VNS 6/2012 vp Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 ja UTP 2/2013 vp valtioneuvoston periaatepäätöksestä Suomen kyberturvallisuusstrategiasta

Valtioneuvoston selonteko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on varsin laaja-alainen tarkastelu Suomen ja sen lähiympäristön turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstä ja lähitulevaisuuden mahdollisista uhista. Lisäksi selonteon tavoitteena oli mm. käsitellä toimia yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi; näiltä osin analyysi ja linjaukset jäävät kuntatoimijoiden näkökulmasta vajavaisiksi.

Selonteon valmisteluprosessi on pelastustoimen ja osin sisäisen turvallisuuden vastuiden kannalta ongelmallinen, koska alueen merkittävin käytännön toimija, kuntakenttä ja alueellinen pelastustoimi eivät pääse ei-julkisessa valmistelussa tuomaan esille asiantuntijanäkemyksiään.

Selonteossa ohitetaan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta täysin pelastuslaitosten rooli kunnallisena turvallisuusviranomaisena. Kuntakentän näkökulmasta lause: ”Kuntien keskinäistä yhteistyötä, aluehallinnon tukemana, on kehitettävä”, ei ole relevantti. Todellisuudessa kuntien varautumisen tukeminen on tapahtunut ja tapahtuu tulevaisuudessa entistä voimakkaammin alueellisten pelastuslaitosten toimesta. Käytännön tasolla myös suurin osa kuntien johtamisen ja tilannekuvan tuesta suuronnettomuuksissa ja häiriötilanteissa tapahtuu pelastuslaitosten toimesta.
Selonteossa on lyhyesti tunnistettu kuntien merkitys: ” Kuntien rooli varautumisessa on keskeinen, koska peruspalvelujen ja useiden muiden yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen järjestäminen on niiden vastuulla”.

Olisi toivottavaa, että myös kuntien ja pelastuslaitosten rooli väestön suojaamisessa olisi tunnistettu. Selonteko ja sitä täydentävät muut ohjelmat (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ja Sisäisen turvallisuuden ohjelma III) eivät nykyisessä muodossaan esitä riittävän kattavasti ja selkeästi vaativimpien turvallisuusuhkien vaatimuksia siviiliyhteiskunnan varautumiselle ja pelastustoimelle.

Selonteossa on oivallisesti tunnistettu puolustushallinnon kehittämisen tarpeita, mutta kokonaisturvallisuuden kannalta vastaava kuvaus tulisi esittää mm. pelastustoimesta.

Kuntaliitto esittää, että jatkossa selonteon valmisteluun sidotaan valtionhallinnon lisäksi sisäisen turvallisuuden ja pelastustoimen muut toimijat - erityisesti kunnat ja alueen pelastustoimi sekä pelastusalan järjestöt - joiden merkitys pelastustoimen ja väestönsuojelun palvelujen tuottamisessa kansalaisille on ratkaiseva.

Suomen kyberturvallisuusstrategiasta

Mielestämme on hyvä asia, että tietoverkkojen käyttöön liittyviä uhkia analysoidaan ja arvioidaan ja näiden uhkien muodostamaa riskejä toiminnan jatkuvuudelle. Kyberuhkien luonteeseen kuuluu, että ne tulevat yllättäen ja saattavat kohdistua yksittäiseen toimintoon. Näiden uhkien torjuminen tulisi aloittaa siitä, että normaaliolojen tietotekninen infrastruktuuri on rakenteeltaan sellainen, että uhkatilanteiden toteutuessa on riittävä valmius torjua niitä.

Kuntien varautumiseen liittyvässä esiselvityksessä on todettu tietoliikenteen olevan kriittinen tekijä niin normaalioloissa, YTS häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Julkisen hallinnon ICT-strategian toimenpide-ehdotuksissa on esitetty selvitettäväksi julkisen hallinnon yhteinen tietoliikenneverkko. Yhtenä näkökulmana selvityksessä on, miten luodaan edellytykset myös kuntien mahdollisuuksiin varautua erityyppisten ulkopuolisten uhkien torjumiseen kustannustehokkaasti.

Arvioinnin kohteena tulee olla myös turvallisuusviranomaisten yhteisen tietoliikenneverkko (TUVE). Sen suunnittelussa ei ole ollut mukana kuntia tai kunnallisia turvallisuusviranomaisia. Tästä syystä TUVEn suunnittelussa ei ole huomioitu riittävästi paikallisten toimijoiden tarpeita yhteen sovittaa poikkeusolojen ja normaaliolojen ratkaisuja sekä huomioida kuntien tietoturvalta eritasoisten sovellusten käyttäminen samalta työasemalta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Jussi Rahikainen
pelastustoimen kehittämispäällikkö

Simo Tanner
erityisasiantuntija