Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle 4.8.2014, Dnro 2610/90/2014, Tarja Hartikainen

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi eläimistä saatavista sivutuotteista ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

​Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu laki eläimistä saatavista sivutuotteista. Laki korvaa vanhan eläintautilain ja lannoitevalmistelain sivutuotteita koskevat säädökset. Sivutuotevalvonta sisältyy eläintautivalvontaan. Kuten lakiluonnoksen 45§:n perusteluissa todetaan, eläintautivalvonta kuuluu valtion vastuulle. 

Lakiluonnoksessa on ollut tavoitteena selkeyttää sääntelyä ja karsia viranomaisten päällekkäistä toimivaltaa. Laissa on esitetty toimivaltaisiksi viranomaisiksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraa, aluehallintovirastoa (AVI) sekä kunnaneläinlääkäriä. Päällekkäisen toimivallan karsiminen on esitetty toteutettavaksi siten, että aikaisemmin AVI:lle kuuluneet hyväksymis/rekisteröintivelvoitteet sekä valvontavastuu on keskitetty uudessa esityksessä kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärille on säädetty valvontavastuu myös sellaisista kohteista, jotka Evira hyväksyy. Lakiesityksessä valvontahenkilöstön rekrytointiongelma ja ylläpito on kuntien vastuulla, vaikka valtio sitoutuukin korvaamaan varsinaisesta valvonnasta aiheutuneet kustannukset eläinlääkintähuoltolain mukaisesti.

Kuntaliitto pitää ongelmallisena sitä, että esityksessä lisätään lakitasolla kunnaneläinlääkärille säädettyjä tehtäviä. Eläinlääkintähuoltolain mukaan kunnan pitää huolehtia siitä, että kunnassa on riittävästi eläinlääkäreitä huolehtimaan laissa kunnaneläinlääkärille säädetyistä velvoitteista. Joistakin esitetyistä uusista tehtävistä on vaikea hahmottaa, mitä työ käytännössä olisi. ”Uutena tehtävänä kunnaneläinlääkärille tulisi toimia biokaasu- ja kompostointilaitosten ja orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita valmistavien ja varastoivien laitosten paikallistason valvojana.” 

Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti kunnalle säädettyjä velvoitteita pitäisi pyrkiä vähentämään. Lakiesitys on ristiriidassa rakennepoliittisen ohjelman kanssa.  

Erittäin ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että luonnoksessa on määritelty, että Evira valmistelee ja hyväksyy valvontasuunnitelman, jonka mukaan kunnaneläinlääkärin on tehtävä valvontaa (mm. valvontakohteiden tarkastustiheys). Kunnat eivät pääsääntöisesti ole pystyneet toteuttamaan Eviran valvontasuunnitelmille asetettuja tavoitteita tarkastustiheyksistä. Myös vasta ilmestyneessä Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomuksessa 7/2014 nostettiin esille valtion keskusvirastojen kohtuuttomat vaatimukset kuntien valvontaresurssien käytöstä. Kuntaliitto ei näe kuntien itsehallinnon kannalta mahdollisena sitä, että valtion viranomainen valmistelee ja päättää kunnan viranhaltijaa sitovasta valvontasuunnitelmasta. 

Esimerkiksi eläinlääkintähuollossa kunta laatii ja hyväksyy oman suunnitelman, jossa otetaan huomioon valtakunnallinen ohjelma mahdollisuuksien mukaan. Tämä on aivan eri asia, kuin että valtio voisi yksipuolisesti päättää kunnan viranhaltijaa sitovasta valvontasuunnitelmasta, johon viranhaltijan työnantajalla tai esimiehellä ei ole minkäänlaista vaikuttamismahdollisuutta.  

Kuntiin on perustettu viimevuosina ns. valvontaeläinlääkärin virkoja, joihin on palkattu eläinlääkäreitä tekemään valtion toimeksiantotehtäviä, jotka liittyvät sekä eläinsuojelu- että eläintautivalvontaan. Kaikkia valvontaeläinlääkärin virkoja ei ole kuitenkaan saatu täytettyä. Parhaillaan ollaan tekemässä eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä selvitystä siitä, miten nämä valvontatehtävät olisi tarkoituksenmukaisinta hoitaa. Tässä vaiheessa tulisi selvittää myös se vaihtoehto, että Evira vastaisi kokonaisuudessaan valvonnasta tai valvonta keskitettäisiin aluehallintovirastoihin, joihin on viime vuosina perustettu useita uusia eläinlääkärin virkoja valvontatehtäviä varten. 

Lakiluonnoksessa mahdollistetaan valtuutettujen tarkastajien käyttäminen. Kuntaliitto kannattaisi valtuutettujen tarkastajien käytön lisäämistä sen sijaan että lisättäisiin kunnaneläinlääkäreiden valvontavelvoitetta. Valtuutettuja tarkastajia voitaisiin käyttää myös sellaisissa tilanteissa, joissa kunnalla ei ole mahdollisuutta osoittaa kunnaneläinlääkäriä tehtävien hoitamiseen.

Koska kyseessä on valtion vastuulle kuuluva tehtävä, valtio maksaa korvaukset kunnaneläinlääkärin työstä. Käytössä olevasta laskutusmenettelystä on tullut paljon negatiivista palautetta. Byrokraattinen laskutuskäytäntö lisää merkittävästi hallinnollista taakkaa. Koska kunnaneläinlääkärille laissa säädettyjen tehtävien määrä lisääntyy koko ajan, tulisi toimeksiantotehtävien korvauskäytäntöjä pikaisesti muuttaa sujuvimmiksi.

Lakiesityksen 71 §:ssä annetaan toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus antaa määräyksiä, kieltoja ja asettaa tehosteeksi teettämisuhka tai uhkasakko. Yksittäisellä viranhaltijalla ei ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä ole oikeutta asettaa uhkasakkoa eikä teettämisuhkaa. Erityisesti teettämisuhka (viranomainen teettää työn kustannuksellaan periäkseen kustannukset myöhemmin toimijalta) voi tulla viranomaiselle kalliiksi, jos toimijalta ei saada perittyä kustannuksia. Lakiesityksen perusteluissa olisi vielä syytä selkeästi käsitellä kunnaneläinlääkärin asema viranomaisena erityisesti uhkasakon ja teettämisuhan osalta. Koska kyseessä on valtion vastuulla oleva tehtävä, kunta ei vastaa teettämisuhan kustannuksista. Epäselvyyksien välttämiseksi, tämä on syytä tuoda esiin lakiluonnoksessa tai sen perusteluissa.

Lakiesitys lisää kunnan tehtäviä ja se tulee käsitellä Kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnassa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ritva Laine
yliarkkitehti

Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveydenhuolto

tags
Tarja Hartikainen

Etunimi
Tarja
Sukunimi
Hartikainen
Erityisasiantuntija

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2478
Kännykkä
+358 50 373 8499
Vastuualueet
  • ympäristöterveydenhuolto
  • terveydensuojelu
  • elintarvikevalvonta
  • eläinlääkintähuolto
  • tupakkavalvonta
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Alueet ja yhdyskunnat
Tiimi
Ympäristö