Laadittava opas on tarpeellinen ja nostaa toivottavasti yhdyskuntarakenteelliset näkökohdat aiempaa paremmin keskiöön kaavan laadinnassa ja siihen liittyvässä viranomaisyhteistyössä.
Opas on onnistuttu laatimaan varsin käytännönläheiseksi monine muistilistoineen ja esimerkkeineen. Valittu jäsennys ja esitystapa mahdollistavat myös realistisesti oppaan käytön sieltä täältä vastauksia etsien sen sijaan, että se luettaisiin kannesta kanteen.
Kaavojen toteuttamisjärjestys ja toteuttamisen maapoliittiset edellytykset ovat kaavojen todellisten yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten ydintekijöitä. Hyvänkin kokonaisuuden muodostava kaavaratkaisu saattaa tuottaa heikosti toimivaa yhdyskuntarakennetta, jos se toteutetaan väärässä järjestyksessä. Onnistunutkin toteuttamisohjelma saattaa kaatua, jos toteuttamiselle ei ole riittäviä maapoliittisia edellytyksiä. Näitä asioita voisi oppaassa korostaa nykyistä enemmän, jotta ne saisivat kaavan vaikutusten arvioinnissa niille kuuluvan painoarvon. Asiat tulevat esiin muistilistojen epävarmuustekijöiden ja riskianalyysin kautta, mutta niiden korostaminen tekstissä jo aiemmin olisi paikallaan. Liian usein arviointi jää karttatyöskentelyksi ja alueiden käytön, sijainnin ja yhteyksien pohdinnaksi.
Seuraavassa lisäksi muutamia kommentteja sivujen numeroinnin mukaan:
Sivu 6, ensimmäinen kappale: Aika yksioikoisesti on todettu, että ”suunnittelutarvealueeksi katsotaan vähintään 4 - 5 asuinrakennuksen muodostamaa tiiviimpää asutuskeskittymää”. Niille, jotka eivät ole vihkiytyneet aiemman rakennuslain taaja-asutustulkintoihin, asia jää epäselväksi.
Sivu 7, kuva 3: Kuvan yläreunassa oleva otsikko muuttaa mielestäni alkuperäisen kuvan viestiä. Alkuperäisessä kuvassa otsikkona on ”Peruslista kaavakohtaisen vaikutuslistan laadinnan lähtökohdaksi”. Käytetty lähde kuvan alla on kerrottu epäselvästi.
Sivu 16, taulukko: Maakuntakaavojen alle tulisi lisätä yhteinen yleiskaava. Se ei ole vain ”seudullinen yleispiirteinen suunnitelma”.
Sivu 17 alkaen, muistilistat 1 - 3: Riskejä käsittelevissä laatikoissa ensimmäisen kysymyksen muotoilua tulee muuttaa - kaavassa ei voida määritellä toteuttamisen ajoitusta. Toteuttamisjärjestykseen voidaan sen sijaan ottaa eri tavoin kantaa mm. ”Alueen toteuttaminen aloitetaan vasta kun yleiskaavassa osoitettu eritasoliittymä x on valmistunut”. Varsinainen ajoitus on hoidettava esimerkiksi toteuttamisohjelman avulla. Arvioinnissa voidaan ajoitukseen liittyen kysyä esim., onko laadittu / aiotaanko laatia maankäytön toteuttamisohjelmaa, joka koskee kaavan aluevarausten toteuttamisen ajoitusta ja arvioida vaikutuksia tältä pohjalta.
Sivu 23 ja 24, muistilista 4: Vaikka muistilistan yläpuolella tekstissä sanotaan, että ylemmän kaavatason puuttuessa asemakaavoituksen yhteydessä soveltuvin osin käytetään yleiskaavoituksen muistilistoja, tulisi myös asemakaavatason muistilistaan lisätä kaavan toteutukseen liittyvien riskien ja epävarmuustekijöiden vaikutukset mukaan lukien maapoliittiset epävarmuustekijät.
Sivulta 26 alkaen lähtöaineistojen esittely: Aineistojen järjestystä kannattaisi vielä miettiä. Esim. asukasbarometri voisi olla loppupäässä ja maankäytön toteuttamisohjelmat alkupäässä jne.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
yliarkkitehti
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.