Kaupunkiseudut tarvitsevat maankäyttötarpeita, asuntotuotantoa ja infrainvestointeja yhteen sovittavaa suunnittelua. Kuntaliiton suurimmille kaupunkiseuduille suuntaaman kyselyn mukaan yhteistyö on välttämätöntä, mutta yhteistyön tapa tulisi voida sopia seutukohtaisesti.
”Kaupunkiseututaso on juuri se suunnittelutaso, jolla maankäyttö ja liikenne voidaan sovittaa yhteen.”
”Eri alueilla on erilaiset perinteet, ja pitäisi olla paikallista harkinnanvaraa”.
Vastaajien enemmistön mielestä kaupunkiseutusuunnitelmasta voitaisiin säätää laissa, jolloin sillä voisi olla myös oikeusvaikutuksia. Myös vapaamuotoinen ja sopimuksiin perustuva menettely sai kannatusta.
Jos kaupunkiseutusuunnittelu olisi lakisääteistä, sen tulisi olla mahdollista laajemminkin kuin neljällä suurimmalla kaupunkiseudulla. Oikeusvaikutteisena sen tulisi ainakin merkittäviltä osiltaan siirtää maakuntakaavassa ohjattavat asiat kunnille.
”Malli voisi olla lakisääteinen, mutta se voisi tarjota mahdollisuuden oikeusvaikutteisuuteen tai oikeusvaikutuksettomuuteen. Ei pakkoa vaan porkkanoita.”
Hieman yli puolet vastaajista katsoi, että kaupunkiseutusuunnitelmasta tulisi päättää kussakin kunnassa erikseen. Toisaalta lähes puolet vastaajista arvioi, että myös päätöksenteko voisi olla kuntayhtymässä tai muussa yhteisessä toimielimessä. Myös valtuustojen yhteiskokousta ehdotettiin. Joka tapauksessa tulisi varmistaa, ettei yksittäinen kunta voisi estää suunnitelman toteuttamista.
”Vaikka suunnitelma olisi strateginen, sen tavoitteellisia linjauksia vastaan ei saisi olla mahdollista toimia.”
Kuntaliitto lähetti tammikuussa 2019 sähköpostilla kaupunkiseutusuunnittelun roolia koskevan pikakyselyn Suomen kymmenelle suurimmalle kaupunkiseudulle: keskuskaupunkeihin ja kunkin kaupunkiseudun yhteen kehyskuntaan. Kysely osoitettiin kunnan johdolle/toimialajohdolle sekä kaavoituksesta vastaavalle. Vastaukset saatiin kaikilta seuduilta.
Kyselyn tulokset on koottu muistioon: ”Kaupunkiseutusuunnittelun rooli MRL-uudistuksessa. Pikakysely 10 suurimmalle kaupunkiseudulle.”
