Hallituksen esitys väylälakien muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa muutoksia rata- ja maantielakeihin. Muutosten tavoitteena on päivittää sääntelyä vastaamaan nykyisiä tarpeita, kuten muuttunutta turvallisuusympäristöä, suuria raidehankkeita, väylänpidon käytäntöjä sekä EU:n TEN-T-asetuksen vaatimuksia.

Kuntaliitto on vastannut lausuntopalvelussa seuraavasti:

Yleiset huomiot hallituksen esitysluonnoksesta

Hallituksen esityksen lausuntoaika osuu kesäkaudelle, jolloin kuntien päätöksentekoelimet eivät pääsääntöisesti kokoonnu. Tämä vaikeuttaa kuntien mahdollisuuksia muodostaa ja käsitellä kantaansa asianmukaisesti. Ajankohta on erityisen haastava, koska lakiluonnos sisältää myös merkittäviä linjauksia eikä pelkästään teknisluonteisia muutoksia.

Huomiot ehdotuksista koskien kolmansien maiden yritysten hankeosallistumista koskevaa riskienhallintaa

On myönteistä, että lainsäädännössä kiinnitetään huomiota kolmansien maiden yritysten hankeosallistumiseen liittyviin riskeihin ja samalla lisätään tietoisuutta asian merkityksestä. Lakiluonnoksesta jää kuitenkin epäselväksi infrastruktuurin haltijoiden konkreettiset tehtävät sekä tarjolla oleva neuvontatuki näiden tehtävien toteuttamiseen. Kuntaliitto katsoo, että pykälän velvoitteet tulee peilata suhteessa hankintalainsäädäntöön ja hankintamenettelyiden vaiheisiin. 

Pykälämuotoilun ja esitöiden perusteella vaikuttaa siltä, että infrastruktuurin haltijoiden tulisi yhtäältä ennen hanketta laatia riskiarvio turvallisuusnäkökohdista. On epäselvää, mikä tämän riskiarvion ja Väyläviraston ja elinvoimakeskuksen laatiman riskiarvion ero tai yhteys on. 

Toiseksi vaikuttaisi siltä, että infrastruktuurin haltijoiden tulisi selvittää toimittajayritysten taustat. Kaikki julkiset hankintayksiköt selvittävät hankintalainkin nojalla tarjoajayritysten taustoja melko laajasti jo nyt. Mikäli esitetty sääntely muuttaa tai lisää tätä soveltuvuusedellytysten selvittämistä, soveltuvien pakotetarkistusten lisäksi, tulisi nämä uudet yritystaustojen selvitykset asettaa selviksi velvoitteiksi. Tältä osin olisi kuitenkin olennaista tarkistaa, ovatko lisäselvitykset tarpeen nykyisten velvoitteiden lisäksi turhan hallinnollisen taakan välttämiseksi. Lisäksi tällaisten velvoitteiden tueksi TEN-T-verkon infrastruktuurin haltijoiden tulee saada riittävät ja luotettavat tiedot yritysten taustoista, ja tätä tulee tukea riittävällä lainsäädännöllä. 

Kolmanneksi vaikuttaisi siltä, että lainsäätäjän tarkoituksena on, että hankintayksiköt sisällyttävät hankintailmoitusten liitteenä oleviin sopimusluonnoksiinsa sekä lopullisiin hankintasopimuksiin irtisanomisehtoja tarjoajien taustatarkistuksiin reagoimiseksi. Tällaisten sopimusehtojen sisällyttäminen hankintoihin on mahdollista, mutta edellytyksenä on selvyys, mihin asioihin hankintayksiköiden tulisi reagoida.

Kuntaliitto pitää siksi tärkeänä, että sääntelyn suhde hankintalainsäädäntöön selkeytetään. Esityksestä tulisi käydä yksiselitteisesti ilmi, mitä uusia velvoitteita riskiarviointi, yritystaustojen selvittäminen ja sopimusehdot tuovat nykyisten hankintalain mukaisten velvoitteiden lisäksi.

Huomiot kansallista turvallisuutta sekä häiriötilanteita koskevista ehdotuksista

Hallituksen esityksessä korostetaan liikenneverkon roolia kriittisenä infrastruktuurina, mikä on kannatettavaa. Kansallinen turvallisuus nostetaan lakiluonnoksessa osaksi väylänpidon tavoitteita. Radanpidon ja tienpidon yleisiä vaatimuksia täydennetään siten, että kansallinen turvallisuus, maanpuolustus ja huoltovarmuus on otettava huomioon väylien kehittämisessä, kunnossapidossa ja investoinneissa. Esityksen mukaan kyse on pitkälti nykyisen käytännön kirjaamisesta lakiin. 

