Luovutetun Karjalan perintö jatkuu nyky-Suomen lukioissa

Suomi joutui luovuttamaan sekä talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa 1940 että jatkosodan päätteeksi solmitussa Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 ja Pariisin rauhansopimuksessa 1947 suuren osan alueestaan Neuvostoliitolle. Suomen oli siten asutettava luovutetun alueen siirtoväkeä, yli 400 000 henkeä uuden rajan sisäpuolelle.

Pääosa siirtoväestä oli luovutetun Karjalan väestöä, joka hakeutui tai sijoitettiin eri puolelle Suomea. Siirtoväen sijoitussuunnitelmissa pyrittiin sijoittamaan samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset asumaan lähelle toisiaan. Tavoitteena oli myös, että uusi kotipaikka muistutti entistä kotiseutua niin taloudellisilta edellytyksiltään, luonnoltaan kuin liikenneyhteyksiltäänkin. 

Siirtoväen lisäksi myös oppilaitoksia siirtyi

Kokonaan luovutetulla alueella oli kaikkiaan 45 maalaiskuntaa, kauppalaa ja kaupunkia. Lisäksi yli 20 kunnasta luovutettiin osia kuntien jatkaessa joko itsenäisinä tai liittyessä naapurikuntiin. Kaupungeista Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin ja kaupunkia ympäröivässä Viipurin maalaiskunnassakin oli talvisodan syttymisvuonna lähes 20 000 asukasta.

Luovutetulla alueella oli myös paljon kouluja ja oppilaitoksia. Osa niistä lopetti toimintansa ja osan toiminta siirtyi uudelle paikkakunnalle. Kun esimerkiksi Laatokan pohjoisrannalla olleen Salmin kunnan asukkaita asutettiin Pohjois-Savoon, oli luonnollista, että Salmin suomalaisen yhteiskoulun työtä jatkaneen Salmin keskikoulun toiminta jatkui jatkosodan jälkeen Siilinjärvellä. Koska tämän kirjoituksen näkökulma on lukiokoulutuksessa, voidaan Siilinjärven lukiota pitää Salmissa aloitetun koulutuksen perinnön jatkajana.

Kuva 1: Luovutetun alueen oppilaitoksia ja niiden perintöä jatkavia lukioita

Aina oppilaitosten sijoittuminen uuteen sijaintikuntaan ei ollut suoraviivaista. Koiviston yhteiskoulu joutui siirtymään talvisodan alta Haminaan ja ehti toimia myös Sippolassa ja uudelleen Haminassa ennen kuin pääsi 1950-luvun alussa nykyisille sijoilleen Virolahdelle. Usein oppilaitoksen sijainnin harkinnassa olikin useita vaihtoehtoja.

Viipurin keskeinen asema näkyi myös koulutuskentässä. Ainakin seitsemän lukiota jatkaa nykyään jonkin viipurilaisen oppilaitoksen perintöä. Huomiota herättää, että kuvan 1 listassa ei ole yhtään ruotsinkielistä oppilaitosta Viipurissa. Vaikka on mahdollista, että ne lopettivat toimintansa sota-aikana, voi lista olla tältäkin osin puutteellinen.

Kuva 2: Nykyisten lukioiden edeltäjiä luovutetulla alueella

Yksityisenä oppilaitoksena aloittanut Viipurin suomalainen lyseo siirtyi vuonna 1884 valtion kahdeksanluokkaiseksi oppikouluksi. Välirauhan aikana kesällä 1940 samalla asetuksella lakkautettiin Viipurin klassillinen lyseo ja perustettiin Kuopion klassillinen lyseo. Näin ilmeisesti sekä varmistettiin toiminnan jatkuminen Kuopiossa että jätettiin mahdollisuus jatkaa toimintaa joskus myöhemmin myös Viipurissa. 

Kannaksen ja Tiirismaan lukiot yhdistyivät vuonna 2022 Lahden lukio Gaudiaksi. Näin Terijoen suomalaisen yhteiskoulun sijaintiin Karjalankannaksella viittaava Kannaksen lukion nimi jäi historiaan. Enää vain yhden lukion nimi viittaa oppilaitoksen alkuperään Neuvostoliitolle luovutetulla alueella.

