Ikäihmisten lääkkeiden järkevän käytön edistäminen moniammatillisesti – kansallinen selvitys ja suositukset

​Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus pyytää lausuntoa raporttiluonnoksesta, joka koskee ikäihmisten lääkkeiden järkevän käytön edistämistä moniammatillisesti. Raportti on valmisteltu Fimean koordinoimassa moniammatillisessa verkostossa.

Selvityksen valmistelu pohjautuu Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjassa linjattuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseksi esitettyihin toimenpide-ehdotuksiin. Ehdotuksissa korostuu tarve kehittää uusia toimintatapoja lääkehoidon toteuttamisessa, moniammatillisia toimintamalleja, lääkehoidon tarkastelua osana hoidon kokonaisuutta ja lääkehoidon kokonaisarviointia.

Fimea muodosti vuosiksi 2012–2015 koko maan kattavan monipuolisen ja moniammatillisen verkoston, johon kuului kaikkiaan 14 kehittämistiimiä erilaisissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Raportissa esitellään verkosto, sen toiminta ja saadut kokemukset. Suositukset perustuvat sekä verkostossa saatuihin kokemuksiin että tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin havaintoihin.

Raportissa esitetään johtopäätöksiä sekä suositukset toiminnan kehittämiseksi tiimityön, organisaatioiden, rakenteiden ja kansalaisten tasolla. Keskeinen ja varsin tyypillinen havainto ainakin terveydenhuollon toiminnan kehittämisessä on, että tunnistetaan ongelmat ja tiedetään, mitä pitäisi tehdä, mutta kehittäminen ei etene käytännön tasolle asti.

Raportissa (luku 5) suositellaan moniammatillisen tiimityön keinojen käyttöä lääkehoitojen toteuttamisessa. Organisaatiotasolla pitäisi paneutua toiminnan systemaattiseen kehittämiseen ja moniammatilliseen organisaatio- ja sektorirajat ylittävään yhteistyöhön, jossa kliinisen farmasian osaaminen terveydenhuollon arjessa vahvistuisi. Rakennetasolla tulisi ennen kaikkea kiinnittää huomiota hoidon kokonaisvastuun hahmottumiseen ja potilas- ja lääkitystiedon kulkuun. Mahdollisesti iäkkäiden lääkehoidosta tulisi laatia Käypä hoito -suositus. Kansalaisen vastuulla olisi oman ajantasaisen lääkelistan ylläpitäminen.

Suositukset ovat asianmukaisia, mutta eivät vielä riittävän konkreettisia. Keskeisintä on kliinisen farmasian asiantuntemuksen lisääminen potilastyössä. Sairaaloissa osastofarmasia on laajentunut ja sen merkitys on tunnustettu. Avohoidossa tilanne on huonompi, mutta varsinkin vanhusten hoidossa monilääkitys on yleistä ja siten farmasian asiantuntemuksen vahvistamisen tarve on aivan ilmeinen.

Raportin luvussa 4 esitellään selvitystyön tuloksina selkeitä käytännön toimintatapoja: (1) lääkehoidon ongelmien tunnistaminen ja ehkäisy, (2) lääkityslistan ajantasaisuuden tarkistaminen, (3) lääkityksen tarkistus ja (4) lääkehoidon moniammatillinen arviointi. Lisäksi esitetään ehdotuksia toiminnan vaikuttavuuden mittaamiseksi.

Kuntaliiton käsityksen mukaan nämä toimintatapojen tarkat kuvaukset tulisi rohkeasti esittää konkreettisina suosituksina. Niitä voitaisiin vielä selventää taulukoin tai kuvin. Käytännön toimijoille ne olisivat tarpeellisia ja suureksi hyödyksi lääkehoitojen järkeistämisessä. Ne ovat syntyneet verkoston toiminnassa ja siten soveltuvat käytännön työhön.

Lopuksi toteamme Kuvio 1:n teksteistä, että sairauksien diagnostiikka kuuluu edelleen lääkärin eikä sairaanhoitajan tehtäviin. Kuvio kaipaa muutoinkin kehittämistä ja selkiyttämistä, mikä on raporttiluonnoksessa todettukin.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

Sami Uotinen
johtava lakimies
sosiaali- ja terveypalvelut -tiimin esimies