Hallitusohjelmassa ja sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa painotetaan, että mielenterveyslakia uudistetaan, mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuutta parannetaan, mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämissuunnitelman (Mieli-suunnitelma) toimeenpanoa jatketaan ja lisäksi juurrutetaan käytäntöjä, joilla ehkäistään masennusta ja vähennetään masennuksesta aiheutuvaa työkyvyttömyyttä.
Hallituksen esitysluonnoksessa mielenterveyslakia esitetään muutettavaksi niin, että myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voisi laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Tarkkailulähetteellä (M1) tarkoitetaan mielenterveyslaissa lääkärin laatimaa lausuntoa tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon esitettävästä henkilöstä.
Poliisin virka-apua potilaan kuljettamiseksi terveyskeskukseen tai sairaalaan voisi kuitenkin pyytää vain virkasuhteinen lääkäri. Jos muu kuin virkasuhteinen lääkäri potilaan tutkittuaan pitäisi tahdosta riippumattoman hoidon tarvetta todennäköisenä, hänelle annettaisiin mahdollisuus ottaa salassapitosäännösten estämättä yhteys terveyskeskukseen mahdollisen virka-apupyynnön tekemiseksi.
Mielenterveyslain tarkkailulähetettä ja virka-apua koskevat muutokset annettaisiin määräaikaisina niin, että ne olisivat voimassa, kunnes sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoittamista, kehittämistä ja valvontaa koskeva uusi lainsäädäntö on tullut voimaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon uuden palvelurakenteen on tarkoitus tulla voimaan vaiheittain vuoden 2015 alusta lukien. Mielenterveyslain muutosten esitetään olevan määräaikaisina voimassa vuoden 2016 alkuun saakka, jolloin säännösten tarpeellisuus uudessa palvelurakenteessa pystytään arvioimaan uudistuksen edetessä.
Ehdotetuilla lain muutoksilla selkiytettäisiin rikosoikeudellista ja vahingonkorvausoikeudellista vastuuta tilanteissa, jossa muu kuin virkasuhteessa oleva lääkäri käyttää lain nojalla julkista valtaa.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen järjestäminen on perustuslaissa säädetty julkisen vallan velvoitteeksi. Lisäksi mm. Suomessa lakina voimassa olevissa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (439/1990) sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (108/1976) on säännökset jokaisen oikeudesta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Niihin sisältyy määräys siitä, ettei keneltäkään saa riistää hänen vapauttaan ilman laissa säädettyä perustetta ja laissa säädettyä järjestystä.
Julkisia hallintotehtäviä hoitavat lähtökohtaisesti viranomaiset virkavastuulla. Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin lailla tai lakiin nojaavan oikeutuksen perusteella antaa myös muille kuin viranomaisille, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Muut kuin viranomaiset eivät kuitenkaan voi suorittaa tehtäviä, jotka sisältävät merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Mielenterveyslaissa, joka säädettiin ennen perustuslain voimaantuloa, ei otettu kantaa keikkalääkäreiden asemaan eikä keikkalääkärin toimivallasta ole sittemminkään erikseen säädetty.
Korkeimman hallinto-oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään täsmentänyt (KHO 2012:63, KHO 2012:75), että tarkkailulähetteen laativa, tarkkailulausunnon antava ja hoitoon määräämisestä päättävä lääkäri toimivat kukin tehtävässään itsenäisesti sekä virkavastuulla. Näin ollen heitä koskevat mm. virkamiehen esteellisyyttä koskevat säännökset sekä virkavastuu.
Tahdosta riippumaton hoito on viimesijainen keino potilaan mielenterveysongelmien hoitamiseksi. Lääkärit käyttävät mielenterveyslain (1116/1990) mukaisen potilaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen eri vaiheissa - tarkkailulähetteen (M1) laatiminen, päätös potilaan ottamisesta tarkkailuun, tarkkailulausunnon (M2) laatiminen ja päätös potilaan määräämisestä hoitoon (M3) - julkista valtaa, jonka merkittävyys vaihtelee vaiheesta riippuen. Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan henkilön hoidon jatkamisesta on päätettävä mielenterveyslaissa säädetyin määräajoin. Hoitavalla laitoksella on lisäksi jatkuva velvollisuus tarkkailla tahdosta riippumattoman hoidon edellytysten olemassaoloa.