Rataverkon haltija voisi jatkossa rajoittaa tai keskeyttää liikennettä jo ennakoivasti turvallisuus- tai ratavaurioriskin perusteella, eikä vasta sitten, kun rata on jo vaurioitunut tai liikennöinti on muuttunut vaaralliseksi.

Kuntaliitto katsoo, että väylälainsäädäntöä tulee tarkastella ja kehittää edelleen muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön näkökulmasta. Nyt ehdotetut muutokset vahvistavat toimivaltuuksia häiriötilanteissa, mutta ne eivät mahdollista kansallisen turvallisuuden, huoltovarmuuden tai sotilaallisen liikkuvuuden kannalta välttämättömien väylähankkeiden tavanomaista nopeampaa toteuttamista kiireellisissä tilanteissa. 

Kuntaliitto pitää tarpeellisena arvioida mahdollisuutta ottaa käyttöön poikkeusoloihin ja vakaviin häiriötilanteisiin soveltuvia kevennettyjä tai nopeutettuja suunnittelu- ja hyväksymismenettelyjä. Tarkastelu olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen valmistuttua, jolloin väylä-, alueidenkäyttö- ja yhdyskuntarakentamista koskevaa sääntelyä voidaan arvioida kokonaisuutena.

Huomiot yksityisraiteita koskevista ehdotuksista

Hallituksen esitys ratalain muuttamiseksi perustuu ratahankeyhtiöiden osalta lähtökohtaan, että niiden radat ovat suunnitteluvaiheessa yksityisraiteita, ja esityksessä luodaan sääntelykehys sille, että ne ovat yksityisraiteita myös valmistumisensa jälkeen. Lakiluonnos ei kuitenkaan estä sitä, että ratojen valmistuttua niiden omistuksesta ja hallinnasta päätettäisiin poliittisesti ja sopimusteitse toisin ja radat siirrettäisiin osaksi valtion rataverkkoa. Jos näin ei tehdä, radat ovat jatkossakin yksityisraiteita. Esityksessä ei tuoda selkeästi esille sitä vaihtoehtoa, että radat siirtyisivät osaksi valtion verkkoa. Lakiluonnoksessa hankeyhtiöt määritellään radan haltijoiksi.

Kuntaliitto korostaa vahvasti, että tässä vaiheessa lain valmistelussa tulee keskittyä vain niihin lainsäädännön muutoksiin ja täsmennyksiin, jotka ovat välttämättömiä ratojen suunnittelun ja rakentamisen toteuttamiseksi. Lakiluonnoksessa ennakoidaan liian pitkälle ratojen tulevaa omistajuus- ja hallintamallia. 

Esityksen vaikutusarvioinnista puuttuu tarkastelu hankeyhtiöiden omistamien ja kunnossapitämien yksityisraiteiden vaikutuksista valtakunnallisen henkilöliikenteen rataverkon kokonaisuuteen. Arvioimatta jää mm. se, miten tällainen malli vaikuttaisi rataverkon tehokkaaseen ylläpitoon, kunnossapitoon ja verkon kokonaisohjaukseen, ml. raidekapasiteetin jako. Esityksessä ei myöskään tarkastella, millaiselle rahoitus- ja tulopohjalle uusien rataverkon haltijoiden radanpito perustuisi tai millaisia uusia organisatorisia rakenteita tehtävän hoitaminen edellyttäisi. 

Nykyiset ratahankeyhtiöt on perustettu suunnittelemaan uudet ratayhteydet rakentamisvalmiuteen asti. Länsiradan rakentamisvaiheen osakassopimuksessa on kirjaus, jonka mukaan hankeyhtiön rakentama omaisuus siirretään osaksi Väyläviraston hallinnoimaa valtion rataverkkoa ilman valtion erillistä vastiketta. Tätä ei ole huomioitu lakiesityksessä. Ratojen omistuksen ja hallinnan tulee noudattaa kuntien ja valtion välisiä sopimuksia.

Käynnissä oleva hankeyhtiöiden ratojen suunnittelu tehdään Väyläviraston ohjeiden sekä turvallisuus- ja teknisten vaatimusten mukaisesti. Suunnitteluratkaisut tulevat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin tarkasteltaviksi yleis- ja ratasuunnitelmien hyväksymiskäsittelyssä. Hankeyhtiöiden suunnittelemat rataosuudet eivät muodosta itsenäisiä liikennejärjestelmiä, vaan ne suunnitellaan ja toteutetaan osaksi valtakunnallista rataverkkoa, jossa yksittäisen rataosuuden toimivuus vaikuttaa koko järjestelmän suorituskykyyn. Hankeyhtiöt eivät kehitä erillistä infrastruktuuria omien standardiensa pohjalta, vaan valtion rataverkkoon integroituvia rataosia.

