Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Suomen ennallistamissuunnitelmaksi (virkaversio). Lausuntomateriaali koostuu lausuntosaatteesta ja sen liitteenä olevasta suunnitelmaluonnoksen koosteesta.
Kuntaliitto toteaa, että koska kyseessä on melko alustava luonnos eikä materiaaliin ole sisällytetty EU:n yhteistä ennallistamissuunnitelman lomakepohjaa tai liitteitä, ei suunnitelmaa ole mahdollista kaikilta osin kommentoida yksityiskohtaisesti. Kuntaliitto huomauttaa myös, että keskikesään sijoittuva lausuntoaika on kunnille erityisen hankala.
Kuntaliitto pitää myönteisenä luonnon tilan parantamista ja ennallistamista. Ennallistamissuunnitelman mukaisilla toimilla voidaan edistää tavoitetta luontokadon pysäyttämisestä, mikäli toimet ovat riittävän kunnianhimoisia ja vaikuttavia. Useat kunnat toteuttavat alueillaan ennallistamistoimia osana ilmasto- ja luontotyötään valtion rahoituksen ja tavoitetasojen heikennyttyäkin.
Ennallistamissuunnitelman lausuntosaatteen, pohjautuen muun muassa hallitusohjelmatavoitteisiin ja useisiin suunnitelmaan kytkeytyviin strategioihin, kirjauksissa on tavoitteiden saavuttamisen kannalta osin epäjohdonmukaisuuksia. Metsien osalta tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden lisäämistä, mikä on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä ja tarpeellisimmista biodiversiteetti- ja hiilensidontatoimista, mutta samaan aikaan metsien käyttöä ei rajoiteta. Alueilta odotetaan samanaikaisesti taloudellista tuottoa ja luonnon monimuotoisuuden parantumista. Turvepeltojen käyttöä jatketaan.
Käynnissä olevan ilmasto- ja luontokatokriisin seurauksena on kesällä 2026 Euroopassa menehtynyt yli 10 000 ihmistä kuumuuden vaikutuksesta, ja helleaallot on Suomessakin tunnistettu merkittäväksi kansanterveydelliseksi riskitekijäksi. Luonnon tilan parantaminen on välttämätöntä ja kiireellistä, mutta se ei toteudu entisen kaltaisia, riittämättömiä tai jopa haitallisia toimia jatkamalla. Tämän tulisi näkyä myös ennallistamissuunnitelman sisällöissä. Luontoa ja ennallistamista tulee lisäksi arvioida ja toimia toteuttaa yhtenäisenä kokonaisuutena; ennallistamissuunnitelman toimenpiteitä ja niistä saatavia hyötyjä rapauttavat erilliset lajien ja elinympäristöjen suojelua ja kantoja heikentävät päätökset.
Ennallistamissuunnitelmalla ei ehdotetun luonnonsuojelulain 13 a §:n mukaan ole vaikutusta yksityisten maanomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Luonnonsuojelulain 13 a §:n mukaan myöskään ennallistamisasetuksen 15 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetuissa kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan sisältyvissä viitteellisissä kartoissa ei osoiteta ennallistamistoimenpiteitä yksityisomistuksessa oleville maa-alueille. Ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 11/2026 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa viitataan yksityisten maanomistajien lisäksi valtio-omisteisiin alueisiin ja liikelaitoksiin. Valtion omistamia maa-alueita voidaan osoittaa viitteellisissä kartoissa ilman, että on kysymys omistusoikeuden suojelun vaarantumisesta. Kuntien osalta asia jää epäselväksi: rinnastetaanko myös kunnat tässä yhteydessä yksityisiin maanomistajiin, vai katsotaanko kuntien omistamille alueille voitavan osoittaa vastaavia ennallistamistoimenpiteitä, kuin valtion omistamille alueille voidaan osoittaa. Ennallistamissuunnitelmaluonnoksessa todetaan myös Natura 2000 -alueiden osalta, että toimeenpano pelkästään Natura-alueilla ja muilla suojelualueilla ei yksin riitä artikla 4.1 mukaisen ennallistamistavoitteen saavuttamiseksi vuonna 2030, ja toimenpiteiden määrää on kasvatettava myös suojelualueiden ulkopuolella.
