
- liikennepolitiikka
- yhdyskuntien liikenteen suunnittelu
- joukkoliikenne ja henkilöliikenne
Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu arviomuistio taksilainsäädännön muutostarpeista. Arviomuistiossa esitellään taksimarkkinoiden ja sitä koskevan sääntelyn nykytilaa ja siinä tunnistettuja ongelmia sekä esitetään erilaisia muutosehdotuksia. Arviomuistio toimii osana hallitusohjelman takseja koskevan lainsäädäntöhankkeen esivalmistelua.
Taksilainsäädäntöä on edelleen tarpeen korjata ja uudistaa. Kannatamme lakihankkeen tavoitteita, jotka ovat hallitusohjelman mukaan kuluttajien luottamuksen vahvistaminen taksiliikenteeseen, taksien saatavuuden edistäminen, eri asiakasryhmien huomioiminen koko maassa ja taksiliikenteen tehostaminen.
Yleisenä kommenttina toteamme, että jatkovalmistelussa tulee muutosehdotuksien toteutusta ja vaikutuksia arvioida paitsi yksittäisten muutosten osalta myös kokonaisuutena. Vaikutukset valvontaan ja harmaan talouden torjuntaan ovat tärkeitä, mutta myös vaikutukset taksiyritysten ja kuljettajien (ml. osa-aikaiset) toimintaan ja kustannuksiin. Tulee välttää sääntelyä, joka on liian poissulkevaa ja joka nostaa alalle tulon kynnystä kohtuuttomasti ja heikentää taksien ja kuljettajien saatavuutta.
Pidämme hyvänä sitä, että ajoluvan edellytyksiä tiukennetaan suhteessa mainittuihin rikoksiin.
Taksinkuljettajan ajolupaa ei voida lain mukaan myöntää, mikäli hakija on syyllistynyt mm. seksuaalirikoksiin. Toisaalta laki ei anna poliisille mahdollisuutta ajoluvan kokonaan peruuttamiseen esimerkiksi törkeän seksuaalirikoksen takia tai toistuvassa rattijuopumuksessa. Jatkovalmistelussa tulee harkita tämän mahdollistamista.
Myös viranomaisten tiedonvaihtoa tulisi tehostaa. Nyt viranomainen ei saa välittää tietoa siitä, että kuljettaja on syyllistynyt lapsiin kohdistuvaan seksuaalirikokseen koulukuljetuksia tilaavalle kunnalle kuten ei myöskään kuljettajan työnantajana toimivalle välitysyhtiölle.
Myös kuljettajan rikostaustan tarkistamisessa julkisissa hankinnoissa on täsmennystarpeita. Laki (504/2002) velvoittaa työnantajan huolehtimaan lasten kanssa työskentelevien kuljettajien rikostaustan selvittämisestä. Kunnat edellyttävät hankinnoissaan, että työnantaja huolehtii kuljettajien (myös tilapäisten kuljettajien ja alihankkijoiden) rikostaustan selvittämisestä. Tulee ratkaista, miten rikostausta selvitetään yhden henkilön yrityksissä, sillä nämä jäävät nyt tarkistamatta. Tulisi pohtia, voisiko esimerkiksi kunnalla olla palvelun tilaajana oikeus näissä tapauksissa tarkistaa kuljettajan rikosrekisteriote.
Kannatamme pakollista koulutusta, sillä sen avulla kuljettajien osaamista ja palvelun laatua voidaan parantaa.
Erityisryhmien kuljettajakoulutus voisi muodostaa pohjan pakolliselle koulutukselle tai ainakin sen keskeisiä osioita tulisi sisällyttää siihen. Keskeisiä osioita ovat esimerkiksi pyörätuolin kiinnittäminen kuljetuksen ajaksi ja vammaisen henkilön taksiin avustaminen. Pakollisessa koulutuksessa voitaisiin hyväksilukea kuljettajan suorittama erityisryhmien kuljettajakoulutus.
Pakollisen koulutukseen tulisi myös sisällyttää osio kuljettajien käyttäytymisetiketistä toisia yrityksiä kohtaan julkisilla taksiasemilla. Nyt ongelmana joissakin isoissa solmukohdissa on, että kilpailevan yrityksen toimintaa koitetaan estää esimerkiksi etuilemalla ja kiilaamalla ja jopa käyttäytymällä aggressiivisesti.
Kannatamme näitä rikostuomioita hyvämaineisuuden esteeksi.
Kannatamme koulutusorganisaatioiden ja koulutuksesta vastaavien henkilöiden kelpoisuusvaatimusten lisäämistä ja valvonnan tehostamista, jotta arviomuistiossa esille tuotuja epäkohtia voidaan ehkäistä.
Matkustajien tiedonsaantia ja turvallisuutta voisi edistää julkisesti saatavilla olevan tiedon laajentaminen taksiliikenteen harjoittajista siten, että Traficomin palvelusta olisi mahdollista tehdä hakuja myös ajoneuvon rekisteritunnuksen perusteella. Tämä edellyttäisi, että ajoneuvon tiedot olisi yhdistetty taksiyrittäjän liikenneluvan tietoihin.
