Ymmärrämmekö kotoutumisen valtion rahoituksen leikkausten vaikutukset?

Valtiovarainministerin ehdotus leikata valtion maksamia kotoutumisen laskennallisia korvauksia on herättänyt laajaa keskustelua ja erimielisyyttä eri puolueissa, mutta myös suurta huolta kunnissa. Kunnat saivat vuoden 2025 alussa päävastuun kotoutumisen edistämisestä, ja juuri ennen tehtävien siirtoa valtio leikkasi rahoitustaan 58 miljoonalla eurolla. Nyt kunnille heitettiin eteen uusi leikkausuhka. Mitä nämä korvaukset ovat ja mitä vaikutuksia kotoutumispalveluiden valtionrahoituksen lisäleikkauksilla olisi?

Monimutkainen rahoitusjärjestelmä

Kotoutumispalveluiden kokonaisrahoitus koostuu useista lähteistä: kunnan verotuloista, valtionosuuksista sekä laskennallisista ja erikseen haettavista korvauksista. Esimerkiksi työnhakijoina olevien kotoutuja-asiakkaiden palveluiden rahoittamiseen valtio osallistuu valtionosuuksien vieraskielisyyskertoimella ja kansainvälistä suojelua saavien palveluiden rahoitukseen kotoutumislain mukaisilla laskennallisilla korvauksilla.

Laskennallisen korvauksen valtio maksaa kunnalle jokaisesta kansainvälistä suojelua saavasta asukkaasta, kuten tilapäistä suojelua saavista ukrainalaisista, kiintiöpakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Noin kaksi kolmasosaa laskennallisista korvauksista maksetaan tänä vuonna Venäjän hyökkäyssodan vuoksi Ukrainasta paenneista. Korvauksilla tuetaan pakolaisten vastaanoton palveluiden lisäksi mm. kotoutumiskoulutusten sekä työllisyys- ja neuvontapalveluiden järjestämistä.

Valtionrahoituksen leikkausten vaikutukset kunnissa

Valtion maksamat laskennalliset korvaukset ovat kunnille yleiskatteellista, vapaasti käytettävää tuloa. Kunta kokoaa omat verotulonsa, valtionosuudet, laskennalliset korvaukset ja mahdolliset hankerahoitukset summaksi, jolla kotoutumista edistävät palvelut järjestetään. Laskennallisista korvauksista leikkaaminen vaikuttaa siksi laajemmin koko kotoutumisen ja työllisyyden palvelukokonaisuuden rahoitukseen sekä lakisääteisten palveluiden hoitamiseen.

Valtionrahoituksen väheneminen heikentää kuntien mahdollisuuksia tarjota laadukkaita ja saavutettavia palveluita kaikille niille, jotka eivät asioi kotimaisilla kielillä. Kansainvälistä suojelua saavien asiakkaiden parissa työskentelevä henkilöstö voi esimerkiksi palvella myös kunnan muita vieraskielisiä asukkaita. Kuntiin on saatu luotua mm. monikielisen neuvonnan palvelut niin, että palvelua voidaan tarjota henkilön taustasta riippumatta, tai kouluihin on saatu lisähenkilöstöä tukemaan kaikkien - ei vain pakolaistaustaisten - monikielisten oppilaiden kotimaisen kielen oppimista.

Mikäli hallitus syyskuun budjettiriihessään hyväksyy Purran ehdottamat valtionrahoituksen leikkaukset, pakottaisi se kuntia etsimään puuttuvia euroja muista palveluista tai vähentämään kotoutumispalveluja tulojen leikkausta vastaavasti. Valtionrahoituksen leikkaukset näkyisivät siten kuntien palveluvalikoiman supistamisina, henkilöstön vähentämisinä ja jopa veronkorotuksina. Kotoutumisen palveluista supistaminen ei poista asiakkaiden palvelutarpeita, vaan voi lisätä asiakasmäärää muissa peruspalveluissa tai lisätä kustannuksia moninkertaiseksi tulevaisuudessa.

Aiemmat leikkaukset kotoutumisen valtionrahoitukseen iskivät määrällisesti eniten suuriin kaupunkeihin, mutta laskennallisista korvauksista leikkaaminen vaikuttaisi myös pienemmillä paikkakunnilla, jotka ovat vastaanottaneet paljon tilapäistä suojelua saavia ukrainalaisia. Palveluiden heikentyminen pienemmissä kunnissa voi kiihdyttää muuttoliikettä kasvukeskuksiin, joissa palvelut ovat paremmin saatavilla.

Kotoutumisen merkitys koko yhteiskunnalle

Kotoutuminen ei ole vain yksilön asia, se tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteisön ja yhteiskunnan kanssa. Laadukkaat kotoutumispalvelut tukevat osallisuutta ja hyvinvointia, vähentävät toimeentulotukimenoja, edistävät työllistymistä ja lisäävät kunnan verotuloja. Kotoutumisen valtionrahoituksen leikkausten yhteisvaikutuksia ei ole riittävästi ymmärretty.

Vuonna 2024 suurin osa maahan muuttaneista saapui Suomeen työn, koulutuksen tai perheen perässä. Tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten osuus oli 19 prosenttia kaikista oleskeluoikeuden saaneista, ja kiintiöpakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osuus noin 3 prosenttia. Valtionrahoituksen leikkaukset vaikuttavat kaikkiin maahan muuttaneisiin, myös työperäisiin muuttajiin ja heidän perheenjäseniinsä. Työllistymisen ja kotoutumisen palveluiden järjestämisessä tulisi pyrkiä pysymään pohjoismaisella tasolla, jottei Suomen kiinnostavuus osaavien työntekijöiden silmissä heikkene.

Tarvitsemme pitkäjänteistä politiikkaa

Kunnat eivät kykene hoitamaan kotoutumisen kokonaisvastuuta ilman riittävää valtionrahoitusta, yksin omilla verotuloillaan. Onnistunut kotoutuminen varmistaa myös osaavan työvoiman saatavuuden. Kansainvälisten investointien kotouttaminen Suomeen ja osaavan työvoiman riittävyys pitkällä aikavälillä edellyttää, että kunnat onnistuvat kotoutumisen tehtävissään maan eri osissa. Vaikka valtionrahoituksen leikkaukset ovat säästöjä lyhyellä aikavälillä, niiden hintalappu kasvaa ajan myötä monin verroin säästöä suuremmaksi ja heikentää kilpailukykyämme.