Asia on kuntien kannalta merkityksellinen ja sitä tulee selventää. Kuntaliitto katsoo, että tässä asiassa kunnat tulee rinnastaa yksityisiin maanomistajiin sekä kohdella kuntia ja muita maanomistajia tasavertaisesti. Mikäli liitekartoilla kuitenkin osoitettaisiin ennallistamistoimia kuntien omistamille alueille, tulee kunnilla olla mahdollisuus vaikuttaa alueiden määrittelyyn. Ennallistamisasetuksen toimivalta ei koske kuntien kaavoitusta, eikä alueiden määrittelyllä voi vaikeuttaa kuntien yleis- tai asemakaavojen laadintaa tai toteutusta. Kuitenkin on ilmeistä, että kaavoituksellisia keinoja on tosiasiassa käytettävä, mikäli Suomi haluaa pystyä täyttämään EU-lainsäädännöstä johtuvat velvoitteensa.
Lisäksi on huomioitava, että artikla 8:n mukaiset kaupunkiekosysteemialueet muodostavat omanlaisensa kokonaisuuden, joiden UCC-alueet määritellään Euroopan komission kaupunki- ja taaja-asutusalueita koskevien luokitusten mukaisesti. Kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa vain UCC-alueeseen mahdollisesti kytkeytyvän lähialueen määrään ja sijaintiin. Kaupunkiekosysteemialueiden osalta tuleekin määritellä selkeästi, kenen omistamille alueille ennallistamissuunnitelman mukaisia kaupunkien viherryttämistoimia voidaan osoittaa, mikäli myös näiden alueiden osalta sovellettaisiin lausuntosaatteen kirjausta siitä, ettei kansallisella ennallistamissuunnitelmalla ole vaikutusta yksityisten maanomistajien oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Kaupunkivihreän ja latvuspeiton kasvattaminen vain kuntien omistamilla kohteilla kaupunkiekosysteemialueilla ei ole realistista. Riippuen kunnan maanomistusoloista, voi merkittävä osa kaupunkiekosysteemialueesta sijaita yksityisomisteisilla kiinteistöillä. Kuntien kannalta asiaa hankaloittaa lisäksi se, että toimenpiteistä linjattaessa ei ole tiedossa, miten paljon kaupunkivihreää ja latvuspeittoa tulee kaupunkiympäristöissä lisätä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan myös kaupunkivihreän laadullisten tekijöiden sisällyttämistä tyydyttävien tasojen määrittelyyn on perusteltua esittää EU-komissiolle.
Viranomaisiin kohdistuvien vaikutusten osalta kuntien viranomaisten työmäärä ja kustannukset on tunnistettu maininnanomaisesti, mutta varsinaista arviointia tai artiklakohtaista erittelyä ei ole tehty. Ministeriöille on esitetty resurssitarpeita. Kuntaliitto huomauttaa, että ennallistamissuunnitelma tulee vaikuttamaan kuntien eri toimijoihin niin suunnittelu-, lupa- kuin toteutusprosesseissa, joten kuntien ja kuntien viranomaisten velvoitteet tulee myös tunnistaa tarkemmin sekä arvioida kuntien viranomaisille aiheutuvien tehtävien määrä ja vaikutukset resurssitarpeisiin.
Luontotyyppien ja lajien tilan parantamisen osalta suunnitelmaluonnos on vaikeasti kommentoitavissa keskeisten luontotyyppien, kuten boreaalisten luonnonmetsien puuttuessa suunnitelmasta. Neljän yleisimmän suoluontotyypin osalta ennallistamissuunnitelmaluonnoksessa ehdotetaan ennallistettavan pinta-alan tavoitteeksi vuoteen 2050 mennessä vain 30 % ennallistamisasetuksen mukaisesta 90 % tavoitteesta. Kuntaliitto katsoo, että ennallistamistoimien rahoitukseen tässä vaiheessa liittyvien epävarmuuksien takia ennallistamisasetuksen tavoitetta pienempi kansallinen tavoite näiden neljän suoluontotyypin osalta voi olla tarkoituksenmukainen, mutta ennallistettavan pinta-alan osuutta on silti perusteltua jatkossa yrittää kasvattaa lähemmäs ennallistamisasetuksen tavoitteita. Soiden ennallistamista on jo tehty jonkin verran, ja suhteellisen pienilläkin toimilla voidaan edistää suoluonnon elpymistä. Lisäksi toimia tulisi kohdentaa kyseisten suoluontotyyppien tilan edelleen heikkenemisen estämiseen, jota voi tapahtua esimerkiksi kunnostusojitusten kautta.
