien pitää huolehtia myös pakkausjätelajien joukossa olevien epäpuhtauksien asianmukaisesti käsittelystä. Tuottajien tulee siis ottaa vastaan erilliskeräyksenä kerätty pakkausjäte siinä koostumuksessa, kun se erilliskeräyksessä saadaan. Mahdolliset epäpuhtaudet kuluttajakeräyksestä saattavat olla seurausta riittämättömästä neuvonnasta ja tiedotuksesta. Vastaavasti tuottajien siivous ja kunnossapitovelvoitteen tulee koskea tuottajien itse ylläpitämien keräyspisteiden roskaantumista.

Kuntaliitto ehdottaa lisäksi, että pakkausjäteasetusta (2§ 2 momentin 2-kohta) tarkistetaan siten, että kunta vastaa vaarallisen jätteen keräykseen palautuvista pakkauksista, mutta vastuu pakkausten erilliskeräysjärjestelmiin päätyvistä kemikaalipakkauksista on tuottajilla.

Jätelain roskaamispykälien täydentäminen

Aluekeräyksen vastaanottopaikkojen ylläpitäminen on haastavaa pisteisiin kohdistuvan sot-kemisen, ilkivallan ja vastaanottopaikkojen ympäristön roskaantumisen vuoksi. Roskaantumisen ehkäisemiseksi on erittäin tärkeää, että keräyspaikat on mitoitettu oikein ja tyhjennysrytmit ovat oikea-aikaisia. Lähtökohta tulee olla, että vastaanottopaikkojen ylläpitäjä vastaa myös siisteydestä ja kunnossapidosta sekä riittävästä tiedottamisesta. Käytännössä ilmenneiden roskaantuneiden alueiden siivoamisvastuuseen liittyvien epäselvyyksien vähentämiseksi on syytä lisätä jätelain 74 §:ään nimenomainen säännös jätteen keräys- tai vastaanottopaikan pitäjän siivoamisvelvollisuudesta, kun nykyisen pykälän 5 kohdan mukainen yleinen alueen haltijan siivoamisvastuu ei tunnu olevan riittävän selvä peruste. (kts. liite F)

Tarkennuksia kuntien nykyisestä keräysverkostosta

Kuntaliitto toteaa, että asetuksen perustelumuistiossa vähätellään nykyisen kuntien toteuttaman pakkausjätteen keräysverkoston tarkoituksenmukaista sijoittumista, organisointia ja keräyslogistiikkaa. Kyseessä on kuitenkin jätehuollon ammattilaisten tuottama palvelu, johon on panostettu melkoisesti. Kuntaliitto esittääkin tarkistettavaksi perustelumuistion kappaleita 4.1 ja 4.2 kuntia koskevilta osin. Palvelutason osalta asetusluonnos ei ole luomassa parannuksia nykyiseen haja-asutusalueilla eikä taajamissakaan. Kauppa ei ole välttämättä ainoa keskeinen paikka taajamassa, jossa tulee ottaa huomioon myös autottomat asukkaat. 

Vastaanottopaikan määrittely

Kuntaliitto ehdottaa, 9§:n 2 momentin tarkoitetusta alueittain järjestettävästä vastaanotto-paikasta käytettäisiin termiä vastaanottoterminaali erotukseksi 9 §:n 1 momentin vastaanottopaikasta (alueellisesta keräyspaikasta).

Yhteistyöpykäläluonnoksen sanamuodon tarkistaminen

Jätelakiin on ehdotettu lisättäväksi uusi 49 a § tuottajan ja kunnan yhteistyöstä. Säännöksen sanamuoto tulisi muuttaa koskemaan yleisemmin pakkausjätteen keräämiseen ja kuljetukseen liittyviä järjestelyjä perustelumuistiossa esitetyn mukaisesti. Nykyisellään sanamuoto koskee vain yhteistyötä pakkausjätteen (esim. metallipakkaukset) ja muun jätteen (esim. paistinpannut) keräämisessä ja kuljetuksessa. (kts. liite F)

SUOMEN KUNTALIITTO

Timo Kietäväinen  
varatoimitusjohtaja

Leena Karessuo
johtaja, Alueet ja yhdyskunnat