Euroopan komissio on julkaissut digitaalisten sisämarkkinoiden strategian 6.5.2015. Strategiaan kuuluu komission tiedonanto KOM (2015) 192 sekä siihen liittyvä työasiakirja SWD(2015) 100 final.
Strategian tarkoitus on purkaa sääntelystä johtuvat raja-aidat ja yhdistää vihdoinkin 28 kansallista markkina-aluetta yhtenäisiksi sisämarkkinoiksi. Komissio arvioi digitaalisten sisämarkkinoiden kehityksen kasvattavan EU:n taloutta noin 415 miljardilla eurolla ja luovan samalla satojatuhansia uusia työpaikkoja. Komissio näkee myös digitaalisen sisämarkkinoiden yhtenä tapana tehdä yhteiskunnasta osallistuvampaa.
Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian ja sen sisältämien aloitteiden vaikutukset ovat laajat, ja niillä on monenlaisia vaikutuksia kuntien toimintaympäristöön, vaikka päätavoitteena onkin luoda paremmat edellytykset elinkeinoelämälle. Yksityiskohtaisia ja konkreettisia vaikutuksia on vielä vaikea arvioida, mutta usealla aloitteella on yhtymäkohtia kuntien toimintaan.
Suomen Kuntaliitto haluaa jo tässä vaiheessa kiinnittää huomiota muutamaan paikallishallinnon näkökulmasta keskeiseen seikkaan:
1. Julkishallinnon rooli strategian tavoitteissa ja hankkeissa
Komission julkaiseman strategian tavoitteena on vahvistaa Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita. Strategia on vahvasti yritys- ja kuluttajakeskeinen ja julkishallinnon roolia palveluiden järjestäjänä ja tuottajana käsitellään lähinnä irrallisena e-Government:iin liittyvänä näkökulmana.
Kaavailtu digitaalisten sisämarkkinoiden vahva nousu tulee kuitenkin vaikuttamaan laajasti paikallishallinnon toimintaan. Paikallishallinnon alaisuudessa järjestetään ja tuotetaan keskeisesti juuri niitä palveluita, joiden toteuttamisessa digitaaliset ratkaisut komission mukaan nousevat keskeiseen asemaan: sosiaalipalvelut, terveyssektori, sivistyssektori, kulttuuri jne. Näitä aloitteita ei tulisi kehittää ilman paikallishallinnon osallistumista ja kuntavaikutusten arviointia.
Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian mukaiset tavoitteet ja hankkeet tulisi analysoida myös julkishallinnon näkökulmasta ja huomioita tulisi kiinnittää eroavaisuuksiin yksityissektorin ja julkishallinnon tarpeiden välissä jo lainsäädäntövaiheessa EU-tasolla. Esimerkiksi ehdotetun tietosuoja-asetuksen valmistelussa julkishallinnon tarpeet nostettiin pöydälle vasta Neuvoston neuvotteluissa, vaikka niihin olisi ollut mahdollista kiinnittää huomiota jo paljon aikaisemmassa vaiheessa.
Yleisesti strategian tavoite on hyvä ja kannatettava. Kuitenkin strategian mukaisten aloitteiden ja hankkeiden kehittämisessä tulisi keskittyä ensisijaisesti mahdollistavan lainsäädännön kehittämiseen eikä julkishallinnon viranomaisia velvoittavan lainsäädännön kautta. Jos näin on joissain tilanteissa silti välttämätöntä edetä, tulisi huolehtia siitä, että julkishallinnon sähköistä tiedonhallintaa käsiteltäisiin kokonaisuutena eikä yksittäisten erityissektoreiden säännösten kautta. Aiemmin annettu direktiivi sähköisestä laskutuksesta julkisissa hankinnoissa on yksi esimerkki tästä epätoivotusta tiettyyn sektoriin perustuvasta lainsäädännöstä. Sähköistä taloushallintoa olisi käsiteltävä kokonaisuutena ja tuon kokonaisuuden pitäisi olla yhteydessä vieläkin laajempaan sähköisen asiakirjahallinnon kokonaisuuteen. Nyt käsiteltävänä olevassa strategiassa julkisiin hankintoihin liittyvään lainsäädäntöön oli liitetty esimerkiksi sähköisen allekirjoituksen yhdenmukaistaminen ja kehittäminen. Kuitenkin näemme, että sähköisen allekirjoituksen kehittämistä olisi tarkasteltava laajemmin kuin pelkästään julkisiin hankintoihin liittyvänä kysymyksenä.