Kuntaliitto pitää myönteisenä, että kunnat ovat itse voineet määritellä kaupunkiekosysteemialueidensa rajaustavan. Suomalaiset kaupungit ovat lähtökohtaisesti hyvin vehreitä verrattuna eurooppalaiseen tasoon (kaikissa Suomen artikla 8:n mukaisissa kaupunkiympäristökunnissa sovelletaan no net loss -poikkeusta), mikä yhdessä kuntien erilaisuus esimerkiksi kasvutavoitteiden suhteen tulee tuoda esille EU-komissiolle tyydyttävien tasojen määrittelyn valmistelussa.
Ennallistamissuunnitelmaluonnoksen mukaan Suomi esittää ennallistamissuunnitelmassa kaikki poistettavaksi esitettävät esteet (yht. 157 kpl) tarkkoina sijaintietoina. Näiden osalta ei suunnitelmasta käy ilmi, sijaitsevatko poistettaviksi suunnitellut esteet valtion omistamilla alueilla, ja onko jatkossa tarkoitus myös kohdentaa toimia tai kannusteita myös kuntaomisteisten esteiden poistolle. Kuntaliitto toteaa, että kunnilla tulee olla mahdollisuus saada rahoitusta jokiesteiden poistosta niille mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin.
Huolimatta Suomen pölyttäjäkantojen paremmasta tilanteesta verrattuna joihinkin muihin Euroopan maihin, myös Suomessa pölyttäjiä uhkaavat muun muassa kasvinsuojeluaineet, elinympäristöjen heikkeneminen ja luontaisten ravintokasvien taantuminen, vieraslajit sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset.
Ennallistamissuunnitelmassa tulisi esittää laajemmin mahdollisuuksia turvepeltojen vettämistä koskien. Aktiivisessa ruuantuotannossa olevia peltoja ei luonnoksen mukaan aiota vettää, millä on merkitystä erityisesti viljelijöiden näkökulmasta. Sen sijaan esimerkiksi kunnilla voi olla omistuksessaan pelto- tai muita asetuksen tarkoittamia turvemaita, joiden vettämiseen kunnissa voi vapaaehtoisesti olla kiinnostusta osana kuntien ilmasto- ja luontotyötä.
Valittua indikaattoria monimuotoisia maisemapiirteitä omaavista alueista ei ole kuvattu suunnitelmassa.
Heikentämättömyysvelvoitteen kansallista toimeenpanoa valmistellaan erillisessä lakihankkeessa. Kuntaliitto katsoo, että kuntien roolia maanomistajana tulee viimeistään tässä yhteydessä täsmentää. Ennallistamisasetuksen toimivalta ei myöskään ulotu kuntien kaavoitukseen, johon liittyvät rajapinnat on tarpeen tunnistaa ja tuoda esille selkeästi.
Hyvässä tilassa olevien luontotyyppien ja ennallistettujen lajien elinympäristöjen tilan turvaaminen varmistetaan luonnoksen mukaan säätämällä luonnonsuojelulakiin ympäristön käyttöä koskevaa päätöksentekoa ja viranomaismenettelyitä koskeva yleissäännös. Sen mukaan hankkeen tai suunnitelman aiheuttama heikennys
arvioitaisiin osana lupa-arviointia tai suunnitelman hyväksymis- tai vahvistamispäätöstä. Kuntaliitto toteaa, että tästä aiheutuu myös kuntien viranomaisille merkittäviä uusia tehtäviä. Lainsäädäntöhankkeen yhteydessä tuleekin arvioida nämä vaikutukset, viranomaisten uudet resurssi- ja osaamistarpeet sekä valtion ja kunnan viranomaisten välinen yhteistyö esimerkiksi hakemusta koskevan lausuntomenettelyn muodossa.
