Kunnatko spekuloineet johdannaisilla?
Johdannaisia käytetään pääasiassa tietyn kohde-etuuden (korko, valuutta, pörssiosake, raaka-aine, tms.) hintamuutoksilta suojautumiseen, mutta niitä on mahdollista käyttää myös kohdistumatta varsinaisesti hintariskiin – toisin sanoen tuottojen tavoitteluun.
Viime aikoina on keskusteltu kuntien johdannaissopimusten riskeistä ja erityisesti mahdollisista spekulatiivisista rakenteista. Kun kuntien velkataakka on erinäisistä syistä kasvanut, myös kiinnostus erityisesti korkoihin liittyvien riskien hallintaan on lisääntynyt. Johdannaiset ovat yksi sinänsä normaali keino hallita tällaisia riskejä.
Johdannaisten keskeisin etu on mahdollisuus eriyttää eri riskien käsittely. Esimerkki: otetaan laina valitusta rahalaitoksesta, mutta korkosidonta muutetaan myöhemmin johdannaisella, jopa toisen rahalaitoksen kanssa – eli korkoriskin ohella myös ns. vastapuoliriski on hajautettu. Sopimusten aloitusajankohtia voidaan porrastaa ja sopia eripituisia jaksoja, sopimus voidaan purkaa ja palata alkuperäiseen tilanteeseen – kaikki nämä toimet voidaan tehdä koskematta itse lainaan. Suoraan lainoihin tehtynä muutokset voivat olla hankalampia toteuttaa sekä aiheuttaa enemmän ja välittömiä kustannuksia.
Luoko johdannainen sitten uusia riskejä? Periaatteessa ensinnäkin jokaisen uuden sopimuskumppanin vastapuoliriski tulee arvioida. Itse johdannaisen taas on tarkoitus toimia kuin vakuutus, eli esimerkiksi varmistetaan, etteivät velan korkokustannukset nouse ainakaan yli määritellyn tason. Korko voidaan ”vakuuttaa” (= valitaan kiinteä korko) myös suoraan velkakirjalla. Kummassakin tapauksessa ajoituksella on merkityksensä; sopimuksia solmitaan, kun katsotaan, että tietyn korkotason ja – rakenteen kanssa voidaan elää. Päätöksentekoa voivat hankaloittaa organisaatiossa näkemyserot markkinakehityksestä. Joku kritisoi, jos ei tehdä mitään – mutta myös tehtyä suojausta herkästi moititaan, etenkin, jos korot eivät muutukaan ennakoidusti. Kun punnitaan vaihtuvan ja kiinteän koron suhdetta ja tavoite on varmistaa ennakoitavuus, on kohtuutonta vaatia, että sopimuksia jälkikäteen arvioitaessa tulisi aina ”olla oikeassa”.
Rahoitusmarkkinat voivat siis liikkua täysin eri tavalla kuin on ajateltu. Aikanaan hyväksi koettu kiinteän koron taso voikin olla nykykorkoja selvästi korkeampi, jolloin kiinteäkorkoiselle johdannaissopimukselle tai velkakirjalle syntyy negatiivinen käypä arvo. Keskusteluissa on puututtu erityisesti korkojohdannaisten negatiiviseen arvoon ja nähty se tappiona.
Mutta onko se tappiota? Tavoite on ollut vakuuttaa korkokustannukset siten, ettei lopputulos olisi ainakaan sopimuskorkoa huonompi. Toteutuneella korkotasolla ei sitten olekaan syntynyt sitä ”vahinkoa”, jota vastaan sopimukset on tehty. Mutta ovatko esimerkiksi erilaisista vakuutuksista maksetut vakuutusmaksut tappioita, kun palo- tai vesivahinkoa ei tapahtunutkaan? On lisäksi huomattava, että sopimuskorkoa maksetaan vähitellen sopimusaikana. Negatiivinen arvo ei siis realisoidu maksettavaksi kokonaisuudessaan, ellei sopimusta pureta. Sopimuksen arvo voi korkoliikkeiden myötä muuttua myös positiiviseksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että kiinteäkorkoisella lainalla on samanlainen maksuvelvoite- ja kassavaikutus kuin johdannaissopimuksella. Käydäänkö lainojen negatiivisesta arvosta keskustelua?
Johdannaisiin voidaan liittää ehtoja, jotka jalostavat perusvaikutuksia, esimerkiksi pienentävät kustannusta – mutta ehtoihin käytännössä liittyy myös jokin uusi riski. Siksi tällaiset ominaisuudet voivat markkinoiden eläessä muuttaa suojaustarkoituksen ei-suojaavaksi. Tarjolla on yhä monimutkaisempia rakenteita eikä niihin voi tyhjentävästi ottaa kantaa. Hyvä lähtökohta kuitenkin on, ettei käytetä välineitä, joita ei tunneta tai joiden käyttäytymistä ei voida luotettavasti arvioida. Jos suojaustavoite tällaisella rakenteella hämärtyy, voidaan puhua spekuloinnista. Sen ei voi katsoa olevan kuntien toimintaperiaatteiden mukaista.
Johdannaisia voidaan käyttää myös tuottojen tavoitteluun. Kunnan sijoitustoiminnassa tulee noudattaa hyviä sijoitusperiaatteita ottaen huomioon esimerkiksi sijoitusten varmuus, tuotto ja hajauttaminen. Jos johdannaissopimuksen solmimisen motiivina on tuottojen tavoittelu (tai käyttö tosiasiallisesti merkitsee sitä), on ratkaistava, kuuluuko toimenpide sijoitustoimintaan ja sen puitteissa hyväksyttäviin toimiin.uojaustarkoituksessa johdannaisella on joko olemassa oleva kohde tai perusteltu arvio sellaisen syntymisestä. Vallitseva korkotilanne houkuttelee solmimaan sopimuksia, joilla matala korkotaso voidaan lukita jopa useiden vuosien päästä sovellettavaksi. Periaatteessa kuntien taloussuunnitelmat sekä investointien ja rahoituksen budjetointi antavat tähän mahdollisuuden. Kuntien toimintaympäristö on merkittävästi muuttumassa, joten etenkin tulevaisuuden rahoitus- ja suojaustarpeet on syytä arvioida huolellisesti.
Kunnalliset organisaatiot sekä suhtautuminen riskiin, riskinkantokyky ja resurssit ovat erilaisia, joten yleispätevää ohjeistusta johdannaisten käytöstä ei ole mahdollista antaa. Päätökset tulee kuitenkin aina tehdä omista lähtökohdista sekä varmistaa osaaminen ja resurssit esimerkiksi arvioitaessa johdannaissopimuksen sopivuutta. Kannattaa edetä ”Tämän kanssa pärjäämme” -tyyppisellä ajattelulla sekä huolehtimalla omien sääntöjen noudattamisesta ja reagointimahdollisuuksien olemassaolosta.