Sähköiseen allekirjoitukseen liittyvän lainsäädännön kehittämistä voidaan pitää kannatettavana, sillä voimassa oleva lainsäädäntö on kehitetty lähinnä yksityisten kuluttajien tarpeeseen. Julkishallinnon ja paikallisviranomaisten toimintaan kyseinen laki soveltuu huonosti. Sähköiseen allekirjoittamiseen liittyvän lainsäädännön ei tulisi perustua viranomaisen viranhaltijoiden/työntekijöiden yksityishenkilöinä saamiin tunnuksiin tai muihin tunnistautumiskeinoihin. Siksi allekirjoitusta koskevan lainsäädännön kehittämisessä tulisi ottaa huomioon myös julkishallinnon toimijat ja niiden tarpeet.
Sähköisen hallinnon osalta strategia keskittyy hyvin paljon niin sanottuun yhden kerran periaatteeseen (One-Stop-Shop ja Only Once Principle). Ratkaisulle annetaan paljon painoarvoa julkishallinnon toiminnan tehostamisessa. Kyseisten ratkaisujen kehittämisessä tulisi huomioida niiden vaikutukset kansalaisiin/kuntalaisiin sekä myös laajemmin viranomaisten toimintaan. Ratkaisun ei tulisi perustua yksinomaan siihen, että viranomaistoimijat itse huolehtivat periaatteen vaatimien edellytysten toteutumisesta, kuten esimerkiksi eri järjestelmien välisten rajapintojen rakentamisesta. Lisäksi tiedottaminen ja neuvonta siitä, mitä periaate tarkoittaa yksittäisessä asiakaspalvelutilanteessa, vaatii viranomaisissa resursointia. Kuntalaisen on ymmärrettävä, miten hänen antamiaan tietoja voidaan käyttää ja kuinka laajasti.
Lopuksi on korostettava, että kansallisesti on tärkeää kiinnittää huomioita myös paikallishallinnon resurssitarpeeseen digitaalisen murroksen johdosta. Esimerkiksi jo tietosuoja-asetuksen voimaansaattaminen ja standardien mukauttaminen asetuksen vaatimalle tasolle tulee vaatimaan huomattavia taloudellisia lisäresursseja kunnilta.
2. Paikallishallinnon erityisiä kysymyksiä
Paikallishallinnon näkökulmasta strategian tavoite on pääosin hyvä ja kannatettava. Strategialla edistetään osa-alueita, joiden osalta käytännön toiminnassa on havaittu vanhentunutta tai epätarkoituksenmukaista lainsäädäntöä.
Digitaaliset sisämarkkinat ja niiden kehittäminen on kuntien näkökulmasta positiivista, sillä niiden avulla voidaan turvata tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta paremmin unionin alueella. Kuitenkin on kiinnitettävä huomiota siihen, miten kyseiset palvelut ovat kuntalaisten saatavilla: Suomessa harva asutus ja vaihtelevat tietoliikenneyhteydet asettavat haasteita toimivien verkkopalveluiden yhdenvertaiselle saatavuudelle. Tietoliikenneinfrastruktuurin saatavuus tietyillä maantieteellisillä alueilla ei voi perustua pelkästään paikallisviranomaisten omaan aktiivisuuteen, vaan unionin ja jäsenvaltioiden on huolehdittava eri alueiden tasavertaisista toimintaedellytyksistä myös digitaalisilla sisämarkkinoilla.
Paikallishallinnon näkökulmasta on kansallisesti tarvetta mahdollistavalle lainsäädännölle ja käytännöille ainakin pilvipalveluiden, vahvan tunnistautumisen, sähköisen allekirjoittamisen, sähköisen arkistoinnin ja avoimen datan käytön osalta.