Luontotyyppi- ja lajitavoitteita tukevia toimia tullaan toteuttamaan Helmi-elinympäristöohjelmaa laajentamalla ja tehostamalla (toimenpide 1). Kunta-Helmi -ohjelman kautta toteutettiin 2020-luvun alkupuolella tehokkaasti lukuisia kuntavetoisia hankkeita, joiden avulla parannettiin tai ennallistettiin luonnon tilaa monella eri luontotyypillä. Kuntaliitto esittää, että Helmi-ohjelmaan palautettaisiin jälleen mahdollisuus myös Kunta-Helmi -hankkeille. Kuntavetoisille hankkeille on usein laaja paikallinen hyväksyntä, jonka lisäksi niissä on voitu lisätä sosiaalista kestävyyttä tarjoamalla työtä paikallisille yrittäjille tai työttömille työnhakijoille. Lisäksi Kunta-Helmi -hankkeissa on tehty yhteistyötä yritysten kanssa, mikä on toivottava kehityssuunta rahoituspohjan laajentamiseksi.
Kunnissa toteutetaan lisäksi kuntayhteistyönä luonto- ja ennallistamishankkeita laaja-alaisten, kuntarajat ylittävien alueiden ja vaikutusten saavuttamiseksi. Tämän toiminnan hyödyntämismahdollisuuksia myös ennallistamissuunnitelman toimenpiteiden toteutuksen osalta (mm. toimenpiteet 1, 2, 11, 13, 14) on suositeltavaa tarkastella yhteistyössä kuntien kanssa.
Toimenpiteessä 7 on ehdotettu yhtenä informaatio-ohjauksen keinona koulutusta ja ohjausta maankäytön suunnittelijoille, jotta luontodirektiivin luontotyypit huomioidaan kaavoituksessa entistä paremmin. Kuntaliitto katsoo, että lähtökohtaisesti koulutuksen lisääminen luontodirektiivin luontotyyppien huomioon ottamiseksi kaavoituksessa on yhteensopivaa alueidenkäyttölain tavoitteiden kanssa. Samalla Kuntaliitto kuitenkin huomauttaa, että ennallistamisasetus lähtökohtaisesti ei välittömästi ulotu kaavoitukseen, eikä kansallista lisää tulisi tässä asiassa olla. Mikäli luontotyyppien aiempaa laajempi huomioon ottaminen kaavoituksessa johtaisi suojelualuevarausten tai muiden maankäyttörajoitusten lisääntymiseen, ei toimista saa aiheutua kunnille taloudellisia seurauksia tai korvausvastuita.
Haitallisten vieraslajieläinten torjunnan (toimenpide 9) osalta tulee määrärahoja kohdentaa neuvontaan ja myös valvontaan sen varmistamiseksi, että haitallisia vieraslajeja tapettaessa noudatetaan eläinsuojelulainsäädäntöä ja toiminta tapahtuu korkeiden eettisten periaatteiden mukaisesti. Asian tiimoilta tulee yhteydenottoja myös kuntien viranomaisille, joka aiheuttaa kunnissa lisätyötä, vaikka toimivalta asiassa ei olisi kunnassa. Vieraslajien torjunnassa tuleekin määrällisten tavoitteiden lisäksi kiinnittää huomio myös toiminnan laatuun, sekä mahdollisesti tarkastella tarpeita säännellä sitä, kenen toimesta ja millaisilla edellytyksillä erityisesti haitallisia nisäkäsvieraslajeja saa tappaa.
Ennallistamissuunnitelmaluonnoksen lausuntosaatteen mukaan ennallistamistoimia ei osoiteta yksityisomisteisille maa-alueille eikä toimia kohdenneta yksityishenkilöiden alueille. Kaupunkiekosysteemien kaupunkivihreää ja latvuspeittoa lisäävissä toimenpiteissä on ohjauskeinona tunnistettu erilaiset kuntien ohjauskeinot, joilla ohjataan rakentamista myös yksityisessä omistuksessa olevilla kaava-alueilla tai tonteilla (mm. toimenpiteet 17 ja 21). Näissä voidaan velvoittaa esimerkiksi säilyttämään tietty tontinosa vihreänä/puustoisena, noudattamaan siniviherkerrointa ja niin edelleen. Kuntaliitto toteaa, että tämän ristiriidan osalta ennallistamissuunnitelmaa tulee selkeyttää. Jatkotyöskentelyssä kaupunkiekosysteemialueilla tehtävien toimien kytkeytyminen muiden asetuksen artikloiden tavoitteisiin tulisi tehdä näkyvämmäksi niiltä osin, kuin toimenpiteet edistävät muiden tavoitteiden saavuttamista erityisesti kaupunkivihreän laatua parantamalla.
