Väyläviraston ohjelmakokonaisuus

Väyläviraston ohjelmakokonaisuuden tavoitteena on toteuttaa valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, eli Liikenne 12 -suunnitelmaa, investointiohjelman, suunnitteluohjelman ja perusväylänpidon suunnitelman kautta. Ohjelmat on laadittu Liikenne 12 -suunnitelman rahoitusohjelman sekä kehys- ja talousarviopäätösten pohjalta.

Kuntaliitto on vastannut lausuntopalvelussa seuraavasti:

1. Toteuttaako ohjelmakokonaisuus mielestänne parhaalla mahdollisella tavalla Liikenne 12 -suunnitelmassa sille asetettuja tavoitteita ja linjauksia?   

Liikenne 12 -suunnitelma ja sitä toteuttavat ohjelmat ovat tärkeä väline liikennejärjestelmän kehittämisessä ja ylläpidossa. Resurssoinnin niukkuus estää kuitenkin tavoitteiden toteuttamista ja rajoittaa alueellisten erityispiirteiden huomioimista.

Väyläviraston ohjelmakokonaisuudessa ja siihen sisältyvässä investointiohjelmassa on pyritty systemaattiseen vaikutusarviointiin ja hankkeiden priorisointiin. Väylävirasto on myös kehittänyt arviointimenetelmiä hankkeiden vaikuttavuuden ja priorisoinnin tueksi, mikä on tervetullutta. 

Kokonaiskuvan muodostamista vaikeuttaa kuitenkin se, että merkittävä osa investoinneista, kuten ratahankeyhtiöiden hankkeet, Digirata, hallituksen investointiohjelman hankkeet sekä sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet, jää tämän arviointikehikon ulkopuolelle. Näiden hankkeiden vaikutuksia ei siten tarkastella yhdenmukaisilla arviointiperusteilla osana investointiohjelmaa, minkä lisäksi sotilaallisen liikkuvuuden hankkeiden arviointi ei ole avointa. Näin ollen eri investointien keskinäisestä vaikuttavuudesta ja kokonaisvaikutuksista ei muodostu yhtenäistä kuvaa. Samalla investointiohjelman ohjaavuus ja ennakoitavuus on heikentynyt.

2, Perusväylänpidon suunnitelma: onko perusväylänpitoon osoitetun rahoituksen käyttö priorisoitu perustellusti ja vaikutukset kuvattu ymmärrettävästi? 

Liikenteen rahoitus on turvattava sekä perusväylänpitoon että kehittämiseen. Valtion rahoitusvastuita (investoinnit, suunnittelu, rakentaminen, ylläpito), ei tule sysätä kunnille sen enempää uusissa hankkeissa kuin kunnossapidossakaan. Kunnat ja kaupungit joutuvat joka tapauksessa investoimaan merkittävästi omaan infraansa ja ylläpitämään sitä. 

Perusväylänpidon merkitys liikennejärjestelmän toimivuudelle, saavutettavuudelle ja elinkeinoelämän kilpailukyvylle on keskeinen. Nykyinen rahoitustaso ei riitä vastaamaan väyläverkon tarpeisiin. Rahoituksen niukkeneminen vuosina 2027–2029 johtaa väylien kunnon heikkenemiseen sekä korjausvelan kasvuun erityisesti vilkasliikenteisen verkon ulkopuolella. Tämä heikentää alueiden saavutettavuutta ja kasvattaa pitkän aikavälin kustannuksia. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että Liikenne 12 -suunnitelman mukainen perusväylänpidon rahoitustason nosto toteutetaan täysimääräisesti.

3. Suunnitteluohjelma: mitä suunnittelukohteita tulisi edistää lähivuosina? Mitä perusteluja näiden edistämiselle on? 

Kiinnitämme lausunnossamme huomiota kahteen suunnitteluohjelmaan sisältyvään selvityshankkeeseen.

