Lastensuojelun kuntakyselyn 2. erillisraportti on valmistunut

Lastensuojelun henkilöstövoimavarat ohuimmat Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa

Lastensuojelun 2017 kuntakyselyn 2. erillisraportti on valmistunut. Kyselystä on julkistettu tuloksia aiemmin 1.2.2018 ja 14.5.2018.  Tässä raportissa tarkastellaan maakunnittain lastensuojelun henkilöstövoimavaroja, lastensuojelussa tarvittavan juridisen asiantuntemuksen riittävyyttä, lasten tarvitsemien mielenterveyspalvelujen ja muiden terveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja sosiaalihuoltolain toimeenpanon tilannetta.

Vakinaisessa virassa olevien sosiaalityöntekijöiden riittävyys on melko hyvällä tasolla Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Sosiaalityöntekijöiden sijaisia on melko riittävästi ainoastaan Keski-Pohjanmaalla ja vaikein sijaistilanne on Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Päijät-Hämeessä

Perhetyön työpanoksen riittävyys on hyvä tai melko hyvä kaikissa maakunnissa ja sosiaaliohjauksen riittävyys on hyvä viidessä maakunnassa.

Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut ammattiryhmät henkilöstövoimavarat näyttävät ohuilta Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Juridisen asiantuntemuksen saatavuus näyttäisi melko riittävältä ainoastaan Päijät-Hämeessä. Puolet vastanneista kunnista ja yt-alueista kertoi hankkivansa juridista apua lastensuojelun kysymyksiin ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta.  Myös kunnan tai kuntayhtymän omilta lakimiehiltä, aluehallintovirastoilta ja Kuntaliitolta hankittiin jonkin verran juridista asiantuntemusta. Työntekijöiden omaa juridista osaamista on kehitetty koulutuksella, perehtymällä oikeuskäytäntöön, lakien soveltamisoppaisiin ja käsikirjoihin tms. lähteisiin. Avoimissa vastauksissa painotettiin sitä, että juridisen asiantuntemuksen saaminen lastensuojelukysymyksiin pitäisi olla nykyistä helpompaa ja sitä pitäisi olla saatavissa laajasti lastensuojelun erilaisiin tilanteisiin. Sen tulisi olla riittävän lähellä asiakastyötä, jotta juridinen asiantuntijuus tulisi aidoksi osaksi lastensuojelun käytännön työtä.

Maakuntien sote-valmistelussa tärkeä kysymys jatkossa on, miten resurssien allokointi sosiaalipalvelujen sisällä ja sosiaali- ja terveydenhuollon välillä saadaan onnistumaan siten, että varmistetaan lastensuojelun ja muun sosiaalihuollon vaativien viranomaistehtävien hoito ja laadukas asiakastyö ja miten juridista tukea lastensuojelulle saadaan vahvemmaksi.

Lasten mielenterveyspalvelut järjestyvät lastensuojelun asiakkaille kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä ainoastaan Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa

Vain 37 % vastanneista kunnista ja yt-alueista arvioi tässä kyselyssä mielenterveyspalvelujen järjestyvän kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä tai viiveettä tarkoituksenmukaisena. Viisi vuotta sitten 63 % vastaajista arvioi näin. Puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.

Maakunnista ainoastaan Kainuun ja Pohjois-Karjalan tilanne on melko hyvä. Mielenterveyspalvelut lastensuojelun asiakkaille järjestyvät kohtuullisella työmäärällä ja viiveellä. Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa palvelut järjestyvät, mutta järjestäminen on hankalaa ja vie paljon aikaa

Pohjois-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Uudenmaan ja Pirkanmaan tilanne on huolestuttava. Näiden maakuntien monissa kunnissa palvelu jää useimmiten kokonaan saamatta.

Muiden maakuntien sisällä palvelujen saatavuudessa on kuntien välisiä merkittäviä eroja. Tämä on iso haaste maakuntien sote-valmistelulle ja palvelujen rakentamiselle maakuntiin.

Sosiaalihuoltolain toimeenpano näyttää edenneen ripeimmin Satakunnassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa

Uudistettu sosiaalihuoltolaki tuli voimaan pääosin 1.4.2015. Sen tavoitteena oli siirtää sosiaalipalvelujen painopistettä lastensuojelusta sosiaalihuoltolain mukaisiin keveämpiin palveluihin ja vähentää lastensuojelutoimien tarvetta. Kyselyssä kartoitettiin, onko näin tapahtunut.

Sosiaalihuoltolain toimeenpano on kyselyn mukaan edelleen kesken. Lain toimeenpanoon osoitettu valtion rahoitus on koettu riittämättömäksi ja kuntien yleinen taloudellinen niukkuus on vaikuttanut myös sosiaalihuoltolain mukaisten ehkäisevien palvelujen vahvistamiseen.

Maakunnallisesta tarkastelusta saadaan suuntaa antavia tilannekuvia maakunnittain. Sosiaalihuoltolain toimeenpano näyttää edenneen ripeimmin Satakunnassa, Pohjois-Savossa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Kanta-Hämeen, Kymenlaakson ja Lapin haasteena on lain toimeenpanon epätasaisuus kuntien välillä: osassa kuntia toimeenpanossa ollaan pitkällä ja osassa vasta alussa. Erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa ja Kainuussa toimeenpanoon tarvitaan tehostamista tulevina vuosina.

Kaikkien maakuntien sote-valmistelussa on kuitenkin varmistettava sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen saatavuus ja resurssien riittävyys, jotta perheiden tarvitseman varhainen tuki vahvistuu ja lastensuojelusta saadaan vähennettyä kuormitusta.

Aila Puustinen-Korhonen

Etunimi
Aila
Sukunimi
Puustinen-Korhonen
Erityisasiantuntija

Yhteystiedot
Puhelinnumero
+358 9 771 2610
Kännykkä
+358 50 344 6884
Vastuualueet
  • lastensuojelu
  • lastensuojelun tutkimus ja kehittäminen
  • lastensuojelun tilastot
  • lapsiperheiden kotipalvelu
Organisaatio
Suomen Kuntaliitto ry
Yksikkö
Sosiaali ja terveys
Tiimi
Sosiaali- ja terveyspalvelut-tiimi
Tilastoasiantuntijat
tags