Kuntaliitto näkee ongelmallisena toimenpiteen 20 mukaisten fiskaalisten keinojen osalta kiinteistöveroon kytkettävät toimet ja esittää, että sellaisia ei selvitetä ennallistamissuunnitelman osana.
Kuntaliitto korostaa lisäksi, että kuntien ohjauskeinoja koskevissa linjauksissa tulee huomioida kuntien itsemääräämisoikeus ja kuntaryhmien erilaisuus.
Kuntaliitto kannattaa ennallistamissuunnitelmaan kirjattuja pölyttäjästrategian mukaisia toimenpiteitä, joista useita voidaan toteuttaa monen eri osapuolen toimesta. Toimenpiteisiin voisi lisätä viestinnän ja tiedottamisen, jota jo monissa kunnissakin tehdään, jotta yksittäisten ihmisten toimilla voidaan kasvattaa pölyttäjille sopivien ravinto- ja lepokohteiden määrää ja kytkeytyneisyyttä. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden vähentämiseen liittyvään toimenpiteeseen on tarpeen lisätä nykyistä tehokkaampi tiedottaminen kasvinsuojeluaineiden levittämisajankohdan merkityksestä pölyttäjäkannoille, jotta päivällä pölyttäjien lentoaikaan tapahtuva kasvinsuojeluaineiden levittäminen päättyisi. Kuntaliiton näkemyksen mukaan toimenpiteen 40 mukainen ehdotus tienvarsien niittoajankohtaa koskevasta sääntelystä tulisi kohdentaa velvoittavana ensivaiheessa valtion tie- ja rataverkostoja koskevaksi. Mikäli sääntely ulottuisi koskemaan myös kuntien ylläpitämien katuverkostojen niittoajankohtaa, tulisi kunnille sallia joustoa esimerkiksi urakoitsijoiden saatavuuteen tai urakkasopimuksiin liittyvien painavien perusteitten johdosta.
Kuntaliitto kannattaa metsäekosysteemien ennallistamiseen liittyviä toimenpiteitä, joskin ennallistamissuunnitelmassa on edelleen tärkeää tunnistaa selkeämmin metsäekosysteemien luontoarvojen epäsuorat taloudelliset arvot suhteessa puuntuotantoon. Erityisesti metsäalan osaajien tietopohjan kasvattaminen on kuntien kannalta tärkeää, sillä monissa kunnissa metsäasioissa tukeudutaan vahvasti ulkopuoliseen osaamiseen. Kuntametsiin kohdistuu useita erilaisia käyttö- ja rahoituspaineita, joten myös metsien käyttömuotojen lisääminen sekä metsästä saatavien tulolähteiden monipuolistamisen valtavirtaistaminen on kannatettavaa.
Tietopuutteiden ja seurantavelvoitteiden täyttämiseksi ehdotettujen toimenpiteiden tulokset tulisi saada avoimesti hyödynnettäväksi, jotta myös muut toimijat kuin valtion laitokset ja liikelaitokset voivat kohdentaa omia luonto- ja ennallistamistoimiaan kohteisiin, joissa niistä on eniten hyötyä.
Ennallistamissuunnitelmaluonnoksen perusteella jää epäselväksi, millaisia suoria tai epäsuoria kustannuksia ennallistamistoimista aiheutuu kunnille. Tätä tulee arvioida selkeämmin ennallistamissuunnitelmassa.