Kuva 3: Elisenvaaran lukio Pöytyällä on Kurkijoella toimineen Elisenvaaran yhteiskoulun työn jatkaja

Elisenvaaran yhteiskoulu aloitti toimintansa Kurkijoella vuonna 1927. Elisenvaara oli tärkeä rautatieristeys, jonka kautta Sortavalan ja Viipurin välinen rata kulki. Oppilaitos siirrettiinkin vuonna 1948 silloiseen Karinaisten kuntaan Kyrön aseman seudulle, jossa suuri osa kurkijokelaisia asui. Rautatieaseman läheisyys oli tärkeä, vaikka oppilaitos oli ehtinyt toimia jo vuosia Suolahdessa. 

Nykyinen Elisenvaaran lukio on siis ainoa lukio, jonka nimessä alkuperäinen sijainti luovutetulla alueella on säilynyt. Tosin alkuperäinen viipurilaisuus näkyy myös Maunulan yhteiskoulun ja Helsingin matematiikkalukion ylläpitäjän nimessä. 

Evakkolukioiden lista voisi olla pidempikin

Ei ole aina kovin yksiselitteistä, mikä oppilaitos jatkaa luovutetulla alueella olleen oppilaitoksen perintöä. Rajanveto voi olla vaikeaa erityisesti peruskoulun ja lukion välillä. Esimerkiksi Suojärven yhteiskoulu jatkoi toimintaansa Tikkakoskella nykyisen Jyväskylän alueella. Koulun nimi muuttui vuonna 1949 Tikkakosken yhteiskouluksi ja laajeni lukioluokille 1960-luvulla. 

Tikkakosken lukio lakkautettiin vuonna 2015 ja on siten luontevaa ajatella, että Suojärven yhteiskoulun perintöä jatkaa nykyinen Tikkakosken koulu, eikä nykyinen Jyväskylän lyseon lukio. Tässä tapauksessa myös koulutuksen järjestäjä on eri, kun Jyväskylän perusopetuksesta vastaa Jyväskylän kaupunki ja lukiokoulutuksesta Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia. 

Kuva 4: Luovutetun alueen oppilaitosten perintöä jatkavia lukioita

Joissakin tapauksissa taas evakkolukion perintö on hyvin selvä. Talvisota keskeytti Nokian yhteiskoulun perustamisvalmistelun ja yhteiskoulun kannatusyhdistys päätyi anomaan Jaakkiman yhteiskoulun siirtämistä Nokialle. Näin tapahtuikin vuonna 1940 ja myös lukioluokat sisältänyt oppilaitos sai nimekseen Nokian yhteiskoulu.  

Myös oppilaitosten perustamisajankohdista voidaan olla useaa mieltä. Töölön yhteiskoulu perustettiin ja aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1912. Toisaalta Karjalan yhteiskoulu yhdistyi vuonna 1986 Töölön yhteiskouluun ja Karjalan yhteiskoulun edeltäjä Viipurin uusi yhteiskoulu aloitti toimintansa jo vuonna 1906 eli kuusi vuotta aikaisemmin! 

Evakkolukioita ainakin 15 kunnan alueella

Siirtoväki asettui asumaan hyvin laajalle alueelle. Niin sijoittuivat myös lukiot ja muut oppilaitokset. Tässä kirjoituksessa listatuista 17 lukiosta 13 on nykyään kunnallisia lukioita, kaksi yksityisiä ja kaksi yliopistojen harjoittelukoulujen lukioita. Ne ovat hajallaan kaikkiaan 15 kunnan alueella. Evakkolukioiden perintö elää siten eri puolilla Suomea.

Tässä lyhyessä blogikirjoituksessa on kosketeltu luovutetun alueen oppilaitosten ja niiden seuraajien teemaa hyvin pintapuolisesti. Tarkastelu on lisäksi ollut lukiokoulutuksen näkökulmasta. Teema kaipaisi ehdottomasti syvällisempää tutkimista ja sopisi hyvin vaikkapa jonkin yliopistollisen pro gradu -tutkielman aiheeksi.