Ohjelmaan sisältyy selvityshanke periaatteista tilanteisiin, joissa väyläverkon palvelutasoa joudutaan alentamaan tai joistakin väylistä luopumaan liikennetarpeiden vähenemisen tai riittämättömän rahoituksen vuoksi. Huomautamme, että pelkästään liikennemääriin perustuva tarkastelu ei aina tunnista väylien merkitystä aluekehityksen, elinvoiman tai huoltovarmuuden kannalta. 

Kuntaliitto pitää kestämättömänä liikenneviranomaisten nykyisiä pyrkimyksiä helpottaa tieverkon ylläpitoon liittyviä rahoitushaasteita siirtämällä tieosuuksia kuntien vastuulle yksityisteinä. Valtion väyläverkon rahoitushaasteita ei tule ratkaista muuttamalla valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa. Tällainen menettely hämärtää vastuusuhteita, kasvattaa kuntien kustannuksia ja vie resursseja kuntien omilta infratarpeilta.

Suunnitteluohjelmassa esitetään tietopohjan vahvistamista raskaan liikenteen taukopaikkojen kehittämistarpeista. Kuntaliitto pitää tätä tärkeänä ja tarpeellisena toimenpiteenä. Yhteenvetoraportissa tuodaan esille, että raskaan liikenteen turvallisten ja valvottujen pysäköintialueiden toteutuminen perustuu lähtökohtaisesti markkinaehtoisiin ratkaisuihin, vaikka TEN-T-verkon vaatimukset eivät vielä täyty. Kuntaliitto katsoo, että valtion tulee ottaa johtajuus ja päävastuu raskaan liikenteen taukopaikkojen edistämisessä ja myös toteuttamisessa silloin, kun markkinaehtoisille ratkaisuille ei ole edellytyksiä. Kuntien vastuulla on taukopaikkojen sijaintien mahdollistaminen maankäytön suunnittelussa. Yhteistyövastuiden ja roolien tulee olla selvät, jotta asiaa saadaan eteenpäin.

4. Investointiohjelma: miten muuttaisitte ohjelmaa seuraavan päivityksen yhteydessä sille määritetyn talouskehyksen puitteissa? Millaisia positiivisia vaikutuksia muutoksella saavutettaisiin? 

Investointiohjelmassa tunnistetut kehittämistarpeet ylittävät selvästi käytettävissä olevan kehittämisrahoituksen. Samalla kasvavat peruskorjaus- ja sotilaallisen liikkuvuuden tarpeet lisäävät painetta kohdentaa rahoitusta olemassa olevan verkon korjaamiseen ja varautumiseen. Väyläviraston mukaan liikenneverkon kehittämiseen ja parantamiseen kohdistuu suunnittelukaudella yli 6 miljardin euron rahoitus, mutta lisäksi on tunnistettu noin 3,5 miljardin euron sotilaallisen liikkuvuuden investointitarpeet, joille ei toistaiseksi ole rahoitusta kehyksissä. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että sotilaallisen liikkuvuuden kannalta välttämättömät investoinnit toteutetaan, mutta niiden ei tule vähentää jo ennestään niukkaa valtion rahoitusta liikennejärjestelmän kehittämiseen. Koska väyläverkon kehittämistarpeet ylittävät jo nykyisellään käytettävissä olevat resurssit, olisi perusteltua rahoittaa sotilaallisen liikkuvuuden hankkeet ensisijaisesti erillisrahoituksella ja hyödyntää täysimääräisesti EU:n CEF Military Mobility -rahoitusta. Näin voitaisiin samanaikaisesti vahvistaa kokonaisturvallisuutta sekä edistää liikennejärjestelmän toimivuutta, saavutettavuutta ja alueiden elinvoimaa.

Kuntaliitto painottaa myös, että niukassakin taloustilanteessa tulee turvata kestävää liikkumista edistävät investoinnit. Valtion ei kuitenkaan tule lähteä siitä, että tällaiset investoinnit toteutuvat kasvavassa määrin kuntien rahoituksella. Kunnat vastaavat kävelyn ja pyöräilyn infrastruktuurista katuverkollaan sekä valtaosin joukkoliikenteen rahoituksesta. Valtion tulee kantaa oma vastuunsa valtakunnallisten liikenne- ja ilmastotavoitteiden edellyttämistä investoinneista valtion verkolla, ml. alueellisen ja lähijunaliikenteen kehittämisen edellytykset, kuten asemat, seisakkeet, liityntäyhteydet ja muut matkaketjujen toimivuutta tukevat investoinnit.

