Hallitus on sopinut vuoden 2013 budjettiesityksestä kansainvälisesti hyvin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Valtion viime kevään kehysvalmistelussa suoritettiin hallituksen toimesta uusia sopeutustoimia, joista iso osa kohdistuu kuntiin. Hallituksen budjettiriihen päätökset noudattavat viime kevään budjettikehyksen päätöksiä lähes sellaisenaan.
Liikennepoliittisessa selonteossa ja talousarvioesityksen 2013 teksteissä on hyviä tavoitteita liikenneväylien ja liikenteen palvelujen kehittämiseksi. Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan pystytä vastaamaan valtion talousarvion 2013 määrärahoilla. Monissa kehittämiskohteissa näytään odottavan, että kunnat lisäävät panostustaan valtion tehtävien hoidossa. Valtion pitää kuitenkin itse huolehtia kehittämistavoitteistaan, eikä siirtää velvoitteitaan toteutettavaksi kuntien rahoituksella.
Perusväylänpitoon on suunnattu pari miljoonaa enemmän kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Perusväylänpidon rahoituksesta kuitenkin lähes puolet on sidottu pitkillä indeksisidonnaisilla sopimuksilla. Kun määrärahalisäys ei riitä kattamaan näiden sopimusten kustannusten nousua, joudutaan puuttuva osa ottamaan pienistä investoinneista. Tämä aiheuttaa sen, että maankäytön kehittymisen edellyttämiä tai turvallisuutta parantavia tiehankkeita tai pyöräteitä ei saada rakennetuksi tarpeita vastaavasti.
Pyöräilyn edistäminen ja turvallisuuden parantaminen ovat hallitusohjelman tavoitteena, joten näihin pieniin hankkeisiin tulisi jatkossa ohjata selkeä vuosittainen lisärahoitus joko perusväylänpidon tai kehittämishankkeiden osuudesta.
Eri puolelta Suomea on tullut viestejä, että rahapulaan vedoten Liikennevirasto ja ELYt joutuvat jarruttamaan erikokoisten maantiehankkeiden toteuttamista ja edellyttävät kunnilta osallistumista sellaisiinkin kustannuksiin, jotka maantielain mukaan kuuluvat valtiolle. Vallalle on noussut ajattelu, että maantieverkko olisi nyt yhtäkkiä valmistunut, eikä maankäytön edellyttämää kehittämistyötä enää tarvitsisi tehdä. Maantielaki lähtee kuitenkin siitä, että maantieverkkoa on kehitettävä myös maankäytön tarpeiden myötä:
3§ ”Maantieverkkoa kehitettäessä ja pidettäessä kunnossa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tieliikennejärjestelmä osana koko liikennejärjestelmää edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista ja alueiden kehittämistä sekä maankäytön suunnittelussa yhdyskuntarakenteelle ja ympäristölle asetettavien tavoitteiden toteuttamista.”
14§ ”Maantietä parannetaan yleisen liikenteen tarpeen vaatiessa taikka liikenteestä aiheutuvien haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka maankäytön sitä edellyttäessä. Uusi maantie tehdään, jos olemassa oleva maantieverkko ei täytä enää yleisen liikenteen tai maankäytön tarpeita eikä tien parantamisella tai muutoin liikennejärjestelmää kehittämällä voida tarkoituksenmukaisesti tyydyttää näitä tarpeita taikka poistaa tai riittävästi vähentää liikenteestä aiheutuvia haittoja.”
Liikenteen määrärahat eivät tunnu oleva sillä tasolla, mitä yhteiskunnallinen muu kehitys edellyttäisi. Siitä syntyy ongelmia maankäyttösuunnitelmien ja liikennehankkeiden toteuttamisen ajoituksessa. Jotkut kunnat ovat hankkeita vauhdittaakseen joutuneet osallistumaan maatierahoitukseen joko lainaamalla valtiolle rahaa ilman korkoa (jälkirahoitushankkeet) tai maksamalla suoraan jonkun osan maantierahoituksesta. Tämä on lisännyt valtion halukkuutta maksattaa omia velvoitteitaan kunnilla. Liikenneverkon kehittämisen ja ylläpidon kannalta olisi kuitenkin järkevämpää, että kunnat voisivat käyttää määrärahansa oman katuverkkonsa ylläpitoon ja kehittämiseen ja valtio rahoittaisi omat vastuunsa muutoin kuin kuntien lainarahalla.
Jos valtion ja kuntien välistä työnjakoa on tarve periaatteellisesti muuttaa, tarvitaan muutoksia myös lainsäädäntöön, rahoitukseen ja liikenneverotuksen kohdentamiseen. Jos kunnille osoitetaan lisävastuita, tulee ne korvata kunnille täysimääräisesti.
Yksityisteiden valtionavustuksista on esitetty vähennettäväksi lähes puolet. Valtion avustukset olisivat vuonna 2013 talousarviossa vain 8 milj. euroa, mikä on riittämätön yksityisteiden perusparantamistarpeisiin nähden. Valtion avustus kohdistuu vain perusparannuksiin. Kunnat ovat viime vuosina avustaneet sekä yksityisteiden perusparannuksia että ylläpitoa vuosittain yhteensä noin 24- 28 milj. eurolla. Kuntien osuutta ei pystytä enää lisäämään. Yksityistieavustusten valtionosuus on tarpeen palauttaa vähintään aiemmalle tasolle, 13 milj. euroon.
Joukkoliikenteen määrärahaesityksestä puuttuu kustannusten nousun edellyttämä tarkistus, jotta pystyttäisiin edes nykyiseen tarjontaan. Jos joukkoliikennettä on asetettujen tavoitteiden mukaisesti tarkoitus kehittää, tarvitaan lisää myös valtion panostusta. Joukkoliikenteen ja kuntien henkilökuljetusten kustannusnousun paineita tulisi hillitä polttoaineveron palautusjärjestelmällä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Silja Siltala
liikenneinsinööri
Kunnissa toimeenpannaan aivan merkittävä osa EU-politiikkaa ja EU-lainsäädäntöä. EU-politiikan vaikuttavuus onkin paljolti kiinni kuntien toimista.
EU-vaaleissa määritellään EU:n suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samalla määrittelemme kuntien suuntaa - EU-vaalit ovat kuntavaalit.
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.