Hallitusohjelmassa ja talousarvioesityksen 2012 teksteissä on hyviä tavoitteita liikenneväylien ja liikenteen palvelujen kehittämiseksi. Näiden tavoitteiden toteuttamisresursseja ei kuitenkaan näy talousarvion 2012 määrärahaesityksissä. Valtion pitäisi kuitenkin itse vastata kehittämistavoitteistaan, eikä siirtää velvoitteitaan toteutettavaksi kuntien rahoituksella.
Perusväylänpitoon on suunnattu lisärahoitusta noin 28 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna, mikä on oikea suunta. Erityisesti lisäystä ohjataan ratojen kunnostukseen. Maanteiden perusväylänpidon rahoitus on edelleenkin niukkaa, mikä aiheuttaa ongelmia väylien ylläpidossa. Pienten, ihmisten arkea ja turvallisuutta parantavien tiehankkeiden ja pyöräteiden rakentaminen viivästyy edelleen ja teiden kunnossapito heikkenee, mikä luo paineita kunnille osallistua valtion velvoitteisiin. Pyöräilyn edistäminen ja turvallisuuden parantaminen ovat hallitusohjelman tavoitteena, joten näihin pieniin hankkeisiin tulisi jatkossa ohjata selkeä vuosittainen lisärahoitus joko perusväylänpidon tai kehittämishankkeiden osuudesta.
Yksityisteiden valtionavustuksista on poistettu 10 miljoonaa euroa määräaikaisesti (1.1.2009–31.12.2011) voimassa olleen yksityistielain lisäyksen poistumisen vuoksi. Sen lisäksi määrärahaa on supistettu oleellisesti aikaisemmasta 13-14 milj. eurosta. Valtion avustukset olisivat vuonna 2012 talousarviossa vain 8 milj. euroa, mikä on riittämätön yksityisteiden perusparantamistarpeisiin nähden. Valtion avustus kohdistuu vain perusparannuksiin. Kunnat ovat avustaneet sekä yksityisteiden perusparannuksia että ylläpitoa vuosittain yhteensä noin 24-28 milj. eurolla viime vuosina. Kuntien osuutta ei pystytä enää lisäämään. Yksityistieavustusten valtionosuus on tarpeen palauttaa vähintään aiemmalle tasolle, 13 milj. euroon.
Väylien investointeihin on esitetty liikenne- ja viestintäministeriön esittämät määrärahat. Huolestuttavaa on, että useita sekä jo käynnistettyjä että uusia hankkeita (mm. Tampereen rantaväylä ja Turun sataman tieyhteys) toteutetaan kuntien jälkirahoituksella. Näin ollen kunnat lainaavat valtiolle rahaa ilman korkoa, jotta liikenneväyliä saadaan toteutetuksi yhteiskunnan kehitystarpeiden mukaisesti, kun valtio ei pysty vastaamaan lain mukaisiin velvoitteisiinsa. Valtion liikenneverkon kehittämisen rahoitus on jatkossa ratkaistava muulla tavalla kuin siirtämällä vastuita toiselle julkiselle toimijalle. Kuntien omat kadunpitovastuut ylittävät jo maantien pidon rahoituksen.
Joukkoliikenteen määrärahaesitys vastaa liikenne- ja viestintäministeriön ehdotusta, mutta on pienempi kuin kuluvana vuonna, joten esimerkiksi kustannusten nousua ei ole lainkaan huomioitu. Samanaikaisesti esitetään polttoaineisiin veronkorotusta, mikä lisää joukkoliikenteen ja kuntien kuljetusten kustannuksia. Vähennyksiä viime vuoteen verrattuna esitetään junien lähiliikenteen ostoon, alueellisen liikenteen ostoihin ja lipputukiin sekä suurten kaupunkiseutujen joukkoliikennetukeen. Määrärahojen vähentäminen on ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden ja talousarviotekstiinkin kirjoitettujen kehittämistavoitteiden kanssa ja edellyttää lipunhintojen nostoa ja siirtää rahoitustarvetta kuntien maksettavaksi. Mikäli joukkoliikenteen palveluja halutaan ylläpitää ja kehittää, tulee polttoaineen veron korotukset kompensoida ja valtion määrärahoja lisätä ainakin kustannusten nousun verran.
SUOMEN KUNTALIITTO
Silja Siltala
liikenneinsinööri
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.