Avoimuus ja osallistuminen, someräyhääjät ja vihapuhe. Miten tätä viestintää voi hallita ja niveltää järkevään päätöksentekoon? Vastaus kuuluu: ei voi hallita, mutta juuri siksi siitä voi saada aitoa hyötyä valmisteluun. Jo ennen nettiä kuntaväen huolena olivat lehdistön yleisönosastot.

Kansalaisten tiedon tarve on juuri nyt suurimmillaan. Luultavasti se edelleen kasvaa. Uutis- ja urheilulähetykset ovat pelkkää koronaa, lehdissä on luettavaa tuntikausiksi, some pullistelee tarinoita ja spekulaatioita. Kriisiviestintäohjeet on kunnissakin kaivettu esiin, jos on ehditty

Metsäpalo ei pysähdy kuntarajalle, liikenneonnettomuudessa voi olla monen kunnan asukkaita, kyberhyökkäys vaikuttaa palveluihin laajasti. Poikkeavan tilanteen ja kriisin sattuessa kansalaisten on saatava yhtenäistä tietoa, nopeasti ja monilla välineillä. Alueellinen yhteistyö on välttämätöntä niin

Kriisit yleensä tapahtuvat jossain paikassa, siis jonkin kunnan alueella. Tietoa tarvitsevat ja odottavat hyvin pikaisesti lähiseudun asukkaat, siis kuntalaiset. Kunta ei voi vetäytyä viestintävastuusta, vaikka suuri osa kriiseihin liittyvistä toiminnoista siirtyy tuleville maakunnille. Jos ja kun

Nämähän olemme kuulleet, erityisesti kun jotain on mennyt pieleen: Johtaminen on viestintää. Yhteishengen rakentaminen on viestintää. Osallisuus on viestintää. Kriisin hoitaminen on viestintää. Maineen rakentaminen on viestintää. Viestintä tunkee kaikkeen toimintaamme ja elämäämme, ja meidän

Presidentinvaalin ja talviolympialaisten rinnalla käydään yhtä lailla ainutlaatuista kuntamarkkinoinnin SM-kisaa. Kuntamarkkinointi on kestävyyslaji, jossa samalla kysytään ketteryyttä ja luovuutta. Lyhytaikaisilla vippaskonsteilla ei synny kestäviä tuloksia eikä pääse palkinnoille. Jos on

Populismia, viihdettä, klikkijournalismia, valeuutisia. Miten käy asiaosaamisen ja faktojen? Kiinnostaako ketään kotikunnan kehittäminen, jos siitä ei tehdä klikkailtavaa peliä? Kuunnellaanko poliitikkoa tai kuntajohtajaa, joka on perehtynyt asiaan hyvin, jos hän ei osaa esiintyä vauhdikkaasti? Nyt

Otsikossa on yksi k. Kahdella k:lla kysymysmerkkiä ei kai tarvittaisikaan. Eräs nimeltä mainitsematon viestintäkonsultti kyseenalaisti: Tarvitseeko julkisen alan organisaatio brändäämistä? Konsultin rooliin kuuluvat myös tyhmät kysymykset, jotta ajatukset lähtevät liikkeelle. Nyt lähtivät. Valtuusto

Epäluulot heräävät, kun palomuurien läpi tunkeutuu postia, jossa tarjotaan ladattavaksi ”Post-Truth PR Guide” tai pyydetään osallistumaan yliopistolliseen ”well-being” -kyselyyn. Viruksia, informaatiovaikuttamista ja valemediaa on nyt hehkutettu siihen mittaan, että varoittelukin tuntuu jo kierolta