HE 309/2010 vp esitys laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Kuntaliiton lausunto eduskunnan ympäristövaliokunnalle 9.2.2011, dnro 4347/90/2010, Ritva Laine

Kuntaliitto on ollut mukana vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjauksen kehittämisessä ja osallistunut mm. Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän työhön. Keskeisenä tavoitteena on ollut kaupan ohjauksen periaatteiden selkeyttäminen. Kuntaliitto on pitänyt tärkeänä, että kaupan sijainnin ohjaus toteutetaan lainsäädännön keinoin valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden käytön laajentamisen sijasta. Kuntien näkökulmasta on tärkeää, että kuntalaisten arki toimii, ikääntyvän väestön itsenäistä elämää voidaan tukea ja ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin pystytään vastaamaan mahdollisimman hyvin. Tämä edellyttää onnistunutta kaupan sijoittumisen ohjausta osana yhdyskuntien kehittämisen kokonaisuutta. Samalla on turvattava kaupalle hyvät toimintaedellytykset. 

Esityksen mukaan kaupan ensisijainen sijaintipaikka on keskusta-alue (71 c §). Säännös on joustava antaen mahdollisuuden myös muuhun sijoitukseen, jos se kaupan laatu huomioon ottaen on perusteltu. Vähittäiskaupan yleispiirteistä kaavoitusta koskevat sisältövaatimukset (71 b §) selventävät vaikutusten arviointien suuntaamista kaupan kaavoituksessa. Yhdessä em. säännökset tukevat keskustojen elinvoimaisuutta ja ovat omalta osaltaan turvaamassa lähipalvelujen säilymistä. Elävien ja vetovoimaisten keskustojen kehittäminen edellyttää, että kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa kiinnitetään jatkossa aiempaa enemmän huomiota kaupan toimintaedellytyksiin keskustoissa. Lähipalveluiden turvaaminen edellyttää eheää yhdyskuntarakennetta. Näissä tehtävissä onnistuakseen sekä kuntien että kaupan täytyy ottaa käyttöön uusia toimintatapoja ja toteuttamisratkaisuja.   

Kaavojen sisältövaatimuksia koskeva säännös (71 b §) edellyttää vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoituksen osoittamista maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella. Keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella tämä on perusteltua, koska se parantaa mahdollisuuksia arvioida kaupan sijoittumisen vaikutuksia. Sen sijaan maakuntakaavojen keskus-tatoimintojen alueilla tilanne on toisenlainen. Näillä alueilla kaupan laatuun, sijoittumiseen ja mitoitukseen vaikuttaa merkittävällä tavalla eri toimintojen yhteensovittaminen. Tämä on luontevinta tehdä kuntatason kaavoituksessa. Edellä olevan perusteella esitän harkittavaksi, että säännöksen 71b § viimeisen momentin viimeinen lause muutettaisiin muotoon:

Vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella lukuun ottamatta keskustatoimintojen alueita, jollei se erityisestä syystä ole tarpeen. 

Esityksen mukaan paljon tilaa vaativa erikoistavaran kauppa otetaan sijainnin ohjauksen piiriin (71 a §). Tämä on perusteltua, koska toimialaliukuma on muuttanut paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan vaikutuksia yhdyskuntiin ja ympäristöön tavalla, joka edellyttää nykyistä toimivampaa sijainnin ohjausta. Muutos on tarpeen myös sen takia, että nykyinen erottelu kaupan laadun perusteella on ollut usein keinotekoista ja tulkinnanvaraista. Paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan ohjauksen kohtaamia ongelmia tulevissa käytännön kaavoitustilanteissa ei ole helppo arvioida ennakkoon. Tästä syystä on tärkeää, että lain tultua voimaan tilannetta seurataan ja mahdollisten ongelmien ratkaisemista tuetaan. Tilaa vaativan erikoistavaran kaupan ohjauksen onnistuminen asettaa tulevalle ohjeistukselle suuria vaatimuksia.  

Esitys korostaa maakunnan liittojen roolia kaupan ohjauksessa. Maakuntakaavoituksen tulee pystyä vastaamaan jatkossa entistä paremmin erilaisiin ajankohtaisiin ohjaustarpeisiin, joista yksi on kaupan sijoittuminen. Kaavaprosessit tulee saada sujuvammiksi ja lyhyem-miksi. Tämä edellyttää toimivaa ja tuloksellista yhteistyötä liittojen ja kuntien sekä liittojen ja ympäristöhallinnon välillä maakuntakaavaa laadittaessa. Ympäristöministeriö on parhaillaan käynnistämässä maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarviointia. Tässä yhteydessä onkin syytä selvittää myös mahdollisuudet luopua maakuntakaavojen alistusvelvollisuudesta. Tämä lisäisi maakuntakaavan käyttökelpoisuutta ohjausvälineenä.