Kannatamme sitä, että puutteellisesta taksivalaisimesta ja hinnaston puuttumisesta tai sen epäselvästä hintojen esittämisestä voitaisiin määrätä liikennevirhemaksu. Yhtenäinen taksivalo parantaisi asiakkaiden mahdollisuuksia tunnistaa taksi.
Taksialan valvonnassa tulisi kiinnittää huomiota myös kuljettajien käyttäytymiseen kilpailevien yritysten kuljettajia kohtaan sellaisilla taksiasemilla, joilla asiassa on todettu erityisiä ongelmia.
Taksamittarisääntelyä tulee jatkotyössä arvioida huolellisesti. Arviomuistion perusteella näyttää siltä, että taksamittarin pakollisuuteen liittyy vastakkaisia näkökohtia, vaikka harmaan talouden torjuntaa se helpottaisi. Taksamittari on luotettava, kun matkan hinta perustuu matkan aikana tapahtuvaan mittaamiseen. Taksamittarin pakollisuus kuitenkin rajoittaisi erilaisten hinnoittelumallien ja digitaalisten sovellusten käyttöä.
Taksamittarin pakollisuus nostaisi alalle tulon tai alalla toimimisen kustannuksia, jolloin se voisi heikentää palveluiden saatavuutta.
Pilvipohjainen tiedonvaihtojärjestelmä voisi olla hyödyllinen, jos se onnistutaan rakentamaan, mutta kehittämistyö tarvitsee aikaa ja resursseja.
Haja-asutusalueilla ja pienillä paikkakunnilla tulee olla mahdollisuus sopia ajovuoroista, jotta voidaan parantaa taksipalveluiden saatavuutta. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulisi täsmentää ohjeidensa tulkintaa sen osalta, miten ajovuoroista voidaan sopia hiljaisilla alueilla ja hiljaisina aikoina, kun palvelutarjontaa ja kilpailua on vähän. Tulisi luoda mahdollisimman selkeät pelisäännöt sille, miten yritykset voivat sopia päivystyksen ajovuoroista ja millä ehdoin välityskeskus voi asiassa toimia esim. yöpäivystyksen osalta.
Päivystyksen tilaaminen esim. kunnan toimesta on pidemmän päälle kallis ratkaisu, eikä taksin saatavuuden parantamista voi sen varaan laskea.
Julkisesti tuetun päivystyksen hankkimista ei tule jättää kuntien ja hyvinvointialueiden harteille. Valtiolla on lainsäätäjänä oma vastuunsa taksipalveluiden keskittymisestä ja harvenemisesta ja myös valtion tulee tarvittavan päivystyksen hankintaa tukea.
Julkisesti hankittujen kuljetusten tietopohjaa, koordinaatiota ja yhteistyötä tulee tehostaa. Perustana ja edistysaskeleena olisi hyvinvointialueiden ja Kelan kuljetusten yhteenkoordinointi, mikä edellyttää yhteistä asiakasprofilointia ja välitysalustaa. Kunnilla tulisi olla mahdollisuus liittyä samaan välitysalustaan omien kuljetushankintojensa osalta. Nykyinen tilanne, jossa julkiset hankkijat kilpailevat hankinnoillaan samasta saatavilla olevasta kalustosta haja-asutusalueilla, ei ole kestävä.
Onko arviomuistioissa nostetut mahdolliset vaikutukset muutosehdotuksiin oikeansuuntaisia? Kun jatkovalmistelussa arvioidaan vaikutuksia tarkemmin, olisiko vaikutuksia syytä täydentää joillain näkökulmilla?
Säädöshankkeen jatkovalmistelussa tulee muutosehdotuksien toteutusta ja vaikutuksia arvioida paitsi yksittäisten muutosten osalta myös kokonaisuutena. Vaikutukset valvontaan ja harmaan talouden torjuntaan ovat tärkeitä, mutta myös vaikutukset taksiyritysten ja kuljettajien (ml. osa-aikaiset) toimintaan ja kustannuksiin. Tulee välttää sääntelyä, joka on liian poissulkevaa ja joka nostaa alalle tulon kynnystä kohtuuttomasti ja heikentää taksien ja kuljettajien saatavuutta.
Onko arviomuistion nykytilan kuvausta koskevat osiot oikeansuuntaisia ja riittävän kattavia? Olisiko nykytilan kuvausta syytä täydentää joillain näkökulmilla tai tarpeellisilla tiedoilla?
Arviomuistion nykytilan kuvauksessa tulisi olla täsmällisempi arvio taksipalveluiden alueellisesta saatavuudesta eri puolilla Suomea.
Arviomuistiossa esitetyt toimet eivät juurikaan vastaa taksien saatavuusongelmiin pienemmissä keskuksissa ja harvaan asutuilla alueilla.
SUOMEN KUNTALIITTO
Miira Riipinen Johanna Vilkuna
Johtaja, Yhdyskunta ja ympäristö Kehittämispäällikkö
Jokainen meistä käyttää joka päivä kuntapalveluja, vaikka ei ehkä sitä tule edes ajatelleeksi.
Webcast-sarjamme tarjoaa kuntajuridiikan näkökulmia ajankohtaisiin teemoihin.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.