Lausunto ympäristöministeriölle 5.9.2011, Kalevi Luoma

Lakiesitysluonnokset hiilidioksidin talteen ottamisesta, siirtämisestä ja geologisesta varastoinniksi

Lakiesityksellä ja siihen liittyvillä muilla laki- ja sopimusmuutoksilla on tarkoitus panna toimeen EU:n hiilidioksidin talteenottoa koskeva ns. CCS- direktiivi. 

Kallioperään tai veteen tapahtuvalle hiilidioksidin loppusijoitukselle ei Suomessa tutkimusten mukaan ole edellytyksiä. Niinpä hiilidioksidin käsittely ja siirto välivarastoinnin jälkeen toteutettaisiin lähinnä putkistojen ja laivakuljetusten avulla. Hiilidioksidin talteenotto on nykyisin tunnetuilla menetelmillä vielä hyvin kallista, mutta voi tulla ajankohtaiseksi tulevaisuudessa. Suurimmat hiilidioksidin tuottajat olisivat todennäköisimpiä ensimmäisiä talteenottajia.

Putkiverkostoilla tapahtuvan hiilidioksidin keräilyn osalta joudutaan ottamaan kantaa siihen, onko kyse vain yksityisen toiminnanharjoittajan vastuulle kuuluvasta asiasta vaiko seurauksiltaan yhteiskunnan kannalta merkittävästä toimenpiteestä. 

Putkeen perustuvan hiilidioksidin siirron osalta lakiesitys on keskeneräinen. Sen mukaan putken rakentaisi ensin joku sitä tarvitseva omia tarpeitaan vastaavaksi. Mikäli joku muu toimija myöhemmin haluaisi hyödyntää samaa putkea, niin tähän olisi alkuperäisen rakentajan tai omistajan annettava (8§) kohtuullista korvausta vastaan lupa. Ylikapasiteettia siirtoon ei kenenkään yksityisen rakentajan kuitenkaan kannata varata eikä sitä lakiesitysluonnoksessakaan edellytetä. Tämä on omiaan johtamaan lukuisiin yksittäisiin verkostoihin, mitä ei kuntien maankäytön kannalta voi pitää toivottavana.

Jos laajempi verkostoilla tapahtuva keräily katsotaan jossain vaiheessa välttämättömäksi, tulisi mahdolliset toimijat voida velvoittaa yhteistyöhön jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esimerkiksi yhteisen putken aikaansaamiseksi. Esityksessä ei kuitenkaan ole velvoitteita tällaiseen. Tähän tulisi kuitenkin voida varautua joko lakiesityksessä tai vähintään sen perusteluissa. 

Mahdollisten putkiston käyttöön liittyvien erimielisyyksien varalta ehdotetaan ratkaisuvaltaa vaihtoehtoisesti joko aluehallintoviranomaiselle tai energiamarkkinavirastolle. Lausuntopyynnössä pyydetään kantaa erityisesti tähän.

Energiamarkkinavirastolla on päästökauppaan sekä energian siirtoverkostojen valvontaan liittyviä viranomaistehtäviä. Hiilidioksidin osalta energiamarkkinavirastoa ja toiminnanharjoittajaa yhdistäviä tekijöitä olisivat talteen otetun kaasun määrän valvonta sekä luonnollisina monopoleina toimivien energian siirtoverkkojen ja -kustannusten valvonta.

Lupaviranomaisena ja paikallistuntemuksensa perusteella aluehallintoviranomainen olisi myös luonteva taho ratkaisemaan mahdolliset erimielisyydet. 

Katsomme, että molemmilla esitetyillä viranomaistahoilla on täydet edellytykset tehtävien hoitoon. Siinä tapauksessa, että verkostokeräily laajenisi merkittävästi alueellisesti tai jopa valtakunnallisesti, energiamarkkinavirasto saattaisi olla sopivin taho.

 

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo
johtaja, yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

Kalevi Luoma
energiainsinööri

tags