Ennallistamissuunnitelman toimenpiteitä tehdään ja rahoitetaan vapaaehtoisten ohjelmien, kuten METSO- ja Helmi-ohjelmien kautta. Kuntien mahdollisuutta saada rahoitusta näiden molempien ohjelmien kautta on METSOn osalta heikennetty ja menestyksekkäästi toimineen Kunta-Helmi -ohjelman osalta lakkautettu kokonaan. Kuntaliitto korostaa, että kunnilla tulisi ehdottomasti olla mahdollisuus hakea nykyistä paremmin kunnissa tehtäville toimille rahoitusta em. ohjelmien kautta. Vesien- ja merenhoidon suunnitelmien velvoitteista ei tule osoittaa kunnille uusia kustannuksia. Kunnissa on kiinnostusta luonnonarvomarkkinoita kohtaan, ja ennallistamissuunnitelman mukaisia toimia rahoitettaessa tulee kuntapilottien tuloksia hyödyntää sekä avustaa kuntia ottamaan niistä saatuja hyviä käytänteitä laajasti käyttöön.
Artikla 8:n mukaisten toimenpiteiden kustannuksia ei ole tässä vaiheessa arvioitu. Kuntaliitto toteaa, että toimenpiteistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, sillä esimerkiksi katupuiden lisääminen jo rakennetuille alueille on kallista. Lisäksi ylläpitokustannukset tulevat kasvamaan. Näiden toimien rahoituspohjaa on tarpeen arvioida ja rahoituskanavia määritellä jo ennen vuotta 2031. Kaupunkivihreän ja latvuspeiton tulevien tavoitetasojen määrittelyyn on tarpeen vaikuttaa EU-komission kanssa käytävissä neuvotteluissa.
Myös rahoituksen osalta EU-rahoituksen kunnille soveltuvia mahdollisuuksia tulee edistää ja johtaa valtion taholta. Kunnilla on harvoin käytettävissä laajoihin rahoitushakuihin tarvittavia resursseja erityisesti hankehallinnollisesti vaativiin hakuihin. Ennallistamistoimet merkittävässä laajuudessaan eivät ole tavanomaista kuntien yhdyskuntarakentamisen työtä, ja kustannusten arviointi on toistaiseksi kesken. Kuntaliitto haluaa ilmaista vakavan huolensa kustannusten aliarvioinnista ja toteaa, että ilman riittävää resurssointia ei työ toteudu tarvittavassa laajuudessa. Olisikin tärkeää, että kunnat voisivat hyödyntää yhteisesti haettavia rahoituksia mahdollisimman kevyellä hallinnollisella rasitteella.
Kuntaliitto muistuttaa, että kustannusten lisäksi suunnitelluilla toimilla on pitkällä aikavälillä myös merkittäviä ja moninaisia yhteiskunnallisia hyötyjä. Esimerkiksi kuntien tekemällä ennallistamistyöllä on myös hyvinvointia edistäviä ja sairauksia ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Hyötyjä kuvataan ennallistamissuunnitelman sivulla 45, mutta niiden taloudellista arvoa ei valitettavasti tuoda lainkaan esiin. Toimenpiteiden kustannukset olisi helpompi hyväksyä, jos niiden vaikuttavuus voitaisiin mitata myös euroina. Lisäksi olisi hyvä esittää, mitä ennallistamistoimien tekemättä jättäminen yhteiskunnallisesti merkitsee, myös taloudellisesti arvioituna.
Osassa kuntia on viime vuosina asetettu kunnianhimoisia tavoitteita hiilineutraaliudelle, luontopositiivisuudelle ja luonnon kokonaisheikentymättömyydelle, mutta tavoitteisiin on vaikea päästä vain kuntien omilla toimilla. Rahoituspohjan vahvistamiseksi on joissain kaupungeissa kehitetty malleja, joilla myös muut paikalliset toimijat, erityisesti yritykset, voivat osallistua paikallisiin toimiin ja rahoittaa paikallista luontotyötä. Yritysten rahoittamista paikallisista ennallistamis- ja viherryttämistoimista on kunnissa jo onnistuneita kokemuksia. Onkin tärkeää, että yritysten osallistuminen tehdään jatkossa entistä helpommaksi esimerkiksi luonnonarvomarkkinoita kehittämällä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Pirjo Sirén Päivi Paavilainen
johtaja, yhdyskunta ja ympäristöyksikkö ympäristöpäällikkö
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu lukuisia ammattilaisia.