Erityisesti sivistyssektorilla olisi halukkuutta laajemmin ottaa käyttöön pilvipalveluita opetuksen tukena. Olemme kuitenkin ottaneet kielteisen kannan viranomaisen mahdollisuuksiin käyttää muita kuin puhtaasti kansallisia pilvipalveluita vakiosopimusten ehdoilla, koska vakiosopimukset eivät yleensä estä pilvipalvelun tarjoajan luovuttamasta rekisteritietoja eteenpäin vastoin henkilötietolain säännöksiä. Paikallishallinnon näkökulmasta pilvipalveluiden käyttö perustuu juuri helppokäyttöisyyteen, ja erillissopimusten solmimispakko vie pohjan mahdollisuudesta käyttää näitä palveluita tehokkaasti.
Sivistyssektoria koskee myös esitetyn strategian ensimmäisen pilarin alla olevia uudistuksia muun muassa tekijänoikeuslainsäädäntöön, jolla voi olla laajemminkin merkitystä esimerkiksi oppilaitosten mahdollisuuksiin käyttää opetusmateriaalia.
Erityisesti isommat kaupungit ovat viime vuosien aikana Suomessakin avanneet tietojaan avoimena datana. Kunnat ovat myös yhteistyössä perustaneet erilaisia yhteistyöorganisaatiota tukemaan tätä toimintaa. Kehitteillä on myös esimerkiksi yhtenäisiä toimintatapoja ja ”luokituksia” talousdatan avaamiseen, käyttäjäystävällisyyden parantamiseksi. Kunnille järjestetään myös koulutuksia esimerkiksi avoimen datan käytöstä päätösten valmistelussa.
Paikallishallinto kokonaisuudessaan on siirtymässä kohti laajempaa sähköisten asianhallintajärjestelmien käyttöä. Haasteena on mm. lainsäädännön vanhanaikaisuus. Esimerkiksi sähköinen arkistointi kunnissa on tähän mennessä järjestetty pitkälti vailla ajantasaista lainsäädäntöpohjaa. Työn alla oleva uusi tiedonhallintolaki sähköisen asianhallinnan yleislakina vastaa osittain näihin haasteisiin kansallisesti. Toinen haaste tässä yhteydessä on luoda kilpailua teknisten ratkaisujen ja tiedonhallintajärjestelmien tarjoajien välillä - usein vaan muutamilla tarjoajilla on tarpeeksi tietoa lainsäädännön vaatimuksista, jotta pystyvät rakentamaan paikallishallinnolle soveltuvia järjestelmiä ja ratkaisuja.
Strategiassa korostetaan julkisten hankintojen roolia digitaalisuuden edistämisessä. Tähän liittyy myös erilaisten standardien yhdenmukaistaminen. Tavoitetta voidaan pitää kannatettavana, mutta samaan aikaan tulisi huolehtia siitä, että yhdenmukaistamisella ei tosiasiallisesti estetä kilpailua. Lainsäädännön tulisi mahdollista teknologinen kehitys eikä jarruttaa sitä tai asettaa esteitä. Tämä liittyy myös edelliseen huomioomme paikallishallinnon tarpeisiin soveltuvista tiedonhallintajärjestelmistä ja niiden puutteesta.
Kansalliseen palveluarkkitehtuuriin liittyen voidaan lyhyesti todeta, että Suomen Kuntaliitto on perustanut Kansallisen palveluarkkitehtuurin tavoitteiden toteutumista kuntasektorilla tukevan hanketoimiston. Hanketoimiston tehtävänä on auttaa kuntia sekä kuntayhtymä sijoittamaan palveluarkkitehtuurin tuomat palvelut osaksi toimintaympäristöään sekä välittämään kuntasektorin tarpeet kansalliseen ratkaisuun.
Suomen Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta. Strategian mukaisilla toimenpiteillä on paljon vaikutuksia julkisen hallinnon ja kuntien toimintaan. Asiantuntijamme antavat mielellään lisätietoja esittämistämme näkökohdista.
Lisätiedot:
lakimies Ida Sulin, p. 050-5633023
lakimies Katariina Huikko, p. 050-566 4327
lakimies Minna Antila, p. 050-5603353
SUOMEN KUNTALIITTO
Ida Sulin
lakimies
Katariina Huikko
lakimies
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.