Väyläviraston mukaan investointiohjelma toimii valtion väyläverkon osalta MAL-sopimusneuvottelujen lähtökohtana. Kuntaliitto toteaa, että investointiohjelman tulisi siinä tapauksessa huomioida paremmin myös MAL-suunnitelmissa yhteistyössä tunnistetut kaupunkiseutujen kasvun kannalta tärkeät hankkeet. Toisaalta Väylävirasto on nyt ennakoinut suuria tiehankkeita merkinnällä ”mahdollinen MAL-kohde”, vaikka niitä ei olisi tunnistettu yhteistyössä MAL-hankkeiksi. Nämä merkinnät tulee poistaa. 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan MAL-sopimuksissa tulisi palata perusasioihin M (maankäyttö), A (asuminen) ja L (liikenne) sekä sopimusten tarkoitukseen: kaupunkiseutujen kestävän kasvun edistämiseen ja hallintaan. Liikenteen osalta huomio on palautettava seutujen sisäiseen saavutettavuuteen ja toimivuuteen ja kestävään liikkumiseen. 

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että hankkeiden arvioinnissa tunnistetaan nykyistä paremmin myös maankäyttöön, kaupunkiseutujen kasvuun, työmarkkinoiden toimivuuteen ja alueiden elinvoimaan kohdistuvat vaikutukset.

5. Ohjelmakokonaisuus: miten koette sen, että Väyläviraston ohjelmat esitetään nyt yhtenä kokonaisuutena? 

Kuntaliitto pitää hyvänä ratkaisuna, että Väylävirasto on koonnut perusväylänpidon suunnitelman, suunnitteluohjelman ja investointiohjelman samaan kokonaisuuteen. Tämä helpottaa eri ohjelmien keskinäisten riippuvuuksien tarkastelua, vaikkakin kokonaisuus on monitahoinen, eivätkä kaikki valinnat ja erityisesti priorisoinnit avaudu selkeästi. 

6. Miten muuten haluatte kommentoida ohjelmakokonaisuutta? esitysluonnoksesta

Liikennejärjestelmän kehittämisen tulee perustua pitkäjänteisyyteen, ennakoitavuuteen ja riittävään rahoitukseen. Kunnat ovat keskeisiä liikennejärjestelmän toimijoita, minkä vuoksi valtion ja kuntien välistä yhteistyötä tulee vahvistaa ohjelmien valmistelussa sekä hankkeiden priorisoinnissa. 

Kuntaliitto korostaa, että ohjelmakokonaisuuden tulee nykyistä selkeämmin huomioida Suomen kansainvälisen saavutettavuuden ja kilpailukyvyn kannalta keskeiset yhteydet. Satamien, lentoasemien ja rajat ylittävien liikenneyhteyksien kehittäminen on tärkeää niin elinkeinoelämän toimintaedellytysten, huoltovarmuuden ja varautumisen kuin Suomen eurooppalaiseen liikenneverkkoon kytkeytymisen näkökulmasta. 

Valtion tulee turvata väyläverkolleen riittävä rahoitustaso, joka mahdollistaa korjausvelan hallinnan sekä yhteiskunnan kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja alueellisen saavutettavuuden kannalta välttämättömät investoinnit. Koska kuntien mahdollisuudet osallistua valtion väylähankkeiden rahoitukseen vaihtelevat merkittävästi, ei investointien toteutumisen tule yhä enenevässä määrin riippua kuntien rahoitusosuuksista. Vaarana on alueiden eriarvoistuminen ja hankkeiden valikoituminen maksukyvyn eikä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden perusteella. Valtion tulee säilyttää ensisijainen vastuu oman väyläverkkonsa rahoituksesta ja kehittämisestä.
 

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirjo Sirén                                                                         Johanna Vilkuna
johtaja, Yhdyskunta ja ympäristö                                       kehittämispäällikkö