Kuntaliiton näkemyksen mukaan näin ollen hankeyhtiöiden suunnittelemien ratojen tulee valmistuttuaan olla osa valtakunnallista rataverkkoa, jonka omistuksesta, kunnossapidosta ja kehittämisestä vastaa valtio. Suomeen ei tule luoda rataverkon omistuksen ja vastuiden pirstoutumiseen perustuvaa mallia. Henkilöjunaliikennettä palvelevan rataverkon tulee olla yhden omistajan ja hallinnoijan vastuulla, jotta verkkoa voidaan suunnitella, ylläpitää ja kehittää yhtenäisenä kokonaisuutena. Väyläviraston tehtävänä tulee olla jatkossakin vastata koko rataverkon toimivuudesta, kehittämisestä ja pitkäjänteisestä ylläpidosta, vaikka uusien raideyhteyksien suunnittelussa ja toteuttamisessa käytettäisiin hankeyhtiömallia.

Huomiot tutkimusoikeussääntelystä ja muista väyläsuunnitteluun liittyvistä ehdotuksista

Lakiluonnoksessa tutkimusoikeuskysymystä on tarkasteltu lähinnä Lentoradan, Länsiradan ja Itäradan kaltaisten suurhankkeiden näkökulmasta, mutta nyt esitetty sääntely laajenisi kaikkiin yksityisraiteisiin.

Nykyisin yksityisraiteen haltija saa tutkimusoikeuden käytännössä suoraan lain nojalla. Esityksen mukaan yksityisraiteen haltijan olisi toisen maalla jatkossa haettava tutkimuslupa Maanmittauslaitokselta lunastuslain tapaan. Näin on haluttu vahvistaa maanomistajien oikeusturvaa mutta samalla ratkaisu lisää ratahankeyhtiöiden ja muiden yksityisraiteen haltijoiden hallinnollista taakkaa. Väylävirastolla säilyisi valtion rataverkon hankkeissa suoraan lakiin perustuva tutkimusoikeus.

Huomautamme, että myös kaupungit ja kunnat ovat keskeinen yksityisraiteiden omistajaryhmä teollisuuden ja satamien ohella. Kuntien omistamilla raiteilla on merkitystä erityisesti teollisuuden, satamien ja logistiikka-alueiden saavutettavuuden sekä huoltovarmuuden kannalta.

Kuntaliitto esittää, että lakiluonnoksessa (9 b §, 21 b §) palautetaan kunnalle yksityisraiteen omistajana lakiin perustuva tutkimusoikeus toisen maalla. Ratkaisu vastaisi tällöin myös hallituksen esitystä uudeksi alueidenkäyttölaiksi (HE 70/2026 vp), jonka 122 §:n mukaan viranomaisella on oikeus tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia toisen alueella.

Huomiot salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevista ehdotuksista

Esityksessä ehdotetaan, että Väylävirasto ja elinvoimakeskus voisivat luovuttaa nykyistä selkeämmin salassa pidettäviä väyläinfrastruktuuria koskevia tietoja niille toimijoille, jotka tarvitsevat niitä välttämättä muun infrastruktuurin suunnittelussa, rakentamisessa tai ylläpidossa. Esityksen mukainen salassa pidettävien väyläinfrastruktuuritietojen luovuttaminen perustuu ratalakiin lisättävään 87 a §:ään sekä liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 101 a §:ään. 

Kuntaliitto pitää kannatettavana, että salassa pidettävien väyläinfrastruktuuria koskevien tietojen luovuttamisedellytyksiä täsmennetään. Muutos tukee energia-, tele-, vesihuolto- ja muiden infrastruktuurihankkeiden suunnittelua ja toteutusta sekä vähentää tietojen saantiin liittyviä hallinnollisia epäselvyyksiä.

Huomiot maantielosseja koskevista ehdotuksista

Kuntaliitto kannattaa liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 6 §:ään esitettyjä maantielosseja koskevia muutoksia. Esitetyt muutokset ajantasaistavat sääntelyä, parantavat liikenneturvallisuutta ja mahdollistavat teknologianeutraalisti uusien ohjausratkaisujen hyödyntämisen.

Muut huomiot

Ratasuunnitelma ja asemakaava

Yksi merkittävä lakiluonnoksen esittämä muutos koskee ratalain 14 §:ää (Ratasuunnitelma), jossa pykälää muutettaisiin siten, että ratasuunnitelman laatiminen ei olisi tarpeen, jos hanke sijoittuu asemakaava-alueelle ja rautatien sijainti ja sen vaikutukset ovat jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa. Esityksessä viitataan siihen, että jo nykyisin yleissuunnitelma on mahdollista jättää laatimatta, jos hankkeen vaikutukset ole vähäiset taikka rautatiealueen sijainti ja sen vaikutukset ole jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa.