Terveyskeskusten toimintavelvoitteen hoitaminen päivystysaikana on osoittautunut haasteelliseksi erityisesti kunnissa, joissa virkalääkäreitä ei ole saatavilla. Käytännössä tarkkailulähetteitä - ja paikoin myös tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevia päätöksiä - ovat laatineet muutkin kuin virkasuhteiset lääkärit (ostopalvelu, yksityinen terveydenhuolto, työsuhteiset lääkärit työterveys- ja opiskeluterveydenhuollossa). Näiden seurauksena tehdyt päätökset ovat - erityisesti em. korkeimman hallinto-oikeuden tulkintojen valossa - olleet muodollisesti virheellisiä ja johtaneet muutoksenhaun kautta päätösten kumoamisiin.
Hallituksen esitysluonnoksella on tarkoitus selkeyttää ja yhdenmukaistaa nykytilaa sekä selventää, mitkä tehtävät ovat sellaisia, että ne edellyttävät virkasuhdetta. Lisäksi esitysluonnokseen sisältyy säännökset, joilla pyritään parantamaan tiedon kulkua yksityissektorin ja terveyskeskusten välillä.
Kuntaliitto katsoo, että toiminta, jossa Korkeimman hallinto-oikeuden ja ylimpien laillisuusvalvojien viimeaikaisten ratkaisujen valossa julkisen vallan käytöksi katsottuja tehtäviä on kunnissa tai kuntayhtymissä sopimusteitse siirretty yksityisen sektorin hoidettavaksi, ei ole perustuslain taikka Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten mukainen. Toimintamalli, jossa ei-virkasuhteinen lääkäri hakee oikeutusta toiminnalleen rikoslain pakkotilasäännöksestä pyrkiessään potilaan hengen ja terveyden kannalta oikeaan lopputulokseen, ei ole myöskään ko. lain hengen mukainen.
Kuntaliitto toteaa, että julkisyhteisöjen talouden tila ja tulevaisuuteen varautuminen edellyttävät kokonaisvaltaista taloudellisuuteen panostamista ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä. Yhteistyö yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden välillä sekä sähköiset hankkeet terveydenhuollon alalla edellyttävät säännöksiä yhteistyön toteuttamiseksi ja tiedonkulun parantamiseksi.
Terveydenhuollossa pääsääntönä on potilaan hoitaminen yhteisymmärryksessä hänen kanssaan eikä hoidollisia toimenpiteitä yleensä voida katsoa julkisen vallan käyttämiseksi. Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen eri vaiheissa puututaan yksipuolisesti perustuslaissa turvattuihin yksilön perusoikeuksiin.
Se, että rajaus siitä, mikä on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja edellyttää virkasuhdetta, tehdään selkeästi lainsäädännössä vastaa hyvin Korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikaisia linjauksia. Samalla käytäntö saadaan tältä osin linjattua yhdenmukaiseksi kuntalain mukaisten palvelussuhdelajiedellytysten (44 §) kanssa.
Kuntaliitto kannattaa esitettyjä muutoksia myös kuntataloudellisista syistä. Ulkoistettuihin päivystyspalveluihin siirtyneiden kuntien ja kuntayhtymien ei muutosten johdosta tarvitsisi rakentaa taikka ylläpitää erillisiä takapäivystysjärjestelyitä sen varmistamiseksi, että päätökset tehdään muodollisesti oikein. Samalla kunnilta poistuisi velvollisuus korvata yksityiseen työnantajaan työsuhteessa oleville virkamääräyksen saaneille lääkäreille kunnallisen lääkärisopimuksen mukainen palkka virkamääräyksen ajalta.
SUOMEN KUNTALIITTO
Tuula Haatainen
varatoimitusjohtaja
Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali ja terveys
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Kuntien valitusosoituksissa on huomioitava kaksi kesän 2023 aikana tullutta muutosta.