Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen vuosien 2027–2030 valtiontalouden kehyspäätöksen linjauksen mukaan hallitus varaa 20 miljoonaa osaamisen kehittämiseen ottamalla käyttöön osaamissetelin täydennyskoulutukseen yli 25-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille. Asetuksessa ehdotetaan säädettävän valtionavustuksesta työvoimaviranomaisille pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi (ns. osaamisseteli). Avustus myönnettäisiin työvoimaviranomaiselle valtionavustuslain (688/2001) 5 §:n 3 momentin mukaisena erityisavustuksena ja työvoimaviranomaiset voisivat käyttää sitä pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi tarkoitettujen palveluiden järjestämiseen. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2026 aikana.
Kuntaliitto pitää pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseen suunnattua osaamiseteliä lähtökohtaisesti kannatettavana. Pitkäaikaistyöttömien palveluita ja tukimuotoja on tärkeä monipuolistaa. Esitetty osaamisseteli voi toimia ketteränä täsmätoimenpiteenä sellaisille työnhakijoille, joiden työllistymisen esteenä on selkeä ja rajattu osaamisvaje.
On kuitenkin huomattava, että kohderyhmän sisällä palvelutarpeet vaihtelevat merkittävästi. Joukossa on suuri määrä pitkäaikaistyöttömiä, joiden ensisijainen palvelutarve ei liity osaamisen päivittämiseen, vaan työ- ja toimintakykyyn, terveyteen sekä sosiaaliseen kuntoutukseen ja laaja-alaiseen tuen tarpeeseen. Tämän vuoksi osaamisseteli ei saa muodostua vaihtoehdoksi tai korvikkeeksi pidempikestoisille ja monialaisille sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluille, vaan sen on toimittava niitä täydentävänä elementtinä.
Kuntaliitto korostaa, että osaamissetelin myöntämisen tulee aina perustua työvoimaviranomaisen tekemään tapauskohtaiseen palvelutarpeen arvioon osana työllistymissuunnitelmaa. Työvoimaviranomaisilla on paras asiantuntemus paikallisen työmarkkinatilanteen ja asiakkaan yksilöllisten tarpeiden yhteensovittamisesta.
Jatkovalmistelussa on varmistettava, että uudistuksen toimeenpano ei lisää työvoimaviranomaisten hallinnollista taakkaa tavalla, joka sitoo resursseja pois varsinaisesta asiakastyöstä. Rahoituksen jakautumisessa on huomioitava alueelliset erot pitkäaikaistyöttömyyden rakenteessa ja varmistettava kuntien tosiasialliset mahdollisuudet hyödyntää määrärahaa tehokkaasti.
Asetusluonnoksessa ehdotetaan, että osaamisen kehittämiseen osoitettaisiin erillinen valtionavustus työvoimaviranomaisille. Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että kyseessä on täysimääräinen valtionavustus, joka kattaa palveluiden hankintahinnan lisäksi myös niiden käytännön järjestämisestä aiheutuvat kulut. Työllisyysalueiden ja kuntien taloudellinen tilanne on erittäin tiukka, eikä uudistus saa luoda tilannetta, jossa kunnat joutuvat kattamaan palveluiden tuottamisesta tai ohjauksesta syntyviä omarahoitusosuuksia omista budjeteistaan.
Uuden etuuden tai palvelumuodon käyttöönotto aiheuttaa aina työllisyysalueille hallinnollisia perustamiskustannuksia, kuten tietojärjestelmämuutoksia, ohjeistusten laatimista ja henkilöstön kouluttamista. Kuntaliitto korostaa, että osaamissetelin myöntämis- ja maksatusprosessista on rakennettava mahdollisimman kevyt ja digitaalinen. Setelin toimeenpanosta ei saa syntyä sellaisia tietojärjestelmävaatimuksia, jotka edellyttävät uusia tietojärjestelmäratkaisuja tai lisätoiminnallisuuksien käyttöönottoa. Mikäli setelin hallinnointi vaatii monimutkaista hakemusbyrokratiaa ja manuaalista valvontaa työvoimaviranomaiselta, hallinnolliset kustannukset uhkaavat nousta suuremmiksi kuin toimenpiteestä saatavat todelliset työllisyyshyödyt. Kuntaliitto ehdottaakin, että tässä uudessa toimintaympäristössä, jossa kunnat vastaavat työvoimapalvelujen järjestämisestä, myös poliittisten päätösten seurauksena tuleva lisärahoituksen jakaminen uudistetaan siten, että se pikemminkin vähentää hallinnollista taakkaa kuin lisää sitä kuten valtionavustus avustusmuotona tekee.
Mikäli osaamissetelillä hankittava koulutus tai uraohjaus sijaitsee kaukana työttömän kotikunnasta, muodostuvat pitkät välimatkat ja puutteellinen joukkoliikenne merkittäväksi esteeksi palvelun hyödyntämiselle. Asetuksessa on huomioitava, että pienten kuntien asiakkaille palveluun osallistumisesta aiheutuu huomattavia matkakustannuksia. Jos näitä kustannuksia ei korvata erikseen tai jos setelin arvo tai ehdot eivät jousta alueellisten erityispiirteiden mukaan, asettaa uudistus pitkäaikaistyöttömät eriarvoiseen asemaan heidän asuinpaikkansa perusteella.
Kuntaliitto muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömyydellä on suora ja merkittävä vaikutus kuntien talouteen työttömyysturvan kuntaosuuksien kautta. Jotta esitetyllä osaamissetelillä olisi todellisia positiivisia talousvaikutuksia kunnille, sen on johdettava pysyvään työllistymiseen ja siten katkaistava asiakkaan työttömyysjakso. Mikäli setelillä rahoitettu lyhytkestoinen koulutus tai uraohjaus ei aidosti paranna asiakkaan asemaa avoimilla työmarkkinoilla, toimenpiteellä ei saavuteta sille asetettuja taloudellisia tavoitteita, eikä se vähennä kuntien maksettavaksi koituvia pitkäaikaistyöttömyydestä syntyviä kustannuksia.
SUOMEN KUNTALIITTO
Erja Lindberg
kehittämispäällikkö