Huomautamme, että yleissuunnitelma osoittaa radan periaatteellisen sijainnin ja vaikutukset, kun taas ratasuunnitelma määrittää tarkasti, mitä rakennetaan, mille alueille ja mitä vaikutuksia siitä aiheutuu yksittäisille kiinteistöille. Toisaalta asemakaavan ja ratasuunnitelman sisältövaatimukset ovat pikemminkin toisiaan täydentäviä kuin päällekkäisiä. Asemakaavan sisältövaatimukset kohdistuvat ensisijaisesti alueiden käytön kokonaisjärjestelyyn. Ratasuunnitelma kertoo täsmällisesti, miten rautatie rakennetaan kyseiselle alueelle. 

Näin ollen kahden erilaisen suunnitteluvälineen osittainen yhdistäminen ei ole sisällöllisesti ongelmatonta, vaan edellyttäisi perusteellisempaa valmistelua ja vaikutusten arviointia. Samalla olisi ratkaistava mm. menettelyihin, toimivaltaan, vastuisiin, päätöksentekoon ja voimassaoloon liittyvät kysymykset.

Esitämmekin, ettei ehdotettua muutosta viedä tässä yhteydessä eteenpäin. Mikäli asiaan myöhemmin palataan, tulisi tarkastelu tehdä vasta maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen valmistuttua, jolloin myös alueidenkäytön ja liikenneväylien suunnittelua koskevaa sääntelyä voidaan arvioida kokonaisuutena.

Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa 14 §:ään esitettyyn muutokseen, että ratasuunnittelu on mahdollista käynnistää erityisestä syystä ennen yleissuunnitelman hyväksymistä. Esityksen mukaan tämän tulisi tapahtua aikaisintaan sen jälkeen, kun yleissuunnitelman nähtävilläoloaika on päättynyt. Muutos voi edistää hankkeiden tarkoituksenmukaista valmistelua edellyttäen, että yleissuunnitelman ohjausvaikutus säilyy. Erityinen syy voisi esityksen mukaan liittyä esimerkiksi hankkeen erityiseen kiireellisyyteen jonkin merkittävän puutteen korjaamiseksi.

Kiinteistökohtainen meluntorjunta

Esityksessä ehdotetaan ratalain 15 §:n täydentämistä siten, että ratasuunnitelmassa voitaisiin osoittaa radan rakentamisen tai rautatieliikenteen haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi tarvittavia toimenpiteitä myös rautatiealueen ulkopuolelle kiinteistönomistajan suostumuksella. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi rakennusten ääneneristävyyttä parantavat ratkaisut tai muut kiinteistöllä toteutettavat meluntorjuntarakenteet. Kiinteistökohtaiset meluntorjuntatoimet edellyttäisivät aina kiinteistönomistajan suostumusta ja sopimusta niiden toteuttamisesta. Ensisijaisia meluntorjuntakeinoja olisivat edelleen väylän ja maankäytön suunnitteluratkaisut sekä väylän läheisyyteen toteutettavat perinteiset meluntorjuntarakenteet. Kiinteistökohtaisia toimia voitaisiin käyttää tilanteissa, joissa muut ratkaisut ovat tehottomia, teknisesti vaikeita toteuttaa, kustannuksiin nähden kohtuuttomia tai joissa liikenteen haitat ovat jo olemassa. 

Kuntaliitto toteaa, että kiinteistökohtaisilla meluntorjuntaratkaisuilla ei välttämättä pystytä vähentämään melua riittävästi. Kiinteistökohtaisten meluntorjuntarakenteiden vaikuttavuus ja sen edellyttämät tekniset vaatimukset tulisi pystyä varmistamaan etukäteen.

Lakiesityksessä tulee huomioida se, että mikäli kiinteistökohtaisia meluntorjuntarakenteita haluttaisiin sijoittaa kunnan omistamalle maalle tai yksityisille kiinteistöille, tulisi sijoittamisen suunnittelu tehdä yhdessä kunnan kanssa siten, että meluntorjuntarakenteilla ei aiheutettaisi haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueidenkäytön muulle järjestämiselle eikä sijoittaminen tapahtuisi lainvoimaisen kaavan vastaisesti.

Kuntaliitto toteaa, että hallituksen esitys tulee käsitellä kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa ennen valtioneuvoston esityksen antamista eduskunnalle.  

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirjo Sirén                                                                      Johanna Vilkuna
johtaja, Yhdyskunta ja ympäristö                                    kehittämispäällikkö